Vaalea Grillo luetaan klassisiin Sisilian lajikkeisiin eli se on ollut merkittävä Marsala-viinien raaka-aine. Grillo on Marsalasekoitteen vaaleita rypäleitä. Ensimmäinen maininta lajikkeesta on vasta vuodelta 1873. Viinikirvan jälkeisissä varttamisissa ja uudelleen istutuksissa Grillo korvasi yleistä Catarratto Biancoa. Grillo on paljastunut geenianalyyseillä Catarratto Biancon sekä Muscat of Alexandrian alias Zibibbon luontaiseksi risteytymäksi. Lajike on suhteellisen satoisa mutta ei Sisiliankaan mittakuulla kannattavan satoisa. Köynnös on kuitenkin elinvoimainen. Yllättäen Luoteis-Italian Ligurian Riomaggioren alueen Rossese Bianco on paljastunut geenitekniikan avulla Grilloksi. Vuoden 2008 rypäleen Sisilian viljelmät kattoivat 4118 hehtaaria.

Lajike tuottaa lämpimän ilmaston ansiosta pyöreähköjä, suhteellisen täyteläisiä, monesti katkeroaineisia viinejä ilman tyylikkyyttä ja helposti karkeatekoisilla piirteillä. Happojen alhaisuus on monesti viinien ongelma. Aromikkuus ei ole viinien tunnuspiirteenä ja aistittavat aromit kuvataan yleensä yrttimäisiksi sekä vulkaanisen maaperän korostaman savumaisiksi ja maustemaisiksi. Kestää ja monesti hyötyy tammituksesta marsalan tyyliin. Viinit ovat nuorena juotavia. Laadukkaampiin viineihin tarvitaan täydennerypäleitä, jolloin Nautiskelijan rypäleluokituksena on Sisilian vaalea sekoite.

Suhteellisen neutraalin Grillon viljelyala on voimakkaasti supistunut etenkin kun se on ollut parhaimmillaan voimakkaasti suosiota menettäneessä marsalassa. Nykyisin käytetään lähinnä sekoiterypäleenä. Perinteisistä Marsalan rypäleistä Grillo on neutraalein, vaikka lajikeviinit eivät ole harvinaisia.

Grillon synonyymejä ovat Ariddu, Riddu sekä Liguriassa Rossese Bianco.

Nautiskelijan lajikeviinien arviot.

Mietojen viinien laatupotentiaali    TYYDYTTÄVÄ.

Sivu päivitetty 7.9.2018.