Nautiskelija maistoi ykkösliigan viineistä Alkon Mouton Rothschildin sekä Chateau Margaux´n. Kummassakin riittää uutta tammea, ja Moutonia voisi nyt melko sulkeutuneessa tilassa verrata Uuden Maailman CS-viineihin. Sulkeutuneisuuden asteen päätteleminen on vaikeaa, mutta viinin konsentraatio ei nyt viittaa täydelliseen vaan ”ainoastaan” huippuviiniin. Margaux’ssa puolestaan kypsyys ja tammi ovat äärimmillään, tosin huipputyylikkäässä paketissa. Kummankin luokitus on nyt, ja todennäköisesti melko pitkään myös tulevaisuudessa harrastajalle, sillä persoonalliset Médocin aromit on hiottu ja tammitettu vähiin. Sen sijaan potentiaalisesti täydellinen on Alkosta puuttunut Lafite Rothschild. Klassisia Médocin aromeja riittää, ja luokitus on yllättäen jo tässä vaiheessa yllättäen erityisasiantuntijalle. Tätä viiniä voisi varastoida seuraavalle, ja friikeille tarvittaessa kolmannelle, sukupolvelle. Vuosikerran hintakehitystä valaisee Lafiten hulppea 490 euron tukkuhinta Tampereen Viinitukussa. Alkon kevään 2003 Margaux’n hinta oli 318,50 euroa ja Moutonin ”vain” 245 euroa. Ristiriitaisesti Moutonin kakkosviini on poikkeuksellisen vaikea ja viinin kanssa pitää odottaa pari kolme vuotta. Erikoisia aromeja selittänee osittain poikkeuksellisen korkea 70 prosentin Cabernet Franc -pitoisuus. Medocin viineille tämä on erityisen poikkeuksellista. Nautiskelijan klassisiksi Medocin viineiksi nousivat Lafiten lisäksi toinen Alkon viineihin kuulumaton Pichon-Lalande. Ne on otettu vertailumielessä mukaan etenkin kun laatua riittää. Margaux’n kaksi kovinta viiniä tarjoavat puolestaan myös aloittelijoita kosiskelevia ominaisuuksia, eikä kohtuuhintainen, 36,90 €, Chateau Cantenac-Brownikaan ole liian vaikea, vaikka onkin sulkeutunut. Oikean Rannan ja Graves’n ykkösviinit ovat Nautiskelijalla maistamatta. Oikean Rannan viinit ovat kirjallisuuden perusteella ehdotonta huippua, mutta vuosikerta 1998 on siellä todennäköisesti legendaarisempi. Graves’n kohdalla superlatiivit lienevät niukemmassa sillä muiden alueiden viinit legendaariseksi tehnyt kuivuus meni liiallisuuksiin vettä heikommin sitovassa soramaassa. Nautiskelijan maistamat Graves’n viinit tarjoavat perinteisiä alueen vaativia aromeja sekä reilumpien katkeroaineiden vetämää ja tanniinista potkua.

Luonto hoiti sadonkarsinnan ja unelmasään

Vuosikerran hehtaarisadot ovat normaaleja, mutta eivät huippua. Huippuviinin muodostamiseen vaaditaan luonnon sadonrajoitusta, kun ihminen taas pyrkii kaikin keinoin estämään sadon vähennykset. Kasvukauden kevät ja alkukesä olivat viileitä ja sadon karsinnasta piti huolen lehtihome (mildew). Kun sitten loppukesä oli erittäin lämmin ja niukkasateinen eikä sadonkorjuun aikaan satanut, oli rypäleisiin leivottu poikkeuksellinen laatupotentiaali. Kun lokakuussa alkoivat sateet oli sato jo turvallisesti kerätty, paitsi makeissa viineissä eivätkä ne siis ole legendaarisia. Hektisessä nykymaailmassa viinien tulevaisuuden ominaisuudet ennustetaan nuoruuden rehevässä vaiheessa. Nautiskelijan kriitikko oli vakuuttunut vielä keväällä 2003 Pichon-Baronin, sekä etenkin Lynch-Bagesin upeasta hedelmäisyydestä ja konsentraatiosta, mutta nuoruuden rehevyys oli jo reilu puoli vuotta myöhemmin tammikuussa 2004 jäänyt taakse, eikä ainakaan sulkeutuneissa versioissa potentiaalinen konsentraatio vaikuttanut häkellyttävältä. Pichon-Baronin tavaramerkkinä on viime ajat ollut uuden tammen tuoma kosiskelevuus. Joka tapauksessa kaikkia laadukkaimpia viinejä pitää ehdottomasti säilyttää muutama vuosi. Mikäli Parkeriin uskoo, on laadukkaimmilla viineillä huippupitkä, ja nimekkäimmillä vähintään 50 vuoden taival edessään. Nautiskelijan viinin olemus –teorian mukaan huippuvanha viini kuitenkin erittäin epätodennäköisesti täydellinen. Vuosikerran 2000 viinit tulevat kyllä porvoolaisiksi säilymään<