Viettin kanssa samaan laatutasoon pääsee perusvalikoiman venetolainen Tedeschi Capitel San Rocco Ripasso Veronese 2004. Sen hinta on huomattavasti kohtuullisempi 13,04 euroa. Italialaista kirpeyttä riittää, mutta myös reilunkin etanolista (14,5 %) ja tammimaista pyöreyttä. Suhteellisen yleiskäyttöinen on myös hellevuoden porvoolainen Chateau des Annereaux Lalande-de-Pomerol 2003 hintaan 17,62 euroa. Porvoolainen mausteisuus ja varpumaisuus pysyy kurissa. Tanniinit on kesytetty ja hedelmäisyyttä riittää, mikä tekee viinistä myös kanaruokien kumppanin. Hellevuoden ominaisuuksia tarjoaa myös Chateau Mont-Redon Chateauneuf-du-Pape 2003 hintaan 22,80 €. Ainakin vaativa maaperä ja hieman mäskimäiset aromit korostuvat. Tyylikkyys ei kuulu muutenkaan tuottajan tavaramerkkeihin. Hellevuonna happoja pitää lisätä, mikä selittää myös tämän viinin peruskirpeää olemusta.

Burgundin Beaujolais on tällä vuosikymmenellä kamppaillut alhaisten hintojen ja sen avittamana kärjistyvien laatuongelmien kanssa. Sen vuoksi Gamay-viinien ystävien kannattaa pitää mielessä tilausvalikoiman loirelainen Domaine les Hautes Noelles Gamay Vin de Pays du Jardin de France 2005. Tampereen Viinitukun maahantuoman viinin tilausvalikoimalisä ei tosin tee hinnasta 14,41 euroa aivan arkipäiväistä tuotetta. Joka tapauksessa tanniinit ovat alhaiset ja hiilidioksidikäymisen tyylinen parfyyminen ja (Nautiskelijalle) graniittimainen maanläheisyys korostuvat. Hieman viileänä juotuna kevyehkö punkku pitäisi sopia helteisinä päivinä.

Mikäli arvostaa vanhan viinin kirpeämpää ja supistavaa perustyyliä, tarjoaa Lounais-Ranskan Malbec-vetoinen viini Chateau Haut-Monplaisir Cahors 2000 hintaan 9,85 euroa sopivan vaihtoehdon. Nautittavuuspisteet jäävät keskinkertaisiksi mutta asiantuntijalle peruspisteet ovat juuri laatuviinin tasolla. Maanläheisyyttä, sekahedelmiä ja tupakkamaisuutta riittää ja taustalla vaikuttaisi olevan myös hieman etikkamaisuutta. Viini kaipaa ruokaa seurakseen.

Miguel Torres on pitänyt yleensä lippulaivastonsa hinnat reilusti alle ”markkinahintojen”, mutta sekä Katalonian että naapurin Midin paikallisista rypäleistä valmistettu, potentiaalinsa realisoinut Miguel Torres Grans Muralles Conca de Barbera 2000 maksaa peräti 70,10 euroa. Ainakin hiekkamaista maanläheisyyttä sekä erilaisia yrttejä riittää reilun tammivetoisena. Tanniinit ovat kohtuulliset, mutta hapokkuus reilua. Hedelmäisyyttä tosin riittää sekä paahtuneisuuden sekä hulppean etanolin (14,5 %) tuomaa pyöreyttä. Nautiskelija maistoi viiniä kahdesta pullosta ja arvio on laadukkaammasta. Laatu jää hitusen kiitettävästä niukemman tyylikkyyden ja hieman onton perusolemuksen vuoksi. Ainakin paikallisuuden pitäisi korostua.

Nousujohteisen ”hintakilpailun” viinit eivät vakuuta

Alko toi Arkadian lippulaivamyymäläänsä hieman ennenaikaisesti Porvoon viileän välivuoden 2004 viinejä. Niiden hinta on erittäin kohtuullinen verrattuna edellisen, hehkutettuun vuosikertaan 2003. Margaux’n alueen Chateau Palmer Margaux 2004 maksaa “vain” 92 euroa, tosin laatutaso on vain erittäin hyvä, joten korkeampi hinta ei olisi perusteltavissakaan. Potentiaalisesti juuri kiitettävän laatutason Chateau Margaux’n sai 161 eurolla. Porvoon vuosikerran 2004 viinejä alkaa vähitellen tulla markkinoille, mutta jos ylistetyt vuosikerrat 2000 ja 2003 ovat muistuttaneet liikaa Uuden maailman tyyliä, niin 2004 tulee tarjoamaan perinteistä kevyempää ja kirpeämpää tyyliä.

Alko on jo 1980-luvun lopulta lähtien myynyt kalifornialaisen Opus One’in laajasti markkinoituja sekä suhteellisen helposti saatavia viinejä. Uusin vuosikerta 2003 maksaa 160 euroa mutta kiitettävästä laatutasosta ole tietoakaan eikä säilytyspotentiaalikaan vaikuta. Alussa viini on yllättävän porvoolaisen maanläheinen ja maustemainen, mutta hapettamalla olemus muuttuu tammivetoisemmaksi, paahtuneisuus lisääntyy ja hedelmäisyys vähenee. Hapokkuutta myös riittää tanniinien ohella. Vielä ”paremmaksi” hintakissa pistää Italian Valpolicellan eksentrikko Dal Forno Italiassa vaikean vuosikerran 2000 Amaronella. Hinta on hulppeat 242,20 euroa. Mahtavat 17,5 volttia tekevät aromeista porttimaisia sekä muutenkin tupakkamaiset ja maanläheiset aromit ovat persoonallisia. Viini on sinänsä hedelmäpommi. Raikastavaa hapokkuutta riittää kesytetyillä tanniineilla. Nautiskelija uskoo viinin säilytyskelpoisuuteen, tosin potentiaaliset pisteet eivät yllä aivan kiitettävän. Persoonallisuutta ainakin riittää, tosin hinta on huima, ja tuottajalta kannattaisi ensikertalaisen kokeilla laadukkaampaa vuosikertaa. Dal Fornon viinit ovat joka tapauksessa kiven alla.

Tuotteet, joilla bisnes toimii sekä se mistä kirjoitetaan ja puhutaan kohtaavat suhteellisen harvoin, joten kannattaa tarkistaa vuoden 2006 Alkon ja siten Suomen myydyimmät punaviinit.