Lissabonin rannikkoesikaupungissa sijaitsevan Colaresin viinialueen erikoisuus on hiekkamaassa kasvava varttamaton Ramisco. Rypäleen viihtyvyyttä vain yhdellä alueella kuvaa synonyymien puute. Kirjallisuusmaininnan oikeuttaa etenkin se, että Ramisco on Euroopassa ainoa kokonaan varttamattomista köynnöksistä valmistettu punaviini. Viinillä on tärkeä historiallinen merkitys, etenkin 1800-luvun viinikirvaepidemian jälkeen. Nykyisin Ramisco on kuitenkin aito ja puhdas historiallinen kuriositeetti, samoin kuin koko Colaresin viinialue. Vuonna 2010 Ramisco-lajikkeen viljelyala oli erittäin vaatimaton 23 hehtaaria. Ramisco ei viihdy Colaresin ympäristön ulkopuolella eikä kestä varttamista, joten lajike pysyy historiallisena kuriositeettina. Ramiscolla on todettu olevan Alentejon Trincadeiran sekä paikallisen Sercialin kanssa geneettistä samankaltaisuutta. Rypäleen perusongelma on huono varttamisen sietokyky, mikä on modernin viiniköynnöksen elinehto. Lisäksi rypäle viihtyy vain tuulisella Colaresin seudun aavikolla.

Colares DOC-alueella varttamattomien Ramisco-punaviinien tuottamisen edellytyksenä on hiekkamaaperä, jossa viinikirva (Phylloxera) ei viihdy. Suuren asutuskeskuksen läheisellä ranta-alueella on tosin nykyään kannattavampaakin käyttöä kuin työläiden ja pienisatoisen viiniköynnösten viljely. Jotta köynnökset saadaan juurtumaan pitää hiekkaan tehdä ”juoksuhautoja” tai ojan mallisia kaivantoja. Pohjalta paljastuvaan kalkkipitoiseen savimaahan puolestaan istutetaan köynnökset. Köynnösten kasvaessa kaivantoja on vähitellen täytettävä hiekalta. Atlantilta rannikolle puhaltavat kovat ja viilentävät tuulet puolestaan edellyttävät köynnösten olevan matalia ja rypäleiden kasvavan lähellä maanpintaa rypäleiden riittävän kypsyyden saavuttamiseksi. Tarhoja kuvataankin hiekassa luikerteleviksi vihreiksi serpentiineiksi tai vihreiksi käärmeiksi.

Lisboan (Extremaduran) rannikkoalue on erittäin tuulinen. Merituulet jäähdyttävät tehokkaasti, joten rypäleistä on pystytty valmistamaan enintään 12,5 tilavuusprosentin viinejä. Paksukuoristen ja pienten rypäleiden kasvukausi pitkä kun ne kypsyvät myöhään. Paksukuoriselle lajikkeelle tyypillisiä ovat kovat ja nuorena karvaat tanniinit. Hedelmäisyyttä kuitenkin riittää pitkäänkin säilytykseen, jolloin pyöreys, pehmeys sekä tertiaariset lakritsa-, mauste- ja maaperävetoiset aromit voimistuvat. Vaativien tertiaaristen aromien kehitystä ovat edistäneet historiallisesti portugalilaisten arvostama vanha puu eli käytetyt puutynnyrit ja puusammiot. Nykyinen osuus on siirtynyt tuotannossa moderniin ruostumattomaan teräkseen. Ikä korostaa enemmän happoja, jotka muutenkin lisäävät viinien säilytyspotentiaalia.

Arvostettu historiallinen kuriositeetti

Viinien säilyvyys kestää Bordeaux’n huippujen tapaan, tosin niukalla tyylikkyydellä. Viinit ovat vähintään persoonallisia ja nykytyylistä poikkeavia, mikä tuottaa Nautiskelijalla oletusarvoisesti asiantuntijan luokituksen. Viinit eivät sovellu nuorena juotavaksi. Tyylillisesti Ramisco edustaa portugalilaisten historiallisesti arvostamaa laatuviinirypälettä. Tämä ei hektisessä, tavaran nopeaa kiertoa edellyttävässä maailmassa suinkaan ole enää etu. Ramisco-viinit voisi kuvata parannetuksi ja pitkään säilyviksi versioksi Portugalin tumman sekoitteen viineistä. viinien laatupotentiaali on ollut erittäin hyvä ja tunnuspiirteenä nykymittapuun mukaan huippupitkä säilyvyys. Tiedon rypäleen ominaispiirteitä ja viinien ominaisuuksista ovat niukat, etenkin viinintuotannon vastasi vuoteen 1994 saakka alueen viiniosuuskunta.

Colaresin viinialueen nykyisen kuriositeettiluonteen paljastaa alueen 1940-luvun lähes 1000 hehtaarin viljelyala. Colaresin nykyinen toisen vuosikymmenen puolivälin 20 hehtaarin viljelyalasta on 20 hehtaaria, josta paikallisen vaalean rypäleen ‒ Malvasia de Colares ‒ osuus on neljännes. Toisen maailmansodan aikaan verrattuna Colaresin nykyinen köynnösala on enää kaksi (2) prosenttia parhaimmista päivistä. Työvoimaintensiiviset viinitarhat eivät pärjänneet 1960‒ ja 1970-luvun rakennusbuumille, etenkin kun tarjolla oli merinäköala ympäristössä, jollaista myös kuninkaalliset arvostivat. Nykyisiä viljelmiä suojaa Sintran luonnonsuojelualue ja Unescon maailmanperintökohde.

Kun viinikirva alkoi tuhota Euroopan viinitarhoja 1800-luvun loppupuolella ja sen jälkeinen eurooppalaisten köynnösten varttaminen amerikkalaisten köynnösten juurakkoon nostivat alkuperäistä eurooppalaisuutta edustavien Colares-viinien viiniarvostusta huimasta, niin Colaresin alueen ulkopuolella valmistettujen colaresin tarjonta eli väärentäminen lisääntyi hurjasti. Tämän vuoksi portugalilaiset säätivät vuonna 1934 lain, jolla Colares-viinien valmistusmonopoli oli paikallisella osuuskunnalla, Adega Regional de Colares. (Osuuskuntien kiinnostusta ja mahdollisuutta laatuviinien sekä etenkin huippuviinien tuottamiseen ei tunnisteta laatuviinimaailmassa.) Laki osuuskunnan tuotantoyksinoikeudesta kumottiin vasta vuonna 1994 eli se oli voimassa 60 vuotta. Sinä aikana Colares-viinien tuotanto romahti määrällisesti mitättömäksi.

Nykyiset colaresit etsivät nykymaailman soveltuvaa olemustaan, mutta markkinoinnin pääavuna pysynee viinien pieni tuotanto ja kuriositeettiluonne. Viinintuotannon romahtaessa heikkeni myös colaresien laatumaine. Ramisco edustaa historiallisesti arvostettua punaviinityyliä, joka edellyttää pitkää kypsytystä ja tammea.

Nautiskelijan arvioimat Colaresin vanhat lajikeviinit.

Viinien nykymaailman laatupotentiaali     HYVÄ    ja
kadonneen maailman laatupotentiaali     ERITTÄIN HYVÄ.


Artikkelin päälähteenä on ollut rypäleiden perustietolähteen Robinson-Harding-Vouillamoz: Wine Grapes, Penguin Books 2012 lisäksi New York Timesin (nytimes.com) Eric Asimovin 3.8.2017 artikkeli "Colares, Where the Vineyards Snake Through the Sand".

Sivu päivitetty 18.8.2017.