Chileläiset valkoviinit ovat kolmanneksi myydyimmät maakohtaisessa sarjassa. Kuluvan vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana niiden määrällinen markkinaosuus Alkon valkoviinien myynnistä oli 11,8 % ja epäilemättä ranskalaisilla alkaa olla kovat puolustaessaan hopeasijaansa.
Chileläiset punaviinit ottivat kultamitalin vuonna 2004 espanjalaisilta. Maakohtaisissa tilastoissa ratkaisee kuinka laajalla ja myyvällä repertuaarilla on edustettuna alle seitsemän euron viineissä. Chileläiset eivät pysty nykyisin tuottamaan Chardonnay-viinejä aivan eteläafrikkalaisten Chenin Blanc (ja Colombard) – viinien kustannustasolla. Valkoviineissä jylläävätkin
edulliset eteläafrikkalaiset. Kun Etelä-Afrikassa yleistyvät kansainväliset ja etenkin tummat lajikkeet, vähenee vaaleiden volyymilajikkeiden ylitarjonnan tuoma hintakilpailuetu. Heikko Chilen peso on pitänyt viinien hinnat erittäin kilpailukykyisinä pari viimeistä vuotta. Chileläiset Chardonnay-viinit edustavat yhä selvemmin keskivertokuluttajan käsitystä ”hyvästä” valkoviinistä. Ainakin ne tarkoitettu mahdollisimman nuorena ja lämpimän ilmaston tuoma pyöreys korostuu, etenkin kun chileläisten viinien perustyyliä on yleensä kohtuuhappoista. Artikkelissa keskitytään muihin kuin laadun kannalta ongelmallisiin Sauvignon Blanc –viineihin. Poikkeuksena sääntöön ovat kuitenkin listan kaksi laadukkainta viiniä: makea (Echeverria) ja kuiva (Errazuriz) SB-viini.
Chileläinen kohtuuhintainen Chardonnay-viini on muodostumassa yleiskäyttöisen perusviinin standardiksi.
Vuonna 2004 Alkon myydyin chileläinen valkoviini litroilla mitattuna oli kymmenennellä sijalla, Altialle Unecon oston myötä siirtynyt, Luna Negra Chardonnay. Sitä myytiin lähes 300 000 litraa ja pulloissa mitattuna vajaat 400 000. 
Neljännellätoista sijalla oli Viña San Pedron merkkeihin kuuluva Santa Helena Chardonnay. Sitä myydympi oli San Pedroon parhaiten yhdistettävä Gato Blanco Chardonnay. Alkon 20:n myydyimmän valkoviinin joukkoon pääsi juuri Viña Maipon Chardonnay. Väliin kiilasi vielä Gato Blancon Sauvignon Blanc -viini. Näitä kaikkia myytiin yli 200 000 litraa. Näillä volyymeillä pitää myynnissä yleensä olla myös hanapakkausvaihtoehto.
San Pedron Gato –viinit olivat monelle ensimmäinen tutustuminen Alkon omien pullotteiden jälkeiseen viinimaailmaan. Nykyisin Gato-sarjan viinit ovat volyymiviinejä ja tuottajalla nykymarkkinointioppien mukaisesti eri hintaluokissa lisää vaihtoehtoja. Yleensä edullisimmissa Chardonnay-viineissä ei ole käytetty tammilastuja, tosin muutamissa on niihin viittaavia aromeja. Ne ovat siis moderneilla hiivoina hedelmäisen aromaattiseksi tuotettuja viinejä. Edullisissa viineissä on usein haaste tuotemerkissä erottaa myös SB- ja Chardonnay-viinit, mikä kuvastanee lämpimän ilmaston tehoviljelyn ja prosessiteollisuustuotannon luonnetta.
Tuottajien tyyli tosin vaihtelee muun elintarviketeollisuuden tapaan, mitä kuvastaa hyvin Carta Vieja. Nautiskelija ei ole ollut viinistä otettu, sen voimakkaiden lager-oluiden tyylisten humalaisten aromien vuoksi. Oluiden ystävien kannattaa pitää viini mielessä. Tammimaista ja sekahedelmävetoisempaa tyyliä edustaa puolestaan Viña Maipo. Tämän tyyppisiä edullisia viinejä juodaan ja monet niistä saavat Nautiskelijan kriittiseltä kriitikolta suositeltavan perusviinin luokituksen. Kirjallisuuden ja viininharrastajien laatumielikuvaan puolestaan vaikuttavat keskeisesti paria kolme euroa kalliimmat viinit.
Kympin hintaluokassa tulee sitten tammi peliin potkua antamaan. Mikäli pelloilta on otettu liikaa tehoja (eli sadot ovat olleet liian korkeita), iskevät puumaiset eli yleensä hiilimäiset, savumaiset ja/tai pippurimaiset aromit helposti läpi ja jälkimakuun jää kaipaamaan lisähedelmäisyyttä supistavuuden vuoksi. Näissäkin toteutuu siten suositus mahdollisimman nuorena juotavaksi eli nuorimman vuosikerran hankinnasta. Kana- ja muiden voimakkaampien (tummapintaisten) ruokien kanssa parin vuoden ikäisessä tammitetussa viinissä on puolestaan yhteensopivuutta parantavia kehittyneempiä (ei-hedelmävetoisia) aromeja.
Tammitetun Chardonnay-viinin esikuva on monella maailman myydyimpiin merkkeihin kuuluva australialainen Lindemans BIN 65, joka nykyisin maksaa yhdeksän euroa. Aussit suosivat banaanimaisempaa ja aromaattisten eksoottisten hedelmien tyyliä yleensä selvemmällä vanilja-/toffeemaisuudella. Volyymimerkeissä yleensä hapot myös kesytetään, jotta satunnaiset kuluttajat eivät pelästy ja valtaosa voi kutsua viinillä sanalla ”hyvä”.
Persoonallisuudet lisääntyvät
Maailmaa täyttyy Chardonnay-viineistä ja niiden tarjonta kasvaa edelleen voimakkaasti eli hintakilpailu lisääntyy. Pärjätäkseen tuottajien/myyjien pitää lisääntyvästi panostaa suuria myyntivolyymejä ja pääomaa vaativaan markkinointiin, jolla pystytään kohottomaan laatumielikuvaa keskivertokuluttajan suussa. Pienempien tuottajien kannattaakin alkaa etsiä vaihtoehtoja. Cousiño-Macul Doña Isidora Riesling Maipo 2003 tarjoaa yhdeksän euron hintaan kaksi ja puolivuotiaana oppikirjamaisen johdatukseen Riesling-viiniin. Viinissä korostuu Uuden maailman hedelmäisyys ja öljymäinen pyöreys. Aromit assosioituvat tosin bensanhöyryiseen vasemmalla kädellä hoidettuun huoltoasemaan eikä eurooppalaisiin viineihin yhdistettävää positiivisempaan petroliin. Ranskalaisittain terroir’n pitäisi maistua. Viini vaatii asiantuntijan otetta eikä siten ole ainakaan buffet-tyyliseen tarjoiluun sopiva.
Niukkahappoinen ja nykymittapuulla myös niukkasatoinen Gewurztraminer vaatii viileän kasvuympäristön viinin yrttimäisen ja kukkamaisen aromikkuuden sekä hapokkuuden säilyttämiseksi. Alkoon tuli keväällä chileläistä käsitystä rypäleestä edustamaan kympin hintainen Viña Bisquert Casa La Joya Reserve Colchagua Valley. Nyt vuosikerta on jo vaihtunut 2005:ksi. Luontaisesti alhaista hapokkuutta kompensoidaan pienoisen vihreyden tuomilla (humalamaisilla) katkeroaineilla ja määrällisesti kohtuullisilla, mutta laadullisesti kirpeillä hapoilla. Viini on suunniteltu mahdollisimman nuorena juotavaksi ja kestää SB-viinejäkin heikommin säilytystä, päinvastoin kuin eurooppalaiset esikuvansa, joita tuottaja monesti säilyttää vuoden pari.
Listan laadukkain viini on makea Echeverria Late Harvest Sauvignon Blanc Molina 2001. Jalohomeisten viinien tuotantokustannukset ovat kuiviin verrattuna kaksin-kolminkertaiset, joten erittäin hyvät pisteet saanut viini maksaakin sitten puolikkaan pullossa 13,37 euroa. Aromit ovat kehittyneet ja iän tuoma vaativuus alkaa korostua. Makeutta ainakin riittää ja lisäksi löytyy hyvä yrttimäisyys hunajamaisten ja mausteisten perusaromien lisäksi.
Muut eli edullisemmat chileläiset SB-viinit on jätetty pois, koska niille liian usein Chilen kuuma ilmasto on haastava. Viileämmässä Etelä-Afrikassa SB-viineillä on lupaavampaa potentiaalia, tosin chileläiset todennäköisesti alkavat tarkemmin etsiä lajikkeelle sopivia viileitä mikroilmastoja. Keskeinen syy chileläisten SB-viinien ongelmalliseen laatuun on, että parhaimmassa tapauksessa aitojen SB-köynnösten joukossa on seassa laadullisesti ongelmaista Sauvignonasse eli Sauvignon Vert –lajiketta. Monissa halvoissa SB-viineissä tulee väistämättä mieleen, että onko aito SB korkeintaan statistin osassa cocktailissa. Uusilla tarhoilla lajikepuhtautta valvotaan tarkemmin.
Laatuvalkoviineissä Casablanca dominoi
Kuumassa Chilessä meren viilentävä vaikutus toimii nykyisin parhaiten Santiagon pohjoispuolella (eli lähempänä päiväntasaajaa) sijaitsevalla Aconcaguan alueella ja etenkin laatuvalkoviinialueeksi nousseessa Casablancan laaksossa. Alkon tämän hetken kallein (11,96 €) chileläinen SB-viini Errazuriz Single Vineyard Casablanca Valley La Escultura 2004 edustaa kunniakkaasti aluetta ja uusimmassa vuoden 2004 viinissä Tyynenmeren ympäristössä helposti ongelmallinen voimakas raparperimainen pistävyys on vältetty. Laadukkaimmat eli suunnilleen kympin hintaiset Chardonnay-viinit ovat siirtyneet Keskuslaaksosta (Central Valleysta tai espanjalaisittain Valle Centralista) tälle vasta reilu parikymmentä vuotta viljellylle alueelle. Nautiskelijan kriitikko löytää alueen (tosin normaalia pienisatoisemmista) viineistä usein selvää mineraalisuutta, joka kertoo alueen terroir-potentiaalista. Chileläisissä hinnakkaammista vaihtoehdoissa alkaa löytyä persoonallisuutta ja maailmanmarkkinahintoihin suhteutettuna hintataso on kohtuullinen.
VIHJE: Nautiskelijan käyttämät termit on määritelty maistelusanastossa Valtaosa chileläiset viineistä on vakiovalikoiman vakioviinejä eli vuosikerta vaihtuu keskimäärin vuoden välein, jos tavarantoimittaja on osannut ennustaa myynnin oikein. Tietokantahaun voi tehdä vaikka tarkemmilla hinta- ja/ tai happopitoisuusrajauksilla tai esimerkiksi aluerajauksella. Katso myös Juomaviisauksista kommentti naapurimaiden Chilen ja Argentiinan suuri ero. 