Niin paljon espanjalaisella Cavalla halutaan imitoida ranskalaisen Champagnen elitistä laatuimagoa, että myös sillä on poikkeuslupa jättää DO-alkuperämerkintää ilmaiseva teksti mainitsematta etiketissä. Huippuviinejä (Nautiskelijan absoluuttisella ja vertailukelpoisella mittarilla) cavasekoitteella ei saada aikaiseksi, mutta riittävän lähelle samppanja laatutaso niillä päästään. Huippukuohuviineissä, etenkin Uudessa maailmassa, samppanjasekoitteen Chardonnay ja Pinot Noir –lajikkeet ovat ehdoton vaatimus. Nuorena juotavissa kuohareissa lajikekirjo on sen sijaan suurempi eikä kohtuuhintaisissa viineissä ominaisaromiset rypäleet ole ainakaan haitta. Italialaiset pehmentävät samppanjarypäleitä niukkahappoisella ja hedelmäisyyttä korostavalla Pinot Blancilla. Tämän vuoksi esimerkiksi monissa Franciacortan tai Trenton kuohuviineissä rypälemerkintä on monesti muu, vaikka ne on dominoivasti valmistettu Chardonnaysta ja Pinot Noirista.

Tummilla lajikkeilla potkua ja sävykkyyttä

Tummien lajikkeiden käyttö mahdollistaa puolestaan roseiden valmistamisen kun kuoria voidaan uuttaa rypälemehussa muutama tunti. Tämä on tosin kallis menetelmä, joten myös samppanjatuottajat ovat hankkineet itsellensä jälleen vapautuksen EU:n peruskiellosta sekoittaa puna- ja valkoviiniä roseeviinin tuottamiseksi. Roseesamppanjoiden lisäarvo on monesti ongelmallinen, mikä tosin heijastuu myös niiden pienissä tuotantomäärissä. Siljan kuluneen vuoden roseet ovat tästä ilahduttava poikkeus.

Cavojen osalta voi puolestaan miettiä onko Codorniun PN–cava parempaa kuin paikallista lajikkeista valmistettu Freixenetin Rosado. Markkinoinnillisesti PN-cava on epäilemättä myyvempi sillä kuluttajilla herää enemmän positiivisia samppanja-assosiaatioita. Freixenetin roseekupliva on reilun kahdeksan euron hintaan erittäin kuluttajaystävällisesti hinnoiteltu ja Nautiskelijan Viiniteorian mukaan arvosteltuna laadukkaampi. Nautiskelijalla PN-cavan vihreys ja sen tuomat katkeroaineet ja niukemmat sävyt leikkaavat pisteitä.

Kuohuvaa punaviiniä

Tuotevalvontakeskus sai Suomen kuohuviinin (ml. samppanja) maamyynniksi vuonna 2003 2,7 milj. litraa eli 3,6 milj. pulloa. Tilastosuomalaista kohden tämä oli 0,52 litraa eli kuohuviinilasillisia (12 cl) nautittiin yli neljä. Kuohuviinin ja myös samppanjan myynti on kasvanut reilusti myös vuonna 2004 (päinvastoin kuin kuplimattomat viinit). Samppanjan osuus kuohuviinimyynnistä oli 5,4 prosenttia ja Alkon vuoden 2003 myymistä kuohuviineistä (ml. samppanja) peräti 14 prosenttia maksoi yli 10 euroa eli kuohuviinissä suomalaiset ovat valmiita maksamaan laadusta. Listan poiminnot ovat hintahaitarin yläpäästä.

Katso myös kaikki vuoden 2004 aikana arvioidut kuohuviinit. Budjettitietoisen (eli perusviini)valinnat vuosina 2003-2004. Makeamman kuohuviinit ystävät voivat tarkistaa viimeisen kahden vuoden aikana arvioidut viinit.