Edullisimmat samppanja- eli perinteisen menetelmän kuohuviinit ovat yleensä Espanjan Katalonian cavat. Niissä yhdistyy pullokäyminen sekä nopeasti kehittyvät sekä riittävästi autolyysin aromeja ja ominaisuuksia tuottavat Katalonian paikalliset lajikkeet Macabeo, Xarello ja Parellada. Codorniu terästää cocktailejaan monesti Chardonnaylla, päinvastoin kuin suurin tuottaja Freixenet, mutta sen tuottama lisäarvo ei ole aina selvää. Toisaalta kun cavan pullokypsytyksen ikä lisääntyy tulevat tilalle usein haastavat fenkolimaiset ja aluskasvillisuuden aromit sekä jälkimaussa korostuvat yrttimäiset katkeroaineet. Toisaalta tämän hetken edullisimpien cavojen perusviinin vuosi on kuohuviinien kannalta haasteellinen Euroopan hellevuosi 2003. Rypäleet on pitänyt kerätä monesti fysiologisesti ei-kypsinä, jotta alkoholipitoisuus ei nouse liian korkeaksi. Myös kuivuus itsessään vaikeuttaa rypäleiden kypsymistä, vaikka niiden sokeripitoisuus nouseekin. Keväällä maistelluissa Codorniun ja Freixenet’n peruscavoissa olikin poikkeuksellisen vaativa jälkimaku selvällä karvaudella.

Hiivasakka toimii toisaalta tehokkaana ”säilöntäaineena”, joka hidastaa viinin kehitystä sekä antaa sille eri ominaisuuksia verrattuna sakanpoiston jälkeiseen kehitykseen. Sama vuosikertakaan ei siis takaa riittävän samanlaista sisältöä eri ajankohtina. Sakanpoiston merkitys tuli hyvin esille saksalaisen kuohuviinin Fürst von Metternich Riesling 1999:n kohdalla. Eri erien erilaisuuteen voi yksinkertaisesti vaikuttaa myös eri säiliöiden erilainen perusviini, mutta pitempi sakkakypsytys vaikuttaa reilusti viinin ominaisuuksiin. Kun Metternichin vuoden 1999 kuohari tuli vajaat kolme vuotta sitten myyntiin, oli siinä voimakasta petrolimaisuutta sekä reilua sitrusmaista kirpeyttä. Viimeisimmässä erässä petrolimaisuus on käytännössä poistunut ja pullamainen pyöreä olemus korostuu ylikypsyyteen saakka. Kaiken lisäksi etiketti on muutettu. Etiketin vaihto kesken saman vuosikerran myynnin on muissakin viineissä lisääntynyt selvästi.

Markkinointivetoisessa kirjoittelussa yksilölliset pullot saadaan homogeenisiksi, vaikka kukin on käytännössä yksilöllinen käymissäiliö ja sakanpoistossa hiivaa jää erilaisia määriä kuhunkin pulloon, mikä taas väistämättä muuttaa viinin olemusta. Pullojen paineessakin on pakosta selvää yksilöllistä vaihtelua, mikä puolestaan kehittää viiniä eri lailla. Luonnonkorkista valmistetut korkit tuovat myös sisältöön vaikuttavaa eroa kuplimattomien viinien tapaan. Edulliset tankkikäymisellä valmistetut ja samalla lailla suodatetut kuohuviinit ovat huomattavasti tasalaatuisempia saman erän sisällä. Mitä kehittyneempi perusviini on sitä enemmän pienet pullokäymisen erot korostuvat.

Yksilöllinen pullokäyminen tuo pullovariaatiota

Listalle on otettu italialaista samppanjankorviketta edustamaan poikkeuksellisen onnistunut tilausvalikoiman Ca´ del Bosco Franciacorta NV. Ongelmallisemmaksi sen hankkimisen tosin tekee se, että maahantuoja Jyrki Sukulan Bel Mondo toimittaa sen vain ”sixpackissä” eli kuuden pullon laatikossa hintaan 134,40 euroa. Sukulan Vian yhteydessä toimivassa Alkon Erottajan myymälässä se on tosin ollut hyllyssä eli sitä voi ostaa pulloittain hintaan 22,40 €. Aussien kuriositeetti on kuohupunaviini ja lisäksi yleensä Shirazista valmistettuna. Tilausvalikoimassa on tarjolla poikkeuksellisen kosiskeleva Orlando Wyndham BIN 555 Sparkling Shiraz SEA NV, tosin lähes parinkympin hintaan.

Samppanja- ja konjakkijättiläinen LVMH perusti keväällä Pohjoismaihin omat maahantuojansa. Altialta poistui siis samppanjan volyymimerkki Moët & Chandon alias ”Möttönen”. Tilalle se valitsi mutkattoman, pehmeän ja yleiskäyttöisen Jacquartin, joka tosin on vain tilausvalikoimassa myynnissä. Tyyli on kovasti suuria joukkoja kosiskelevaa Möttöstä muistuttava, mutta hinta on huomattavasti edullisempi. Nautiskelija ei ole (ollut) vakuuttunut Brut Impérialin laadusta, etenkin vaihtoehtoiseen sekä monesti edullisempaan tarjontaan verrattuna. Toisaalta jos tyydytys tulee enimmäkseen brändistä, on pullon sisällön laatu ollut riittävä. Samppanjalla on vuodesta 1999 lähtien ollut vähintään ongelmallisia ja välillä katastrofaalisiakin vuosikertoja, joten samppanjanystäviä tuskin hemmotellaan lähitulevaisuudessa. Tilausvalikoiman kuohuviinitarjonta on lisääntynyt reilusti, mikä vaihtelunhaluisten kannattaa muistaa.

Viimeisimmät ja päivitettynä vuoden 2006 loppuun saakka vähittäismyynnin halvat alle seitsemän euron, 7-10 euron sekä yli 10 ja enintään 20 euron kuohuviinit sekä samppanjat. Cavat kannattaa erikseen tutkia. Makeaan tyyliin sekä etenkin jälkiruokien kanssa sopivat hyvin muskatellikuoharit, jotka ovat lisäksi kohtuuhintaisia, koska sakkakypsytyksellä niihin on äärimmäisen vaikea saada lisäarvoa.

LAADUNPARANNUSVIHJE: Nautiskelijan pisteytys poikkeaa vallitsevasta käytännöstä myös kuohuviineissä siten, että pisteillä ilmaistaan paremmuusjärjestyksen lisäksi absoluuttista laatua. Mikäli haluat pisteet pelkästään suhteellisesti esimerkiksi alueen, maan tai tyylin sisällä, kannattaa tietokantahausta katsoa laatujärjestys ja sen jälkeen lisätä kaikkiin yhtä paljon pisteitä, jotta edullinen kuohari saadaan maistumaan ”hyvältä” sekä etenkin saa samppanjaa lähellä olevat pisteet. Happojen (H) ja makeuden (M) määrä kannattaa myös tarkistaa. 80:n happopisteen lähellä olevat kuoharit ovat ainakin pehmeitä ja sopivat myös selvästi makean tyylin ystäville. Lähellä 70 olevat tanniinipisteet puolestaan merkitsevät etenkin jälkimaussa selvästi häiritseviä ja nautittavuutta vähentäviä katkeroaineita (tai karvasaineita). Nautiskelijan katkeroaineet tarkoittavat monelle kuitenkin samaa kuin voimakkaat hapot. Lisää maistelusanastossa.