Volyymeilla elävillä laivoilla Nautiskelijan arvioimista viineistä osa löytyy nettihinnastosta ja yleensä isosta Tax Free -myymälästä. Monet viineistä ovat Bon Vivant –myymälässä sekä muutama viinibaarissa maistettavissa. Viinibaari avataan jo puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä klo 15.30. Mahdolliseen aamukrapulaan sieltä ei voi hakea helpotusta eli se on vain iltaisin auki. Baarissa maisteltavat viinit ovat maaravintoloiden käytännöstä poiketen laadukkaita eli volyymiviineillä ei pelata. Viininystävältä kuluu helposti muutama tunti viinejä (perusteellisesti) maistettaessa. Laivalla käy myös ruotsalaisia ja viininkulttuurin maihin verrattuna poikkeuksellisen korkeasta tasosta kertoo, että lasiksi saa halutessa 21 senttilitran ISO-maistelulasin. Hinnat ovat kuitenkin kunnon ravintolakatteella hinnoiteltuja. Samppanjat ja roseekin järjestyy maistettavaksi. Toukokuun lopussa maistettava oli Antinorin Guado al Tasso Scalabrone Bolgheri 2003. Sen myymälähintakin on jo 12,90 euroa pullolta. Viinin kanssa voi pohtia mihin vedetään roseen ja punaviinin raja.

Miguel Torres on myös laivoilla kova sana ja vielä nykymaailmassa kohtuullisesti hinnoitelluilla laatuviineillä. Torres elää volyymiviineillään, joten laatuviineissä ei tarvitse tavoitella huippukatteita valtavirrasta poiketen. Listan laadukkain onkin, myös Alkon tilausvalikoimasta saatava, voimakkaasti tammitettu Sauvignon Blanc –viini Fransola Penedes 2002 15 euron hintaan. (Siljalla suositaan ”ysiysi”-hinnoittelua ja viinien virallinen hinta on artikkelissa pyöristettyjä hintoja kymmenen senttiä alhaisempi.)

Vuosikymmenen alkupuolella monessa ravintolassa oli myynnissä kalifornialaistuottajan osittain kalifornialainen Riesling-viini Pacific Rim 1999. Kympin hintaan on mahdollista maistaa pitkälle kehittynyt ja tyypillinen lajikeviini erityisasiantuntijan luokituksella. Kehittyneen saksalaisen puolimakean käsityksen tarjoaa myös erittäin järkevästi hinnoiteltu, laadullisesti hyvä Balthasar Ress Schloss Reichartshausen Spätlese Rheingau 1998 17 euron hintaan.

Nautiskelijan tällä kertaa arvioitavaksi valitsemat viinit eivät yleensä erottuneet positiivisesti Alkon hieman kalliimmista viineistä. Siljat viinien valinnassa on kuitenkin vältetty suoraa kilpailua ja etenkin hintavertailumahdollisuutta maan tarjonnan kanssa: vaikka merkki olisi sama on ainakin lajike yleensä maista poikkeava. Osa viineistä on saatavissa Alkon tilausvalikoimassa, jonka viinit ovat (pääsääntöisesti) perusvalikoimaa kalliimpina, mikä puolestaan on positiivista laivan katteiden kannalta. Toisaalta erittäin harvat kuluttajat hyödyntävät ylimääräistä työtä ja etukäteissuunnittelua vaativaa tilausvalikoimaa.

Siljan oma burgunderimerkki Maison Champy ja sen Signature Bourgogne 2002 on persoonallinen vanhan ajan tyylistä tavaraa, tosin myös modernia hedelmäisyyttä korostava viini. Siemeniä (katkeroaineita) riittää burgunderiksi poikkeuksellisen paljon voimakkaiden happojen lisäksi. Nautittavuudesta tuli 82 pistettä ja peruspisteitä asiantuntijalle kaksi enemmän. Pikkolosta maistettu laivan viimeisimmän vuosikerran 2003 eteläafrikkalainen valkoviini Spier Chenin Blanc Western Cape 2003 oli nyt selvä pettymys. Viiniystävän kannalta positiivista on myös muiden kuin mutkattomuutta arvostavan keskivertokuluttajan huomioiminen. Keskivertokuluttajaa on toki muistettu, mutta myös seikkailun- ja tutustumishaluisia.

Maaliskuussa arvioidut viinit on maistettu ViiniExpossa. Muutama Siljan kuohuviinin arvio. Dow’n vuoden 1983 huippuporttia erittäin kohtuullisen viidenkympin hintaan eikä erittäin persoonallista madeiraa muistuttavaa sherryä Emilio Lustau Old East India (bottled 2003) kannata myöskään unohtaa. Puolikkaan pullon yhdeksän euron hinta on lähes kiitettävään laatuun nähden huippuedullinen. Hinta heijastelee tosin sherryn epämuodikkuutta. Siljan valikoima ei ole, Vikingin Linen tyyliin, identtinen eri laivoilla. Viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana arvioidut Siljan kuivat valkoviinit, makeat viinit sekä lisäksi punaviinit.