Portugalilainen Caves Alianca Foral Grande Escolha Douro 1999 on puolestaan oksidoitunut ja vanhan ajan potkua korostavalla tyylillä. Hapettaminen puhdistaa ja pyöristää viiniä. Tavara nosta kokonaispisteet hyvän puolelle, mutta nautittavuuspisteet pysyvät tyydyttävän ylärajalla. Hinta 8,84 euroa ei kuitenkaan ole paha. Chileläiset viinit ovat muodissa, ja halvan dollarin eli niiden hinnoitteluvaluutan vuoksi jälleen myös tuottajille kannattavia. Kun suuret tuottajat on kaluttu on pienempiä jäljellä. Gracia Celebrado CS San Alfonso Estate Maipo Valley 2002 hintaan 7,99 edustaa rankamaisen tanniinista ja niukkahedelmäistä tyyliä. Nautittavuudesta välttävät pisteet, tosin potku antaa kokonaispisteiksi 72. Chileläisissä viineissä pitää nykyisin varautua muuhunkin kuin pehmeyteen ja hedelmäisyyteen. Jäännössokeri antaa pyöreyttä.

Ravintolamyynnissä aikaisemmin ollut "köyhän miehen paavi" Paul Jaboulet Cotes du Rhone Parallele ´45´ 2000 on tullut myös Alkoon. Pisteet ovat 80 ja nautittavuuspisteet pari enemmän. Kypsä pyöreys ja pehmeys korostuvat. Kolmen vuoden ikä lisää ruokaystävällisyyttä. Hinta 10,66 euroa sen sijaan ei ole aivan vaatimaton etenkin kun konsentraatiota toivoisi hieman enemmän. Yleiskosiskelevuus sen sijaan toimii. Etelä-Rhonen viineihin yhdistettäviä "vaikeita" eläimellisiä aromeja ei kuitenkaan tarvitse pelätä.

Italialainen Donnafugata Angheli Merlot e Nero d´Avola Sicilia 2001 tarjoaa nuoruuden potkua ja hedelmäisyyttä sekä lämpimän ilmaston pyöreyttä. Hinta 16,98 ei ole sisilialaiseksi viiniksi enää vaatimaton, mutta kokonaispisteet 84 sekä 85 nautittavuuspistettä oikeuttavat sen. Viini on suunniteltu nuorena juotavaksi eikä sitä kannata säilyttää. Toinen pullo tosin oli tunkkainen ja reilun paahtunut eikä kolmatta pulloa ollut maistettavana.

Burgunderien, ja yleensä Pinot Noir -viinien ystävät, voivat miettiä ovatko kolmenkympin burgunderit hintansa arvoisia vai kannattaako siirtyä Uuteen Maailmaan. Burgundereista Domaine Machard de Gramont Pommard "Le Clos Blanc" 2000 hintaan 30,10 € on hedelmäisempi ja pyöreämpi, tosin keskimaussa on reilua siemenistä supistavuutta. Reilun happovetoista sekä hillomaisuuden ja etanolin pyöristämää tyyliä puolestaan tarjoaa Jean-Claude Boisset Volnay Les Brouillards 2000 31,70 euron hintaan. Tässäkin viinissä on siemenisyyttä, tosin edellistä kohtuullisemmin. Kummankin kokonaispisteet ovat hyvän tasoisia.

Kalifornialaista reilusti tammitettu, rehevää ja samalla hapokasta tyyliä edustaa Fetzer Private Collection Pinot Noir Santa Maria Valley Bien Nacido Vineyard 2000. Hinta 29,50 ja 90 nautittavuuspistettä ovat kohdallaan. Australiasta tulee kosiskeleva ja viileämmän ilmaston tyylinen, nykyisin Southcorpin leiriin kuuluva, Coldstream Hills Pinot Noir Yarra Valley 2000. Hinta 18,50 euroa on kohdallaan. Kokonaispisteet ovat 85 ja nautittavuudesta kolme pistettä enemmän. Korkeammat pisteet olisivat edellyttäneet parempaa konsentraatiota. Kumpikin viini kehittää parin vuoden säilytyksellä eläimellisiä aromeja.

Kloorifenoleiden torjunnan puuttumisen seurauksia viineissä

Alkon lehdistömaistelussa 31.10.03 toimittaja maistoi kahdesta identtisestä pullosta Rancho Zabaco Heritage Vines Zinfandel Sonoma 2001 sekä aistittavaa korkkivikaa että tunkkaisuutta. Viinin hinta 17,99 € ei ole vaatimaton ja pisteet jäivät tyydyttävän puolelle. Kuluttajat voivat viinissä tutustua siis erittäin pieniin määriin kloorifenoleita, jotka selvästi heikentävät laatua, ja etenkin varastoinnilla hedelmäisyyttä. Vasta kun kuluttajavetoiset julkaisut, kuten Winespectator, ovat tuoneet ongelman esiin, on viiniteollisuus Jenkeissä herännyt sen torjuntaan. Viiniteollisuuden mielestä valtaosa kuluttajista ei aisti erittäin alhaisia, korkeintaan muutaman nanogramman 2,4,6-trikloorianisolipitoisuuksia, joten heidän mielestään kloorifenoleiden torjuntaan ei ole mainittavasti tarvinnut panostaa. Gallo tosin on ryhtynyt ankariin torjuntatoimenpiteisiin ja lopettanut mm. klooripitoisten pesuaineiden käytön.

Rancho Zabacon kohdalla voi kukin itse päätellä onko Zini teknisesti virheetön. Samantyyppisiä laatuongelmia on piemontelaisen Viettin Barbera-pullotteissa. Marraskuun punaviineissä on Vietti Barbera d´Asti Tre Vigne 2001 saman päivän maistelusta kuin Rancho Zabaco eikä se ollut virheetön, mutta kuitenkin riittävän toimiva. Saman tuottajan kumpikin pullo hinnakkaammasta Barbera d´Astista La Crena 2000 samassa maistelussa tuomittiin korkkivikaiseksi. Uudestaan maistettuna 12.12.03 pullossa oli edelleen teknisiä laatuongelmia. Hapetettuna viini kehitti voimakasta asetonista liuotinta eivätkä aromit alunperinkään olleet täysin puhtaat. Viinin hinta on sentään 39 euroa, joten kuluttaja odottaisi tässä hintaluokassa virheetöntä tuotetta. Tämänkin osalta voi jokainen sitten testata onko viini virheetön.

Alko ei liene löytänyt viineistä laatuongelmia, kun ne on kumpikin laskettu myyntiin. Kloorifenoleiden pitoisuudet vaihtelevat pullokohtaisesti ja osa voi siis olla virheettömiäkin. Suomalaiset pääsevät joka tapauksessa viiniteollisuuden toimintaperiaatteiden makuun, kun se olettaa, että virheistä ei tarvitse välittää, koska kuluttajat eivät niitä kumminkaan huomaa... Siis ratkaisevaa tyydytyksen kannalta on juojan herkkyys virheille ja yleinen erittelykyky. Etenkin Viettin kellareita ja tuotantoprosessia kannattaisi lähemmin tutkia kun vikaa on kahden vuosikerran viineissä, eikä tilausvalikoimassa myynnissä ollut vuosikerran 1999 Tre Vignekään ollut täysin ongelmaton.