Suositeltava Jacob's Creek Classic Pinot Noir 2019 edustaa onnistunutta tyydyttävää perusviinin laatua kosiskelevan yleiskäyttöisenä, tosin pisteet ovat edullisen hintaluokan mukaisesti alun tilanteesta. Vuosikertakin on tuoreutumassa seuraavaan vuoteen. Reilun 11 euron hinta kohdallaan, etenkin rypäleen huomioiden. Trerose Rosso di Montepulciano 2019 13 euron hintalapulla edustaa hyvää laatutasoa yleiskäyttöisenä kesytettyjen happojen ja tanniinien olemuksella. Nautiskelijan kriitikolle tämä positiivinen yllätys, tosin vuosikerran yleisessä laadussa ei pitäisi olla valittamista, etenkin viime vuosikymmenen surkea alkupuoliskon jälkeen.

Laatuviinien luokituksen sai parin kympin toscanalainen Baracchi Smeriglio Merlot Cortona 2018. Tanniinit ovat rypäleen mukaisesti kesytetyt, mutta rypäleelle epätyypillinen erittäin voimakas kirpeä hapokkuus korostuu. Viini vaatii asiantuntijan otetta ja nautittavuuden pitäisi hyötyä vuoden parin säilytyksestä. Asiantuntijan viini on myös 16 euron hintainen espanjalainen Chivite Legardeta Garnacha Navarra 2017. Tanniinit ovat tässä rypäleen mukaisesti määrällisesti kesytetyt, tosin karvaan siemenmäisillä piirteillä sekä reilulla hapokkuudella sekä yleensä puumaisena ja tyypillisen hiekkamaisen maanläheisenä.

Tilausvalikoiman parin kympin hintainen Washingtonin osavaltion Charles Smith Boom Boom Syrah Washington 2018 tarjoaa esanssimaiset karkkimaiset aromit ilman perinteisen viinin tavaraa ja olemusta. Viinin olemus on Washingtonin osavaltion aavikko-olosuhteinen mukainen. Jenkin arvostavat tällaista tyyliä, mutta eurooppalaisella hinta ei ole vaatimaton. Viinimaailman perinteisiin on kuulunut eikä nykymaailmassa ainakaan yhtään vähentyen rankka kotiinveto, jossa oman maan viinit edustavat maailman huipputasoa. Washingtonin viinien mutkattomuus korostaa, että maaperäassosiaatiot ovat harvinaisia, ainakin Nautiskelijan juomakriitikolle. Saman hintainen vakiovalikoiman toscanalainen Ricasoli Brolio Chianti Classico 2019 edustaa taas liiallista nuoruutta eikä toimi vielä, mutta potentiaalisen pitäisi olla selvästi hyvä. Alkupuolella tämän turbulentin viinin laatutaso oli tyydyttävän alarajoilla, mutta alkoi selvemmällä hapettamisella selvästi parantua. Tämä on potentiaalista laatua sisältävien mahdollisimman nuorena myyntiin laskettavien viinien tunnuspiirre, jota jostain syystä myös suurin osa kuluttajista arvostaa.

Australialainen Penfolds puolestaan tuottaa melkein liukuhihnalla erilaisia kalliita tai huippukallista viinimerkkejä. Nautiskelijan kriitikko ei ole löytänyt korkeille hinnoille yleensä oikeutusta pullon sisällöstä ja viinien hinnoittelun perusteena onkin oltava muu kuin pullon sisältö. Arvoviinin laatutasoa esitteli kuitenkin erikoisvalikoiman 125 euron hintainen St. Henri Shiraz South Australia 2017. Hinta on ain hulppea. Tässä viinissä riittää perinteisiä aussien happoja ja tanniineja, tosin viinin käyttäytyminen ei vakuutta säilyttämien hyödyllisyydestä, joten ei selvästä nuoruudesta välttämättä haittaakaan ole. Tosin reilussa neljässä vuodessa pystytään esittelemään viinin laatupotentiaali.

Arkadian erikoisvalikoimassa esiintyi eteläafrikkalaisen Porseleinbergin kaksi, alkuperän huomioiden, hulppean 90 kympin hintaista Syrah-viiniä vuosilta 2018 ja 2019. Ne olivat olivat hämmentävä kokemus erilaisuudessa. Tällaisten viinien kohdalla kuluttaja siis joutuu ostamaan sian säkissä, koska kuluttaja ei oi riittävän luotettavasti tietää onko viini hulppean tammitettu vai suhteellisen ruokaystävällinen hapokas ja maanläheinen viini eurooppalaistyylisellä viileähkön ilmaton olemuksella. Swartlandin kasvuympäristön mukaisesti tyylikkyyttä näistä hulppean hintaisista viineistä ei kannata hakea mutta jenkit ovat epäilemättä saaneet maistaa hulppean tammitettuja pulloja.

Tilausvalikoiman vajaan kolmen kympin Birgit Braunstein Pinot Noir Sonnenberg Burgenland 2017 esittelee luomuviinien ja vielä Rudolf Steinerin luontoa kunnioittavien oppien (demeter) mukaan valmistettua. Liuotinmaista ja kemikaalimaista reilun manipuloitua olemusta erikoisesti käyttäytyvässä viinissä sitä vastoin esitellään reilusti. Potkua on haettu rikkiyhdisteistä kuitenkin kevyehkö suuntuntumalla. Vaikka hintalapussa onkin pienen maahantuojan, tilausvalikoiman ja luomuviininen hintalisää, niin nämä huomioidenkin hinta ei ole vaatimaton eikä olemus ainakaan perinteisen maataloustuotteen mukainen (kemianteollisuuden tuotteen vastakohtana.) Itävallan vuoristoisempien alueen mineraalista ja tyylikäs maaperää tästä suhteellisen tasaisen maan viinistä ei kannata odottaa. Kun viljely saadaan koneellistettua, niin tuotantokustannukset pysyvän kurissa, mutta yleensä laadun ja tavaran kustannuksella.

Ismo Järvinen

Linkeistä löytyy Nautiskelijan arvioimat kaikki punaviinit sekä
Alkon valikoimien punaviinit sekä
erikseen Alkon vakiovalikoiman punaviinit. Tilaajat voivat sitten rajoittaa hakuja omien tarpeiden ja rajausten mukaiseksi.