"Sotilas on puheliaalla tuulella. Hän kertoo heti istuttuaan olevansa matkalla kotikyläänsä. Minä olen tilannut pienen pullon viiniä, jota hän tuijottaa. En tiedä hänestä mitään mutta ajattelen, että ehkä tästä tulee kiintoisaa. Niinpä tarjoan hänelle samanlaisen viinipullon, jonka hän ilolla ottaa vastaan. Seuraavien neljän tunnin aikana tilaan pöytäämme neljä pulloa lisää.
Ravintolavaunun pöydässä istuvan keskustelukumppanini asun viesti on selvä: hänellä on olkahihna ja muita merkkejä sotilasunivormussa, jollaisen voi tilata lähikaupasta. Mutta kun puhumme, minun on vaikea saada käsitystä hänen ajatusmaailmastaan. Hänessä virtaa jatkuva kaleidoskooppi ajatuksia, muistoja ja tunteita. Niillä ei yleensä ole mitään yhtymäkohtia toisiinsa.
Me juomme pelkästään viiniä. Hän torjuu votkan. Hän sanoo juoneensa sitä 'ylimääräisenkin ämpärillisen' Donbasissa. Mutta televisiossahan kerrotaan, että sodassa vallitsee kieltolaki? 'Me kaikki ryyppäämme paljon sodassa. Jotkut eivät näe selvää päivää siellä ollessaan. Votkaa jaellaan yksinkertaisissa lasipulloissa, joissa ei ole mitään etikettiä'."
Nimimerkki Ivan Helsingin Sanomien hs.fin artikkelissa 25.2.2023 "Kirjeitä Venäjältä: 'Jotkut eivät näe selvää päivää sodassa', tilittää sotilas junassa".
|