"Karl Gustav (tuleva kuningas Kaarle X Kustaa) oli kuten sanottu ryyppäämisessään ja ylensyönnissään aikansa lapsi, hänellä oli heikkouksia aikakautena, joka oli heikkona heikkouksiin.
Päällisin puolin tyytyväisen yksityishenkilön kuvaan kuuluu myös jatkuva mässääminen ruoalla ja juomalla. Hänen elämänilossaan ja ehtymättömässä nautinnonhalussaan on jotakin lähes pakonomaista. Karl Gustavin pyylevyys ei ollut enää orastava vaan silmiinpistävä ja hän teki kaikkensa sen lisäämiseksi. Normaalina arkipäivänä hän nautti kaksi ateriaa. Se ei kuulosta paljolta, ellei ota huomioon aikakauden syömätapoja. Ylempien säätyjen kulttuurissa ruoka tarjoiltiin 1600-luvulla ’...a la francaise’ eli monia erilaisia ruokalajeja nautittiin samanaikaisesti ─ aivan kuten nykyaikaisessa seisovassa pöydässä. Kyseessä oli aromien ja makujen ilotulitus: suolaa sekoitettiin makeaan ja hapanta sotkettiin kitkerään. Karl Gustavin tapauksessa jokaiseen ateriaan kuului 24 eri ruokalajia. Lisäksi hän joi kuuden lähimmän hovilaisensa kanssa vaikuttavan määrän viiniä ja olutta: keskimäärin jokainen kumosi itseensä kolme litraa viiniä ja kolme litraa olutta päivittäin.
Erityispiirre, joka tuntui sävyttävän Karl Gustavin juomatapoja, oli että hän korvasi virkistyksen stimulanteilla. Öölannin Borgholmin ryyppäjäiset viittaavat myös — kaikista rauhanomaisista projekteista huolimatta — turhautumiseen tai orastaviin alkoholiongelmiin, tai todennäköisesti molempiin. Tässä oli mies, lempipoika, perheen toivo, jonka dieettiin olivat lapsena kuuluneet antiikin kiihottavat ja ravitsevat sankaritarut; maailma oli houkutellut häntä, vienyt häntä mukanaan, mutta nyt hän havaitsi yhtäkkiä olevansa korkea-arvoisen voimattomuuden vankina. Minne kunnia oli kadonnut? Hänen iässään Aleksanteri Suuri oli voittanut persialaisten kuninkaan, vallannut Samarkandin ja ylittänyt Indusin. Mitä näyttöä hänellä itsellään oli esitettävänään jälkimaailmalle? Ja eikö kolmikymmenvuotisen sodan päättyminen ollutkin vienyt häneltä hyvin ansaitun ja himoitun kunnian, ja eikö rauha ollutkin alentanut hänet humalan, naisseikkailujen ja lisääntyvän pyylevyyden horrokseen?"
Peter Englund, historioitsija ja akateemikko, kirjassaan "Voittamaton: erään miehen tie Ruotsin suurvalta-aikana" (WSOY 2001. Alkuperäinen teos: Den oövervinnerlig, 2000). "Katastrofia valmistellaan" -luvun alaluvussa ’Salaisia suunnitelmia?’ (Nautiskelija on tiivistänyt lainausta.)
|