Tawnyn ja colheitan vaatimuserot aiheuttavat eroja myös viiniin. Ikäännytetyllä tawnylla on neljä luokkaa: 10-, 20-, 30-, ja 40-vuotias. Tämä tarkoittaa, että viinien pitää tyylillisesti muistuttaa niitä virallisen paneelin mielestä. Objektiivinen ikä ei siis ole ainoa mittari. Tämän vuoksi tawnyt saadaan monesti hedelmäisemmiksi ja raikkaammiksi, kun niitä voidaan ”virkistää” nuoremmilla viineillä. Colheitoissa sen sijaan ilmoitetaan vuosikerta, jolta viini tulee. Säädösten mukaan colheitan minimitynnyrikypsytysaika on kahdeksan vuotta ja lisäksi (nykyisin) on ilmoitettava pullotusvuosi.

Colheitat tynnyreistä pulloon kun potentiaali realisoitunut

Tuottaja voi sitten seurata tynnyriensä sisällön kuntoa ja pullottaa ne kun tynnyrivarastointi ei tuo enää lisäarvoa. Pullotusvuodesta selviää milloin laadullisia muutoksia tuottava tynnyrikypsytys on lakannut ja kuinka kauan viini on ollut suhteellisen vakaassa pullossa. Colheitat säilyvät pullossa, mutta lisäarvoa ne eivät tuota. Erittäin pitkällä varastoinnilla ne myös väsähtävät ja hedelmä vähenee kuten Niepoortin vuosikertojen 1900 ja 1912 tapauksessa. Sataa vuotta porttikaan tuskin kestää hapettavaa ja omia aromejaan antavaa tynnyriä. Monelle viinivaikuttajallekin tosin huippuvanha viini on myös laadullisesti huippua, koska yleensä normaalia pitempään varastoituun viiniin yhdistetään automaattisesti laatua tuovaa lisäarvoa.

Tawnyt ovat eri vuosikertojen sekoitteita, mutta colheitoissa on sen sijaan periaatteessa eroja vuosikertojen ja niiden tynnyrikypsytyspotentiaalin mukaisesti. Yleensä vintageporttien huippuvuosikerrat eivät tuota huippucolheitoja. Nautiskelijan näkemyksen mukaan tätä ilmiötä selittää, että vintage porteissa tavoitellaan poikkeuksellista rypäleiden kypsyyttä ja kohtuullisia happoja. Sen sijaan hapettava ja voimakkaasti kypsyttävä tynnyrivarastointi voi olla kova paikka jo valmiiksi kypsistä rypäleistä valmistetutulle viinille. Niepoortin colheitat vintageportin huippuvuosilta 1970, 1963, 1912 ja 1900 eivät toimineet kunnolla ylikypsyyden ja sen tuoman latteuden takia. Hapokkuus on olennainen tekijä tawnyissa. Hapot ja epäkypsät tanniinit myös hidastavat hapen vaikutusta. Potku ja aromit tulevat merkittävässä määrin joka tapauksessa tammitynnyristä, tosin käytetty tynnyri piipa on yli tuplasti normaalin miedon viinin barriquen (225 l.) kokoinen.

Nautiskelijalla pärjäsivät parhaiten yleensä keskikertaisilta vintageporttivuosilta valmistetut colheitat. Onnistuneita tawnyn ja colheitan tunnuspiirteitä ovat vanhan puun tuomat aromit, raikas hapokkuus sekä kohtuulliset tanniinit. Tammen (ja haihtumisen) tuoma konsentraatio pitäisi viimeistään paljastua upeassa jälkimaussa kaikkien huippuviinien tyylisesti. Hedelmääkin pitäisi olla reilusti. Toivottavasti kuluttajille tullaan edelleenkin valmistamaan tuottajan optimikypsyydessä myyntiin laskemia viinejä, sillä myös Iberian niemimaan monet tuottajat alkoivat 1990-luvulla laskea varastoillensa normaalia sijoitetun pääoman tuottoa. Mikäli korkoa ja tuottoa aletaan laskea mietojen viinien tuottajien tyylisesti tulevat hinnat nousemaan reilusti. Vintageportit alettiinkin 1990-luvulla, viimeisinä suurista viineistä, valmistaa hyvin nuoren rehevinä juotaviksi.

Ikääntyneitä tawneja saa Alkostakin

Alkoonkin on alkanut tulla tawny-portteja. Tosin menekki on pientä, joten tilausvalikoiman puolelta löytyy sitten vanhimmat ja siten kalleimmat versiot. Colheitat sen sijaan ovat Suomessa korkeintaan ravintolamyynnissä eikä niitä maailmaltakaan ole vaivatonta löytää. Monesti kymmenvuotias on jo erittäin laadukas ja sen pitäisi saada erittäin hyvät (vähintään 85) pisteet. Pidemmän kypsytysajan tawnyn laadunlisäys on sitten makuasia etenkin verrattuna reilummin kohonneeseen hintaan. Monien mielestä 20-vuotias tawny on optimaalisin ja voimakkain kun hedelmäisyyttä pitäisi olla vielä reilusti. 30-vuotias tawny, puhumattakaan vanhimmasta 40-vuotiaasta saattaa lisäksi saada kovasti maderoituneita ominaisuuksia, kuten tilausvalikoiman 30-vuotias Grahamin versio. Monesti colheitat ovat korkeintaan hieman maderoituneita, kun ne pyritään pullottamaan ennen hapenkestävyyden heikkenemistä.

Yleensä ikäännytetyt tawnyt saavat harrastajan luokituksen ja ovat tyylinsä puitteissa monia miellyttäviä. Muutamat saivat tosin asiantuntijan luokituksen kuten Alkon syksyn positiivinen uutuus Symingtonien kilpailijalta Guimaraensien Taylorilta. Taylorin 10-vuotias tawny on positiivinen yllätys ja hinta 23 euroa on erittäin kohtuullinen. Symingtonien Grahamin vastaavan ikäinen, tilausvalikoimassa myytävä tawny sai lähes samat pisteet, tosin turvallisesti harrastajan puolella. Viime kevään aikana kolmesta eri pullosta maistettu, tilausvalikoiman Sandemanin 20-vuotias tawny oli puolestaan edellisiä reilusti heikompi.

Colheitat säilyvät heikosti avattuna (kaikkien huippuviinien tyylisesti), joten ainakin ravintoloissa laseittain maisteltuna kannattaa varmistaa, että pullo on ollut avattuna korkeintaan muutaman päivän. Ilman tätä varmistusta ei kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, jos puolen vuosisadan ikäisessä viinistä ei tunnu löytyvän mitään lisäarvoa. Colheitat ovat portugalilaisten ja ei-englantilaisnimisten tuottajien bravuureita. Monesti kannattaa olla valmis maksamaan satakin euroa ja koettaa miltä monesti tuntemattomalta kuulostavan tuottajan vanha colheita maistuu. Tawnyssa löytyy jo helpommin maineikkaita ja tunnistettavia tuottajia. Colheitan vuosikerran ei kannata olla vintageportin huippuvuosi tai sitten kannattaa ostaa vintageportti suosiolla. Tawnyt ovat viime aikoina lisänneet maailmalla suosiota, joten ainakin niitä pitäisi löytyä ja colheita kannattaa napata ilman syvällisiä analyysejä, jos sellaisen löytää.

Yleensä colheita ja tawny ovat ilman etukäteisinformaatiota suhteellisen pieniriskisiä ostoksia. Täydellisiä viinejä niistä on (Nautiskelijan mittapuulla) huippuvaikea valmistaa, mutta vähintään erittäin hyviä ne ovat suurella todennäköisyydellä ja varsinaisia vintageportteja reilusti kohtuullisemmalla hinnalla, jos yleensä vastaavan ikäisiä vuosikertaportteja sattuu edes löytämään.

Tietokannasta löytyy yli 50 portviiniarviota. Tawnyja voi vaikka verrata vuonna 1997 maistettuihin legendaarisen vuosikerran 1963 portteihin.