Portviinituottajista Symingtonin yritysryppääseen kuuluva Graham luetaan luokitellaan tuottajien terävimpään kärkeen. Tyylillisesti Grahamia voisi Bordeaux’n ykkösliigan analogian mukaisesti verrata tyylikkyyttä ja parfyymisia piirteitä korostavaan Chateau Margaux’hon vastakohtana tuhdimmille Pauillacin viineille. Jälkimmäistä tyyliä porteissa edustaisivat Nautiskelijan toimittajalla terävimmän kärjen paikkaa pitävä Fonseca seuranaan saman Fonseca Guimaraens –yritysryppään Taylor (Fladgate). Maistetut vuosikerrat olivat pääosin laadukkaita 1963, 1966, 1970, 1977, 1983, 1985 sekä myös Alkossa myynnissä oleva 1991. Huippuvuosikerran 1997 pullon sisältö oli (todennäköisesti) vaurioitunut ja vuosikerta 1980 edusti vuosikerralle tyypillistä keskinkertaista laatua.
Tukkumyynnissä olevat vuosikerrat 1966, 1970 ja 1985 tarjoavat kohtuuhintaista laatua kun hunajaa maksava 1963 on puolestaan täydellinen
Vuosikertaportteja tuli ennen 1990-lukua suhteellisen harvoin myyntiin ja maistellut vuosikerrat lähtien vuodesta 1963 ovat samalla laadukkaimmat vuosikertaan 1991 saakka. Vuoden 1991 portista selviää, että myös Dourossa on muutettu tyyliä nuorena juotavaksi ja nopeammin kypsyväksi. Etenkin tanniininen 1983 on vielä turhan nuori eikä nautittavampi 1985 ole myöskään täysin optimissa. Myöskin vuosikerta 1970 hyötyy vielä varastoinnista.
Toimittajalla täydellisen viinin (vähintään 95 pistettä) arvion sai vuosikerta 1963. Kiitettävän ylärajalle sijoittui puolestaan vuosikerta 1970. Maistelussa ”pronssille” tuli vuosikerta 1985. Vanhoissa viineissä on aina riskinä, että viini on kärsinyt kovia jossakin elämänsä vaiheessa. Maistelluista viineistä tämän kohtalon oli kokenut vuosikerran 1977 edustaja. Toimittajan on neljän vuoden aikana kolmesti juonut vuosikertaa 1963, joista yksi pullo oli kokenut kovia, mutta kaksi muuta ovat olleet täydellisiä (ainakin nautittavuuden suhteen).
Graham kuuluu Alkon ”hovihankkijoihin” ja valmistajan tyylissä korostuu nautittavuus. Symingtonien yritysryppääseen kuuluvat mm. Warre, Dow, Quarles Harris ja Quinta do Vesuvio. Monet viinivaikuttajat reittaavat Dow’n Grahamin tasoiseksi, mutta toimittajalla Dow’n luokitusta laskee niukkahedelmäinen tyyli. Warressa ei myöskään yleensä ole Grahamin konsentraatiota. Quinta do Vesuvion 1990-luvun portteja on sen sijaan reitattu korkeallekin.
Maistellut viinit ovat Suomessa tukkumyynnissä (ja osa on ollut myös Alkossa) ja parhaan vastineen rahoille tarjoavat vuosikerrat 1985 sekä 1970 sekä täysin kehittynyt vuosikerta 1966. Myös edullinen vuosikerta 1980 on saavuttanut potentiaalinsa. Vuosikerta 1963 maksaa puolestaan hunajaa (399 euroa) ikänsä ja sen mukaan tuoman harvinaisuuden takia, kun valtaosa viineissä on jo päätynyt kurkusta alas. 