Juomiin siirrettynä voidaan sanoa, että Suomessa piirit ovat perinteisesti pienet ja juomabisneksessä vielä erityisen pienet. Monesti objektiivisuus joutuu koetukselle kavereiden tuotteiden arvioinnissa, jos arvioitsija aikoo olla kaveri kaikkien kanssa, edistää uraputkeaan ja ansiomahdollisuuksiaan sekä huolehtia (näyte)juomiensa, (ilmaisten) matkojen, kaikenlaisen muun tarjoilun ja ”hauskanpidon” riittävästä tarjonnasta.

Jos juomaa arvioidaan näennäisesti on lukijan vaikea sijoittaa arvioinnin kohteena olevaa tuotetta mihinkään "absoluuttisella skaalalla". Suppealla asteikolla puolestaan saadaan hämärrettyä lukijan mieltämiä eroja. Absoluuttisen skaalan poistaminen sallii puolestaan kaikki uudet "täydellisyyden" ja nollapisteen arvot. Heikinheimon mukaan arvioinnissa pitäisi käyttää skaalaa –100:sta +100:taan, jotta heikosta esityksestä ei tarvitsisi antaa kohtuuttoman positiivisia arvioita vaan ne olisi varattu todella ainutlaatuisille teoksille ja huonoista teoksista voisi käyttää huonoja kuvauksia. Sanalliselle arvioinnille pitää kuitenkin aina olla tilaa.

Heikinheimon sanoin ei ole konsti eikä mikään kirjoittaa arvosteltavista aina myönteisesti. Viineissä noudatetaan yleensä periaatetta, että epäonnistumiset jätetään arvioimatta. Pullasta poimitaan siis rusinat. Vaikeammaksi tilanne muuttuu silloin kun pitäisi kirjoittaa osapuilleen rehellisesti ja parhaan ymmärryksensä mukaan myös kriittisiä arvioita.

Nautiskelijan kriitikko jättää negatiiviset ominaisuudet usein eksplisiittisesti mainitsematta. Pisteiden alhaisuus kertoo positiivisten ominaisuuksien vähäisyydestä samoin kuin positiivisia ominaisuuksia vähentävät määrittelyt (esim. melko tyylikäs). Heikkojen viinien kuvauksissa käytetään selvästi negatiivisia ilmauksia. Pelkistetyimmillään (ja helpoimmin tulkittavissa) arviointi on pisteiden suhteen ja ne pyritään tekemään vertailukelpoisiksi (kymmenellä jaettuna) suomalaisten tottumaan kouluarvosanaan. Juomissa dominoiva taiteellinen puoli pitää ottaa huomioon, sekä arvostusten suuri yksilöllinen ja maistelukokemuksen mukanaan tuoma vaihtelu.

Nautiskelijan kriitikolla viinien kiehtova monimuotoisuus tiivistetään pisteisiin. Saman pistemäärän saavuttaneet, mutta erilaiset viinit tarjoavat yhtä suuren tyydytyksen, mutta tyydytys on kuitenkin erilaista. Kuluttajan kannalta kriitikon lisäarvo, tai hyöty, tulee johdonmukaisuudesta ja eri ominaisuuksien riittävästä erottelusta. Kriitikko tarjoaa oman näkökulmansa nautintoon sekä muihin ominaisuuksiin. Kuluttaja on kuitenkin vastuussa itsestään ja tekee lopullisen päätöksen ”hyvyydestä tai huonoudesta” omien arvostustensa pohjalta.

Oma kalibrointi

Nautiskelijan johdonmukaiseen pisteytyksen voi helposti muuttaa (kalibroida) omiin mieltymyksiin joko vähentämällä pisteitä (sekä happo- ja tanniinipisteitä) tai useimmissa tapauksissa lisätä (reilustikin) pisteitä. Hyvä esimerkki on kuohuviineissä cavojen ja aidon samppanjan pisteytys. Mikäli cavat ovat sinulle erittäin hyviä tai perätäi kiitettäviä kuohuviinejä, voit korottaa esimerkiksi viidestä kymmeneen Nautiskelijan pisteitä. Kun lisäät yhtä paljon pisteitä, saat edelleen Nautiskelijan paremmuusjärjestyksen. Enemmistö lehdistöstä/kirjallisuudesta käyttää tämän tyylistä pisteytystä, jossa arviointi toimii alueen/tyylin sisällä, mutta ei eri alueiden/tyylien välillä.

Saman tyyliin voit aidossa samppanjassa, mikäli ne ovat sinulle automaattisesti kuohuviinien aatelia ja parasta mitä ihminen kykenee tuottamaan, nostaa pisteitä harkintasi mukaan muutamasta vaikka kymmeneen (tai vastaavilla periaatteilla laskea). Kun teet toimenpiteen kaikille samppanjoille, pysyy Nautiskelijan käsitys laatujärjestyksestä. Ihmiset painottavat ominaisuuksia eri lailla, joten arvion ja/tai analyysin lukemalla voi he