Kuriositeettien ystäville sopii poikkeuksellisen niukkatanniininen ja reilun liuotinmainen marokkolainen vuosikerraton Domaine el Baraka Beni M´Tir. Hinta 7,89 euroa ei ole laatuun nähden vaatimaton. Juuri tyydyttävät 70 nautittavuuspistettä tulevat heti avaamisen jälkeen ennen kuin hedelmäisyys vähenee. Tämä viini ei ainakaan paranna pohjoisafrikkalaisten viinien laatumielikuvaa, jos sitä on yleensä viime vuosikymmeninä ollutkaan. Persoonallisten viinien ystäville soveltuu hieman hinnakas (tasan 10 euroa) romanialainen La Cetate Merlot Dealu Mare 2000. Hillomainen ylikypsyys ja pienoinen maderoituneisuus ovat tunnuspiirteitä. Unkarilainen tammi selittänee osaltaan persoonallisia aromeja. Jälkimaku sekä hedelmäisyys nostavat nautittavuuspisteet hyvän puolelle, tosin peruspisteet ovat 78.

Rhonen eläimellisen ja yrttisen Syrah tyylin ystäville sopii Famille Chancel Chateau Val Joanis Cotes du Luberon 2001. Hinta 9,64 euroa on kunnossa, tosin nautittavuus ei ole viinin perusominaisuus. Viini on parhaimmillaan heti avaamisen jälkeen. Uuden vuosikerran Abbott Sneyd Anderson Platanus Minervois 2002 sen sijaan on jonkinlainen pettymys ja raakuus tuntuu sekä aromeissa että suuntuntumassa. Etenkin jälkimaussa on nykyviiniksi harvinaista karvautta. Viinin tosin pitäisi hyötyä vuoden säilytyksestä.

Vuosikerran 2000 toscanalainen Villa Puccini kympin hintaan perinteistä italialaisten arvostamaa kirpeää ja vihreähköä tyyliä. Jälkimaku kestää. Peruspisteet ovat 82 ja viini melko yleiskäyttöinen. Tyyli on muuttunut aikaisemmista vuosikerroista.

Käsityöviinien riski

Rhonen ja Midin tuottaja Tardieu-Laurent on kulttimaineessa oleva räätälöityjen ja konsentroitujen sekä samalla kypsän ja tammisen pyöreiden viinien valmistaja. Kuitenkin tilausvalikoiman lähes seitsemän kympin vuosikerran 2001 Côte-Rotiessa on jotakin mennyt pieleen. Väri on Syrah-rypäleelle epätyypillisen kevyt ja reilun samea. Pisteet ovat vielä laatuviinin puolella, mutta viinin säilyttäminen on enemmän kuin suuri riski. Mikäli viiniä on kuitenkin tullut hankittua useampi pullo, kannattaa yksi maistaa nyt ja loppujen kanssa odottaa muutama vuosi ja toivoa parasta ja uskoa viinin olevan vain nuoruuden turbulenssissa... Nautiskelija maistoi viiniä kahdesta pullosta. Pisteet ja kuvaus hedelmäisemmästä ja pyöreämmästä pullosta, mutta kummassakin oli liikaa etikkaista kirpeyttä.

Listan kaksi perusvalikoiman hinnakkaampaa huippuviiniä espanjalainen Miguel Torres Mas La Plana CS Penedes 1999 (27 €) sekä aussi Peter Lehmann Stonewell Shiraz Barossa Valley 1998 (34,40 €) edustavat hyvin sekä alkuperiänsä että rypäleitänsä. Lehmannin viinissä on reilummat kirpeät hapot. Kummassakin riittää tanniineja. Torreksen viini on tällä hetkellä helpommin lähestyvissä. Kummassakin viinissä riittää konsentraatiota. Ne kannattaa, mikäli budjettirajoite sallii, nauttia vierekkäin. Aussi tosin vaatii reilua hapettamista ja kannattaa dekantoida. Torreksessa korostuu konsentroitunut jälkimaku. Maaperää on kummassakin reilusti.

VIHJE: Arvioiden ymmärtämiseksi kannattaa tutustua Nautiskelijan kuuden ulottuvuuden Viiniteoriaan sekä Kriitikon toimenkuvaan. Nautiskelijalle tärkeää ovat aromit (kts. maistelusanasto) ja niiden merkitys viinien tyylierottelussa ja käyttöyhteyden valinnassa. Aromikuvaukset ovat subjektiivisia