"Vahvat viinat olivat Euroopassa pitkään, 1600-luvulle saakka, ylellisyyttä. Niitä valmistettiin tislaamalla viiniä — siitä nimi ’paloviina’ — ja niitä käytettiin jonkinlaisena yleislääkkeenä. Niiden uskottiin pitkään tehoavan niinkin erilaisiin vaivoihin kuin koliikkiin, halvauksiin, kihtiin, vesipöhöön, hammassärkyyn ja paiseruttoon. Tästä syystä väkiviinaa ostettiin myös apteekeista pieninä annoksina lusikalla nautittaviksi. (Eräs parantavan paloviinan resepti sisälsi Ruotsissa normaalin mauste- ja yrttiarsenaalin ohella myös niinkin outoja ainesosia kuin jauhettua norsunluuta, punaista korallia ja yksisarvisen sarvea.) Tislattu viini oli kallista 1600-luvun alussa, kahdeksasta litrasta joutui maksamaan täysikasvuisen sian tai sitä vastaavan summan.
Juomatavoissa tapahtui kuitenkin juuri tähän aikaan suuri muutos. Kustaa II Aadolfin (kuninkaana 1611-1632) sotiessa Venäjällä 1610-luvulla ruotsalaiset sotilaat kokeilivat suurella mieltymyksellä venäläistä votkaa ja oppivat polttamaan sitä viljasta. Suuri osa suurvalta-ajan sotasaalista kannettiin kotiin paljon näyttävämmin ja juhlavammin, mutta vain pieni osa siitä on jättänyt yhteiskuntaan pysyvämmät ja syvemmät jäljet kuin viina. Viljasta valmistetun viinan käyttö ja tuntemus levisi Ruotsin valtakunnassa kahden seuraavan vuosikymmenen aikana niin, että 1630-luvulla paloviinaa pystyi ostamaan joka ainoasta kestikievarista ja kirkkokrouvista."
Peter Englund, historioitsija ja akateemikko, kirjassaan "Voittamaton: erään miehen tie Ruotsin suurvalta-aikana" (WSOY 2001. (Alkuperäinen teos: Den oövervinnerlig, 2000) "Katastrofia valmistellaan" -luvun alaluvussa ’Pakenen hovia kuin ruttoa’. (Nautiskelija on tiivistänyt lainausta.)
|