Nautiskelija on laatuviinien ystävän julkaisu, mutta laatuviinit eli Nautiskelijalla vähintään 80 pisteen viinit maksavat yhä enemmän. Listalle löytyi kaksi (2) rimaa hipovaa hyvän laatutason viiniä. Yleensä Proseccojen laatutaso on tyydyttävä. Nautiskelijalle tyydyttävän laatutason viini (70-79 laatupistettä) saa suositellun perusviinin luokituksen, jos viinin hinta on myös kohtuullinen eli vuodesta 2021 lähtien enintään 12 euroa. Välttävän laatutason Proseccoja löytyi kuitenkin myös reilusti. Lisää Nautiskelijan analysoimia Proseccoja löytyy tekstin lopun linkeistä.

Ihmeellisintä on kuinka tunkkaiset rikkimäiset ja kemikaalimaiset aromit kuvataan hienostuneilla hedelmien aromeilla ja muilla positiivisilla ominaisuuksilla, myös Proseccojen kohdalla. Tämä on Nautiskelijalle käsittämätön ihmeellisyys, mutta viinien kuvauksissa ja arvioissa arkipäivää ja nykyisin vakiintunut tapa. Aromit ja kuvaukset tosin haetaan ikävän usein vanhoista oppi- ja tietokirjoista eikä nykyviinien aistinvaraisista ominaisuuksista. Tämä selittää Nautiskelijan toimittajan lisääntyvää poikkeavuutta viinien myyjien ja viinikirjoittajien kuvauksista. Nautiskelijalla adjektiivien sijoittuminen positiivinen-negatiivinen-akselilla on tärkeää eikä etenkään negatiivisten ominaisuuksien kuvaaminen ole missään nimessä Nautiskelijalla kiellettyä, eikä etenkään hinnakkaissa viineissä.

Aikaisemmin vuoteen 2019 saakka suomalaisten kohtuuhintaisten alkuperämerkittyjen skumppien suosikki oli espanjalainen, valtaosin Kataloniasta peräisin oleva cava. Tankkikäymismenetelmällä Glera-rypäleestä valmistettu Prosecco on tuottajien unelma, kun − pelkistetysti ilmaistuna − seuraavaan satoon mennessä edellisen sadon tuotokset on saatu myytyä ja rahat tilille. Nykymaailmassa korkeaa suhteellista tuottoa edellyttävää pääomaa sitoutuu vain vuoden satokierron edellyttämä minimaalinen määrä. Viinien mahdollisimman nuorena juotavuus on kannattavan bisneksen elinehto.

Proseccon alueella Glera-rypäleen voi päätellä tuottavan lisäarvoa kun sitä vertaa heikoin laatutason 14 euron hintaisen Bellissima-kuohuviinin. Bellissimassa kemikaaleja riittää reilusti ja kun niiden annostelu menee överiksi tai ne eivät jakaudu viineihin riittävän tasaisesti, niin Nautiskelijalla tunkkaisuus sekä pastillimaisuus ja marmeladimaisuus, aidosta kemikaalimaisuudesta puhumattakaan, leikkaavat pisteitä. Pelkistetysti ja etenkin Nautiskelijan kielikuvilla ilmaistuna Prosecco kuten muutkin mahdollisimman nuorena juotavat viinit ovat -pelkistetysti ilmaistuna - kemianteollisuuden tuotteita luonnontuotteen vastakohtana. Toinen termi luonnontuotteelle olisi (perinteinen ) maataloustuote. Moderni viiniteollisuuden tuotteeksi prosecco on kuitenkin muodostumassa jonkinlaiseksi "klassikoksi". Toisaalta viinit eivät ole enää viime vuosisadan tyylisiä vaan hiivoilla, apuaineilla ja lisäaineilla haetaan mutkattomuutta ja pyöreyttä ja yleensä kosiskelevuutta ilman vaativia kehittyneitä tertiaarisia ja muita vaativia aromeja. Lisäaineilla saadaan myös hedelmäisyys säilymään ja korostumaan. Proseccon ja muiden kohdalla kysymys kuuluukin pelkistetysti kuinka paljon kemianteollisuudet tuotokset ja muut perinteisiin viineihin kuuluvat ominaisuudet ja piirteet saavat maistua? Vanhan ajan viineihin ei missään nimessä ole enää paluuta, jo pelkästään hinnan perusteella.

Lehdistön ja maahantuojan hehkutusta

Proseccosta ja etenkin sen uudesta rosee-versiosta löytyy hehkutusta alkoholialan lehden Shaker 1-2021 artikkelista "Vaaleanpunaisten juomien aallonharjalla: Prosecco rosee". Artikkelin toimittaja Mariaana Nelimarkan tekstistä sopii tähän yhteyteen lainaus. "Hillittömästi kasvanut, kohtuuhintainen, helposti lähestyttävä ja helposti juotava Prosecco on hyötynyt jo vuosia jatkuneesta laajemmasta kuohuviinikiinnostuksesta. Onhan kuohuviinilasillinen arkenakin nykyään tosi jees! Prosecco on oikeanlainen tuote vastaamaan siihen tarpeeseen."

Artikkelin toinen lainaus tulee maahantuoja Winestaten toimitusjohtajalta Master of Wine Tuomas Meriluodolta: "Ymmärtääkseni osa consorziossa vaikuttavista tahoista piti lähtöä roseebuumiin uhkana Proseccon laatuimagolle. Prosecco on yrittänyt profiloitua laadukkaaksi juomaksi, mistä syystä haluttiin, että Prosecco rosee kommunikoi laatua. Tästä Prosecco roseelle asetettiin perinteistä Proseccoa tiukemmat vaatimukset: roseelta edellytetään tuplasti pidempää kypsytystä ja sen pitää olla aina vuosikerrallista. Roseen toisen vaiheen valmistus kestää vähintään 60 päivää. Viini käy toisen käymisen paineistetussa tankissa, missä hiilidioksidi sitoutuu viiniin ja muodostaa kuplat. Tavanomaista hitaampi prosessi integroi kuplat paremmin ja niistä tulee pienempiä ja kestävämpiä ja viinin pidempi kontakti hiivasakan kanssa syventää viinin luonnetta ja tuo siihen hillittyä runsautta."

Vaaleissa proseccoissa kypsytysaika on tästä puolet eli yksi (1) kuukausi. Allekirjoittaneen on mahdotonta uskoa kahden kuukauden tankkikypsytyksen laatua reilusti parantavaan voimaan kun sakkakypsytetyissä kuohuviineissä - pelkistetysti ilmaistuna - kuukauden asemesta perusaika-asteikko on vuosi. Ainakin viinien tuoreuden eli mutkattomuuden pitäisi korostua, mikä on suurimmalle osalle kuluttajista muiden viinien tärkein kriteeri. Riittävästi potkua tuntua saadaan erilaisista rikkiyhdisteistä, joita kuluttajat myös arvostavat nykyviineissä. Rikin ja yleensä manipuloinnin tärkeyden osalta Prosecco ei mainittavasti poikkea Veneton läänin toisesta menestystarinasta Valpolicellan amaronesta.

Roseet ovat saman ihmeellisyyksiä kuin muut modernit teollisuuden tuotteet. Punaisten marjojen aromit ovat erittäin ristiriitaisia valkoviinien kanssa ja kun ne sekoitetaan kuplivaan roseeviiniin. niin lopputulos on mutkattoman kosiskeleva käytännössä ilman identifioitavia ominaisuuksia. Nautiskelijan termi roseeproseccon piirteille sekä imelöittävä että samalla kirpeyttävä pastillimaisuus. Pinkissä Proseccossa pätee sama periaate kuin valtaosassa kaikissa roseeskumpissa eli niiden hankintamotiivi on muu kuin pullon sisältö.

Nautiskelijan "kapinoi" ensimmäistä viiniaistimusta vastaan, vaikka teollisuus panostaa ensiaistimuksen mutkattomuuteen ja miellyttävyyteen. Tämän vuoksi nautiskelijan pisteytys poikkeaa kemikaalicocktaileissa kuluttajien aistimuksia selvemmin. Lisäaineilla ja manipuloinnilla tavoitellaan yleensä nuorena ja etenkin välittömästi avaamisen jälkeen kosiskelevaa olemusta. Proseccoissa talon tyyli korostuu yleensä suhteellisen johdonmukaisesti mutta erävariaatiot ovat hulppeat, etenkin jos rikkiyhdisteitä ja lisäaineita on annosteltu "suuripiirteisesti". Pullon sisällön laatutaso selviää yleensä vasta maistamalla eli edellinen erän laatutaso on vain heikko viite tulevien erien ja lisäiän tuottamasta laatutason muutoksesta. Kaikissa vuosikerrattomissa kuohuviineissä on tämä selvä laatuvaihtelun riski, samppanja mukaan lukien. Tuoretuote proseccon kohdalla pullotuserien laatuvaihtelu korostuu.

Italialaiset antoivat vuonna 2009 Proseccolle alkuperämerkinnät ja koska suojatulle alkuperämerkinnälle annettiin rypäleen nimi. Nautiskelijan ei arvosta nimien muuttamista, etenkään markkinoinnin ja positiivisemman imagon varjolla, joten Nautiskelija käyttää Glera-rypäleestä viiniarvioiden tietokannassa Prosecco-nimeä. Vuonna 2020 Proseccon tuottajat päättivät hyödyntää roseeviinibuumin ja vuoden lopulla sallittiin roseeproseccon tuottaminen. Sinänsä muutos ei ole iso, koska pienoisella Pinot Noir -punaviinilisäyksellä saadaan aikaan haalea pinkin punertava väri. Proseccossa ilmoitettua lajiketta pitää olla EU:n minivaatimuksen mukaisesti 85 prosenttia. Pinot Noir sopii virallisesti Glera-viinin ja Nautiskelijalla myös roseiden rypäleluokitus on pelkkä Prosecco.

Ismo Järvinen

Seuraavassa linkissä on Nautiskelijan kuplivien Proseccojen kuvaukset vuoden 2020 loppuun saakka 50 viinin verran.
sekä seuraavissa linkeissä vanhat perusviinin luokituksen viinit sekä 2021 alkuvuoden suositeltavat perusviinit.
Vertailun vuoksi kannattaa tutkia viimeisen parin vuoden aikaisia alle 20 euron cavojen olemusta.