Vaativaa tyyliä edustaa Lounais-Ranskan paikallisen Duras-lajikkeen vetämä Charles Cousterac Reserve Gaillac 2001 8,60 euron hintaan. Nautittavuudesta tuli 76 pistettä. Asiantuntijan laatuviiniluokituksen oikeuttaa 82 peruspistettä. Happovetoista ja maanläheistä tyyliä ainakin riittää sekä reilun kesytetyt tanniinit. Duras-lajike jää yleensä paremmissa rypälekirjoissa alaviitteeksi. Toinen paikallinen lajike (Fer) Servadou saa hieman laatukehuja ja tuottaa potkua viiniin viidenneksen panoksellaan. Gaillac sijaitsee Tarnin Departementissa suurkaupunki Toulousesta koilliseen. Charles Cousterac on puolestaan suuryritys Castel Freres’in tavaramerkki, joten käsityöviinistä ei ole kyse. Viini tarjoaa oivan käsityksen miksi vientimarkkinoilla jylläävät suhteellisen harvat Ranskan viinialueet. Viinin listaamista Alkoon voi luonnehtia jonkinasteiseksi kulttuuriteoksi, mutta aloittelijan ”häppäilyjuomaksi” siitä ei ole.

Valtavirtaa kosiskelee sitä vastoin onnistuneesti argentiinalainen Catena Zapata Argento Malbec Reserva Mendoza 2003. Nautittavuuspisteet ovat 84 ja hinta reilun kympin (10,14 €). Potentiaali on realisoitunut ja nuoruuden hedelmäisyys korostuu. Hapettamalla ja säilyttämällä lisääntyy selvästi argentiinalaisiin viineihin yhdistyvä kovuus. Catenalta näyttää tulevan brändättyjä viinejä tarpeen mukaan eri hintaluokkiin. Vakaampaa ja edullisempaa laatua tarjoaa naapurimaa Chilen Viña Ventisquero Yali Shiraz Reserve Maipo Valley 2003 8,88 euron hintaan. Pisteet ovat käytännössä samat kuin ”Hopeassa” (Argento), tosin kypsemmillä tanniineilla. Lähes saman hintainen, 8,99 €, eteläafrikkalainen KWV Shiraz Western Cape Western Cape 2002 jää Yalin varjoon. Vuosi 2002 ei tosin ollut helppo, mutta homma ei vaikuta KWV:llä olleen täysin hanskassa. Pisteet ovat tosin tyydyttävän yläpäässä, mutta eivät täysin odotusten mukaiset.

Euroopan hellevuoden 2003 viinit alkavat tulla markkinoille. Bouchardin Beaujolais’n kyläviini Morgon tarjoaa hyvää laatua ja pyöreyttä 11,75 euron hintaan. Mikäli haluat kohtuutanniinisen ja yleiskäyttöisen viinin mutta reilummalla konsentraatiolla sekä tammella höystettynä, on oiva valinta luoteisespanjalainen Palacios Petalos del Bierzo 2003. Hinta on tosin 13,91 euroa, mutta nautittavuuspisteet ovat erittäin hyvät 85 ja viiniä on hauska juoda kun savumainen tammitus ja hiekkamainen maaperä pelaavat hyvää yhteispeliä. Morgonia ja Bierzoa kannattaa verrata vaikka tammen ja maaperän osalta ja valita suosikki.

Tilausvalikoiman minimimyyntierä yhä useammin laatikko

Listan kallein viini –22,70 € - Fattoria Poggio Gagliardo Rovo Montescudaio Rosso 1998 onnistuneesti ikääntynyttä Chianti-tyyliä vanhalla chiantisekoitteella (Sangiovese, Malvasia Nera ja Colorino) valmistettuna. Toscanalaisuus korostuu, tosin ei Chianti Classicon veroisella tyylikkyydellä. Pisteet ovat selvästi erittäin hyvät ja nautittavuudesta viini sai 88 pistettä, tosin asiantuntijalle. Tanniineja on melko hyvin mutta ei pihviviinin tyylisesti ja potkusta huolehtii italialaisten arvostamat hapot. Tilausvalikoiman Antinorin Peppoli Chianti Classico 2001:ssa sen sijaan on kirpeiden happojen lisäksi selvää karvautta ja tanniinit korostuvat eikä tammeakaan ole säästetty. Viiniä kannattaa vielä säilyttää vuosi pari. 16,46 euron hinnassa pitää huomioida neljän viiden euron tilausvalikoimalisä. Kuluttajan kannalta Peppolin yksikköhintaa suurempi ongelma on, että maahantuoja Maxxium toimittaa sen vain kuuden pullon laatikossa, jolloin kuvetta pitää kaivaa 98,76 euron edestä. Alkon myymälät voivat kuitenkin myydä niitä hyllystä yksittäin ja pullo on ostettu Helsingin Vanhan Kauppahallin Alkosta.

Alkon tilausvalikoiman hyöty tuleekin kuluttajan kannalta ongelmallisemmaksi kun yhä useammat tavarantoimittajat ovat siirtyneet hinnoittelemaan tuotteen vain kuuden tai 12 pullon laatikoissa myytäväksi. Kohtuuhintaisissa ja pienen määrällisen katteen viineissä kustannussäästön vielä ymmärtää, mutta kymmeniä euroja maksavissa viineissä laatikkohankinnan mielekkyys on jo kyseenalainen. Erikoisviinien toimittajilla laatikon minimikoon houkutus on suuri. Esimerkiksi viinibisnekseen laajentunut kaljatukkuri Servaali on ottanut kaljojen toimitustehokkuuden omakseen tarjoamalla kalliitakin viinejä useimmiten vain laatikossa. Toivottavasti viinin minimimyyntieräksi ei ala yleisemminkin muodostua yksi laatikko sixpackin tai mäyräkoiran tai peräti kaljakorin tyyliin. 24 pullon keskikaljakorista ei tosin veronalennuksen jälkeisen vaiheen jälkeen ole muodostunut kaljan ”minimimyyntierää” vaan pienempiäkin eriä myydään alhaisilla katteilla, tosin harvoin yksittäisiä pulloja.

Kuihtuvat viinimessut ja tilastotietoa viineistä

Viiniystävät voivat miettiä maaliskuun ensimmäisessä viikonvaihteessa 4.-6.3.2005 kannattaako lähteä supistuneen tarjonnan viinimessuille. Juha Berglundin rahasampo yskii yhä äänekkäämmin kun viulut maksavat näytteilleasettajat äänestävät jaloillansa. Kilpailevaa tarjontaa on myös tulossa, tosin pienimuotoisempana. Ensi vuonna sitten selviää saako Berglund elvytettyä ViiniExponsa brändiä ja houkuteltua isot pelurit mukaan. Silloin tosin ammattilaispäivillä on joka toisen vuoden tapaan tarjolla myös tisleitä. Isoista maahantuojista paikalla on tänä vuonna valtion Altia. Keskikokoisetkin agentit ovat joukolla kaikonneet. Valtion vähittäismyyjä Alko on näyttävästi perinteiseen tapaan esittelemässä rypäletuotteitansa. Tosin Alkonkin kassaan tuonevat tisleet, ja etenkin halvasta viljasta valmistetut kirkkaat, nykyisin enemmän katetta kuin myynnin supistumisesta kärsivät viinit.

Alkon rypäleviinimyynti kasvoi vielä vuonna 2004 edellisvuoteen verrattuna puoli prosenttia ja oli 43 321 100 litraa ,ja pyöristettynä 43 miljoonaa litraa. Tilastosuomalainen osti Alkosta viime vuonna lähes 11 pulloa viiniä eli lähes pullon kuukaudessa. Kotimaiset miedot marja- ja hedelmäviinit alkavat olla katoavaa kansanperinnettä. Niiden myynti oli 1,75 miljoonaa litraa ja vähennystä edellisvuodesta neljännes. Väkevät hedelmäviinit sen sijaan käyvät vielä tuloksellista puolustustaistelua. (Vertailun vuoksi viime vuonna Alko myi tisleitä 26,3 miljoonaa litraa, joka on reilu 60 prosenttia rypäleviininmyynnistä. Nämä kaksi ryhmää muodostavat kaksi kolmasosaa Alkon myyntivolyymistä.) Joulukuussa viininmyynti piristyi tilapäisesti edellisvuoteen verrattuna 1,8 prosenttia, mutta kuluvan vuoden tammikuussa rypäleviinejä kävi peräti 8,7 prosenttia vähemmän kaupaksi kuin edellisvuonna.

Suomalaiset maksavat viinipullosta pyöristettynä seitsemän euroa. Alkon vuoden 2004 punaviineistä yli kymmenen euroa maksoi 4,7 prosenttia pulloista. Tässä artikkelissa käsitellään laajemmin hintaluokan 7-10 euron viinejä ja niiden osuus viime vuoden punaviinimyynnistä oli neljännes, tarkasti 25,4 %. Viini on sen etanoli-nimisen tehoaineen verosubvention päätyttyä jälleen muodostumassa valistuneen vähemmistön suosimaksi alkoholijuomaksi. Viinin suhteellinen hinta ei myöskään laske. Mikäli kallista ihmistyötä vaativasta laadusta pidetään huolta, nousee viinin reaalihinta pitkällä tähtäyksellä väistämättömästi eikä monen muun elintarvikkeen tyylistä halpenemista ole odotettavissa.

Alkon lisättävä läpinäkyvyyttään

Suomen mietojen juomien vähittäismyynnissä tehtäneen pian, tai ainakin lähivuosina, strategisia päätöksiä. Nautiskelijan käsityksen mukaan Alkon viinimonopolin puolustustaistelu käy yhä epätoivoisemmaksi, etenkin jos veroalennusten jälkeinen tisleinnostus ei ole pysyvää laatua. Monopolien yleinen ongelma on, että omasta mielestään heillä on ”absoluuttinen” totuus jatkuvasti muuttuvassa ja vaikeasti ennustettavassa maailmassa. Vodka liitetään Venäjään ja siellä demokratia on parhaimmillaan ohjattua kun johtajat pelkäävät alamaistensa mielipiteitä… (eli omaa syrjäytymistään vallankahvasta).

Alkokin pyrkii, muiden liikeyritysten tyyliin yleensä salaisesti, ”ohjaamaan” markkinoita ja päättämään mahdollisimman paljon kuluttajien puolesta mitkä ovat heille parhaimmat tuotteet. Vähittäismyynnin ”portinvartijan” vaikutusmahdollisuudet ovatkin huomattavat poliittisesti määriteltyjen pelisääntöjen sisällä. Tosin Suomen huippukeskittyneessä vähittäiskaupassa valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen kilpailutilanteessa ei ole myöskään itsestäänselvyys edes pääkaupunkiseudun tyylisessä väestökeskittymässä. Alkon nettisivujen Tietoa Alkosta –osiota kannattaa alkaa seurata ja katsoa jatkaako monopoli yksityisten yritysten tyylistä ”läpinäkymättömyyslinjaansa”.

Kaikki edeltävän kolmen kuukauden aikana arvioidut vähittäismyynnin punaviinit. Viinimessujen jälkipeliin voit osallistua tarkistamalla Nautiskelijan käsityksen viinistä…