"Jonkin aikaa juoppoina pidettiin saksalaisia. (Montaigne kirjoittaa heistä muun muassa, että ’he juovat lähes kaikkia viinejä yhtä mieluusti. He haluavat pikemminkin ryypätä kuin maistella’.) Patajuoppoina pidettiin myös milloin ruotsalaisia, milloin hollantilaisia. Humalaisten ja flegmaattisten hollantilaisten väitettiin juovan siksi, että he halusivat tasapainottaa huonon veden kyllästämästä maaperästään nousevia epäterveellisiä höyryjä. Humalaisten mutta rohkeiden ruotsalaisten taas väitettiin innostuneen kohtuuttomasti viinistä, koska heidän karussa maassaan ei kasvanut lainkaan rypäleitä.
Kiinnostavinta kaikissa näissä tarinoissa on oikeastaan se, että ne ovat merkki uudesta taipumuksesta käyttää ajattelussa kansallisia kategorioita. Tämä oli siis alkua kansallisluonteiden keksimiselle, mikä taas oli looginen seuraus kansallisvaltioiden kasvusta. Samalla näissä tarinoissa juopuneista pohjoisista kansoista on kuitenkin myös hiven totuutta. Tiivistäen voisi sanoa, että aikalaisten puheissa moraalisesta rappiosta jne. oli pohjimmiltaan kyse olutkulttuurin äkillisestä törmäyksestä viinaan. Kansa joi paloviinaa suurin piirtein samalla tavalla kuin se oli aiemmin juonut suhteellisen mietoa olutta tai laimennettua viiniä. Ja mitä muuta siitä voisi seurata kuin kunnon känni?
Kuvaa voidaan vielä tarkentaa. Kuten kaikissa muissakin maanviljelyskulttuureissa Euroopassakin oli kehittynyt kansanomaisia juhlintamuotoja, joissa nautinnoissa piehtaroimisella oli tärkeä osansa. Syöminen ja juominen kuuluivat elonkorjuujuhliin, karnevaaleihin ja joulunviettoon. Osittain hillittömään juoman ja ruoan ahmimiseen kannustivat materiaaliset syyt. Kun elintarvikkeiden ja juomien säilyttämisessä oli ongelmia, ne mieluummin mässättiin pois kuin jätettiin pilaantumaan. Ennen kaikkea tämä on nähtävä jonkinlaisena puutteen pois manaamisena; oli tuo puute todellista, kuviteltua tai taustalla vaanivaa. Kohtuuttomuus oli unelma ja siksi myös ihanne."
Peter Englund, historioitsija ja akateemikko, kirjassaan "Voittamaton: erään miehen tie Ruotsin suurvalta-aikana" (WSOY 2001. (Alkuperäinen teos: Den oövervinnerlig, 2000) "Katastrofia valmistellaan" -luvun alaluvussa ’Pakenen hovia kuin ruttoa’. (Peter Englundin esitystyyliin kuluu taustoittaa henkilöiden käyttäytymistä ajankohdan ominaispiirteillä.)
|