"Erityisen eettinen ja poliittisesti arkaluonteinen tutkimuksen aihe on uskonnollisen kasvatuksen ja koulutuksen vaikutus pieniin lapsiin. Varhaislapsuuden kehityksestä, kielen oppimisesta, ravinnosta ja vanhempien käyttäytymisestä ja vertaisten vaikutuksesta ja likimain jokaisesta muusta ihmiselämän ensimmäisenä vuosikymmenenä mitattavissa olevasta muuttujasta on massoittain tutkimusta, mutta se miltei kokonaisuudessaan huolellisesti kiertää uskonnon.
Toisinaan tälle on hyviä ja moitteettomia eettisiä syitä. Kaikki ihmisillä tehtävältä vahingolliselta lääketieteelliseltä tutkimukselta suojaksi pystytetyt esteet soveltuvat yhtä hyvin kaikkeen kuvittelemaamme uskonnollisen kasvatuksen muuntelun tutkimukseen. Emme tee lumevaikutustutkimuksia, joissa ryhmä A painaa mieleensä yhden katekismuksen ja ryhmä B painaa mieleensä eri katekismuksen, kun ryhmä C opettelee merkityksettömiä tavuja. Emme tee ristiinkasvatustutkimuksia, joissa islamilaisten vanhempien vauvat vaihdetaan katolisten vanhempien vauvoihin.
Nämä ovat selvästi kiellettyjä kokeita ja sellaisina niiden tulee pysyä. Mutta mitkä ovat rajat? Kysymys on tärkeä, koska kun yritämme suunnitella epäsuoria ja kajoamattomia tapoja hankkia tavoittelemamme todisteet, joudumme samanlaisiin lehmänkauppoihin, joita kohdataan säännöllisesti lääketieteellisiä parannuksia etsittäessä. Täysin riskitön näitä aiheita koskeva tutkimus on luultavasti mahdotonta. Mikä on valistunut suostumus ja kuinka suuri riski sallitaan niille, joilta saadaan suostumus?
Kaikki nämä toimenpiteitä koskevat ongelmat ovat tutkimattomina ensimmäisen lumouksen heittämässä varjossa, ja tämä lumous sanoo, että uskonto on kielletty, piste. Tiedämme aivan hyvin, että henkilökohtaisen yksityisyyden ja uskonnonvapauden suojien alla on laajalle levinneitä menettelyjä, joissa vanhemmat panevat lapsensa kärsimään sellaisia käsittelyjä, jotka lähettäisivät jokaisen tutkijan, kliinisen tai muun, vankilaan. Mitkä ovat vanhempien oikeudet tällaisissa tilanteissa ja ’mihin raja vedetään’? Tämä voidaan ratkaista tuottamalla yksi vastaus, jonka mahdollisimman monet asioista perillä olevat ihmiset voivat hyväksyä.
Tämä ei miellytä kaikkia sen enempää kuin nykyiset alkoholia koskevat lakimme ja käytäntömme miellyttävät kaikkia. Kieltolakia on kokeiltu ja kansanäänestyksessä (kaukana yksimielisestä) se todettiin epäonnistuneeksi. Nykyinen käsitys on varsin vakaa emmekä todennäköisesti palaa kieltolakiin ainakaan lähitulevaisuudessa. Siitä huolimatta on lakeja, jotka kieltävät alkoholijuomien myynnin alaikäisille (ikäraja vaihtelee maasta toiseen). On kuitenkin runsaasti harmaita alueita. Mitä teemme, jos huomaamme että vanhemmat antavat lapsilleen alkoholia? Urheilukilpailuissa vanhemmat voivat joutua vaikeuksiin, mutta entä oman kotinsa yksityisyydessä? Ja lasillinen samppanjaa ison siskon häissa on aivan eri asia kuin kuusi olutta samalla, kun yrittää tehdä läksynsä. Milloin viranomaisilla ei ole vain oikeutta vaan myös velvollisuus puuttua asiaan ja estää se? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, eivätkä ne muutu helpommiksi, kun pohdittava asia on alkoholin asemesta uskonto. Alkoholin tapauksessa poliittinen viisautemme saa tärkeää tukea siitä, mitä olemme oppineet alkoholin juomisen lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksista, mutta uskonnon tapauksessa toimimme edelleen sokkona. "
Daniel C. Dennett (1942-2024), tieteen filosofi ja evoluutiotutkija, kirjassaan "Lumous murtuu. Uskonto luonnonilmiönä", Terra Cognita 2007, luvun 11 Mitä teemme nyt? alaluvussa 3 Mitä kerromme lapsille?. (Alkuperäinen teos: BREAKING THE SPELL. Religion as a Natural Phenomenon 2006.) Nautiskelija on tiivistänyt lainauksen.
|