"Viiniä nautittiin Pohjois-Euroopassa (1600-luvulla) lähinnä ylemmissä yhteisuntaluokissa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sitä olisi juotu yhtä hienostuneella tavalla kuin nykyisin. Moderni viininmaistelu on jopa ylihienostunutta ja se oli tuohon aikaan täysin tuntematonta. Oli melko turhaa antautua syvällisiin väittelyihin etelän viinitiloista ja viinin kukkaisuudesta, sillä viini oli lähes poikkeuksetta sekoitettua, laimennettua ja maustettua. Jokaisella vieraalla oli oikeus maustaa viininsä oman makunsa mukaan samaan tapaan kuin kahvia tarjoillaan nykyisin kerman ja sokerin kanssa. Yleisin tapa oli viinin laimentaminen vedellä ja sen maustaminen hunajalla tai sokerilla.
Esimerkiksi englantilaisia pidettiin viinin kohtuuttomina makeuttajina ja Ruotsin hovissa oli pitkään tapana sekoittaa kymmeneen osaan punaviiniä yksi osa hunajaa. Viinejä maustetiin myös neilikalla, muskotilla, aniksella, sahramilla ja lakritsilla. Tällaiset sekoitukset heijastelevat ajan mieltymystä kaikkeen värikkääseen ja kiihottavaan, ylenpalttiseen ja dramaattiseen.
Tämän persoonallisen näpertelyn ohella oli tarjolla myös tiettyjä hyvin tunnettuja viinisekoituksia kuten clairet, hypocras ja lutendrank. Tällöin sekä raaka-aineet että valmistustapa olivat heti selvillä. Niinpä esimerkiksi lutendrank valmistettiin keittämällä ensin viiniä ja sokeria, jonka jälkeen siihen sekoitettiin jauhettua kardemummaa, inkivääriä, kanelia, muskottia ja guineanpippuria. Sitten tähän kuumaan keitokseen kaadettiin kylmää viiniä, keitos siivilöitiin useaan kertaan ja lopuksi sitä kirkastettiin munanvalkuaisella."