"Katkeroitunut, itseään säälivä ja äkkipikainen Carl Gustav (kuninkaana Kaarle X Kustaa 1654-1660) poistui masentuneena Tukholmasta vuoden 1651 alussa. Hän matkusteli jonkin aikaa Keski-Ruotsissa, kierteli ilman suunnitelmia tilalta tilalle ja vieraili neuvoston herrojen sekä tuttavien luona. Pettymykset ajoivat hänet itsesääliin ja juopotteluun samaan tapaan kuin aiemminkin. Karl Gustavin vanhat ystävät panivat huolestuneina ja joskus ihaillenkin merkille, että hänen mieltymyksensä alkoholiin oli voimistunut Saksan-vuosien aikana.
Carl Gustavin juomatapoja on helppo liioitella tällaisissa yhteyksissä. Henkilönä häntä olivat muovanneet sekä aikakauden hyveet että paheet. Hänen temperamenttinen taipumuksensa kohtuuttomuuteen voidaan nähdä myös 1600-luvun heijastumana; se oli kontrastien vuosisata, jolloin elämän värit olivat räikeät, jolloin tunteet olivat yhtä voimakkaita ja ristiriitaisia kuin ihanteetkin ja jolloin valo saattoi muuttua tuskallisen helposti pimeydeksi. Carl Gustav oli ryyppäämisessä ja ylensyönnissä aikansa lapsi. Hänellä oli heikkouksia aikakautena, joka oli heikkona heikkouksiin."
Peter Englund, historioitsija ja akateemikko, kirjassaan "Voittamaton: erään miehen tie Ruotsin suurvalta-aikana" (WSOY 2001. (Alkuperäinen teos: Den oövervinnerlig, 2000) "Katastrofia valmistellaan" -luvun alaluvussa ’Pakenen hovia kuin ruttoa’. (Nautiskelija on tiivistänyt lainausta.)
|