"Ajankohtana, jolloin muu Ranskan viiniteollisuus kamppailee vakaan kotimaan myynnin vähenemisen sekä Uuden maailman tuottajien kovan kilpailun kanssa, Ranskan samppanjateollisuus näyttää jatkavan lyömättömänä.
Australialaiset ja espanjalaiset kuplivat eivät ole koskaan päässeet lähellekään aidon samppanjan laatutasoa (tai hintaa). Ranskan samppanjatuottajat ovat puolustaneet nektariansa nokkelalla sekoituksella loistavaa markkinointia sekä tinkimättömällä olennaisen 'samppanja' nimen suojelemisella.
Myyntitilastot puhuvat puolestaan. Kun Samppanjasta tuli muodikas Euroopan uusrikkaiden keskuudessa ─ ja kun juoma maistui useimmiten makealta, hieman nykypäivän Asti Spumanten tapaan ─ Samppanjaa myytiin 20 miljoonaa pulloa vuosittain (ja vuonna 1800 300 000 pulloa). Sata vuotta myöhemmin vuonna 1951 vuosimyynti oli 51 miljoonaa pulloa. Vuoteen 1999 mennessä ihmisten valmistautuessa vuosituhannen vaihteen juhlintaan, myyntimäärä saavutti uuden ennätyksen 327 miljoonaa pulloa, arvoltaan yli 7 miljardia dollaria. Tällä hetkellä (2002) kun samppanjateollisuus kärsii pienoisesta vuosituhannen vaihteen jälkeisestä krapulasta ja myyntimäärät sopeutuvat normaalille tasolle vuosisadan vaihteen ahmintapiikin jälkeen. Perustrendi samppanjateollisuudessa on kuitenkin ollut vakaa myynnin kasvu, yhtä varmasti kuin kuplat nousevat ylöspäin samppanjalasissa."
The Economist 21.12.2002 Christmas Special ─artikkelissa "Success Uncorking". Lähes neljännesvuosisadan jälkeen myyntimäärät ovat suhteellisen vakaita, mutta tuotteiden hinnannousu on jatkunut suhteellisen myös vakaana.
|