Historiallisesti portugalialiset viinit olivat pitkään kypsytettyjä ja edullisen hinnan avulla myytäviä. Myös portugalilaiset ovat oppineet EU:n ja ulkopuolisen maailman myötä tällä vuosituhannella laskemaan sijoitetun pääoman tuottoa eli suomen kielellä lyhentäneet reilusti viinien varastointi- ja kypsytysaikaa. Kuluttajan ja viininystävän näkökulmasta tämä tarkoittaa, että varastossa ja logistiikkaketjussa odottavan viinin määrää minimoidaan, jolloin viinit saadaan kauppaan mahdollisimman nuorena muun maailman tapaan.

Nykyisin – Nautiskelijan kielenkäytöllä – leikitään erilaisilla tammiyhdisteillä ja – täysin laillisilla – valmistuksen apuaineilla ja lisäaineilla. Nykysuuntauksen mukaisesti myös portugalilaisissa viineissä on välillä vaikea puhua viineistä luonnontuotteena ihmisen rakentaman viinin vastakohtana. Hinnan laskiessa myös Portugalissa viinien manipulointiaste lisääntyy, mutta toisaalta suhteellisen miedot karkkimaiset ja pastillimaiset ovat tuttuja muista elintarvikkeista ja juomista. Tätä ilmiötä ei voi lukija olla huomaamatta portugalilaisten viinien pisteitä ja ominaisuuksia tutkiessa.

Kun muualla Euroopassa liialliset sateet ja viileys (yhdistettynä yleensä liian kuiviin ja kuumiin aaltoihin) ovat olleet kuluvan vuosikymmenen perusongelma, on se yleensä kuivuuden kanssa kamppailevalla Iberian niemimaalla ollut poikkeuksellinen kuivuus. Kuivuus ja kuumuus korostavat vihreyttä ja supistavuutta viineissä, jolloin puolestaan potkua antaa kuorien uuttamisaikaa pitää lyhentää ja uuttamislämpötilaa laskea, mitkä puolestaan keventävät automaattisesti suuntuntumaa ja muuttuvat aromeja helposti karkkimaisemmiksi.

Nautiskelijan kriitikon vuoden 2017 ainoa portugalilainen arvoviini on Arkadian erikoisvalikoiman 40 euron hintainen Olazabal Monte Meão Touriga Nacional Granito Vinha dos Novos Douro 2013. Portugalin ja myös Douron haasteellisuutta huippuviineissä kuvaa, että tällä vuosikymmenellä vain seitsemän (7) Portugalin eli käytännössä Douron punaviiniä on saanut Nautiskelijalta (vähintään 85 pisteen) arvoviinin luokituksen. Eteläisen Portugalin aavikko-oloissa huippuviinien tuottaminen on vähintään haasteellista, kuten kaikkialla muuallakin maapallolla vastaavankaltaisissa olosuhteissa.

Eurooppalainen pohjoinen ja Uuden maailman tyylinen etelä

Portugalin viljelyalueet voidaan pelkistää kahteen osaan: suhteelliseen viileään pohjoiseen esikuvana Portugalin kuuluisin viinialue Douro (espanjalaisittain Duero) sekä aavikko-olosuhteiden eteläiseen osaan. Periaatteessa väliin jää keskinen alue näiden väliltä esikuvana Beiraksen alueen Dão sekä myös Bairrada. Dão on kuitenkin ottanut sekä absoluuttista että suhteellista laadullista takapakkia tällä vuosikymmenellä, etenkin kun aikaisemmin säilytystä edellyttäviä viinejä on muunnettu nuorina ja ikävän monesti mahdollisimman nuorena juotavaksi. Käytettyjä rypäleitä on luonnollisesti pitänyt keventää viinien tavaran ja aromikkuuden kustannuksella.

Dourossa satsataan nykyisin mietoihin viineihin. Sherryn myynti on ollut (globaalisti) mahalaskussa, joten Douron (Linkki portviineihin.) portviinit ovat nykyisin ainoa riittävää, tosin vakaasti laskevaa, suosiota jonkinasteisesti ylläpitämään pystynyt viinialue. Viininviljelyn tulevaisuuden turvaamiseksi sielläkin on pitänyt satsata kiihtyvästi mietoihin puna- ja valkoviineihin. Alueen rypäleet sopivat luonnollisesti paremmin punaviinien kuin valkoviinien tuotantoon.

Dourosta tulee odotusarvoisesti laatuviinejä – Nautiskelijalla vähintään 80 pistettä – mutta listan viineistä puolikkaan pullossa myytävä Alkon perusvalikoiman tai Alkon (nykytermillä) vakiovalikoiman Quinta de la Rosa 2014 yhdeksän euron hintaan on poikkeus sääntöön. Douron mietojen viinien runsasta tarjontaa, myös Alkon tilausvalikoimassa, turvaa tuottajien ja myyjien näkökulmasta järkeviin katteisiin perustuva hinnoittelu. Kuluttajien näkökulmasta tämä tarkoittaa helposti laatuun suhteutettuna kalliita viinejä. Mietojen viinien katteet ovat lisäksi tuottajille väkeviä portteja korkeammat.

Nautiskelijalla alle kympin maksavat ja tyydyttävän laatutason viinit saavat suositeltavan Perusviinin luokituksen. Nautiskelijan kriitikko on maistanut kuluvana vuonna viisi portugalilaista perusviiniä: Vidigal Dom Dinis Reserva Tejo 2014, 9,98 €; DFJ Vinhos Fonte do Beco Castelão Peninsula de Setubal 2014, 9,78 €; Alkon riistaviini Santos Lima Fortissimo Alentejano 2015, 9,78 €; Santos Lima Quinta da Espiga Lisboa 2015 7,49 € sekä halvimpana hintaan 6,97 euroa Monte Seis Seis Tanquista Alentejano NV. Viimeinen on Altian viiniksi positiivinen yllätys, tosin viini onkin pullotettu paikan päällä Portugalissa. Lisäksi viini vaikuttaa seisseen logistiikkaketjussa normaalia pidempään eli normaalia pidempi ikä on tuonut kuluttajalle lisäarvoa.

Listan viineistä parhaimman nautittavuuden tarjoaa tilausvalikoiman parin kympin Douron Wine & Soul Manoella 2014. Douron viinien laatu ja tyylivaihtelut eivät mainittavasti poikkea muista portugalilaisista viineistä. Epäonnistuneen punkun voi sanoa olevan puolikkaan pullossa yhdeksän euron hintaan myytävä Quinta de la Rosa Douro 2014. Puolikkaan pullon huomioiden laatuodotukset eivät kuitenkaan ole koko pullojen tasolla, joten alhaista laatutasoa ei voi pitää suurena yllätyksenä.

Vanhalta ja epämyyvältä nimeltään Estremaduran tai nykyisellä markkinointi- ja imagovetoisella kielenkäytöllä myyvemmän Lisboan aavikkoalue ei ole tuonut lisäarvoa Portugalin arvostetuimmasta ja pitkäikäisimpiä viinejä tuttavalle Touriga Nacional –lajikkeelle, ainakaan tilausvalikoiman 33,5 euron hintaisen Quinta da Chocapalha CH Vinhas Velhas Lisboa 2013 kohdalla. Onnistuneeksi ja järkeväksi ostokseksi voi kuitenkin saman tuottajan reilun kolmanneksen ja tarkemmin 13 euroa maksavaa tilausvalikoiman Quinta de Chocapalha Tinto Lisboa 2012. Valmistajan valmistusprosessi ei kalliimman viinin kohdalla ole kunnolla hanskassa. Nautiskelijalla kalliimpi Chocapalha on vain hieman parempi hyvän laatutason viini. Huippuviinien tuottaminen on aavikolla hankalaa, vaikka rahaa olisikin käytössä, tosin vuosikerta 2013 on myös normaalia ongelmallisempi.

Portugalin eteläosista on alkanut mahdollisimman nuorena juotavia viinejä perinteistä selvästi kalliimmalla hinnalla ja alhaisemmalla laatutasolla. Douron punaviineissä kertyy puolestaan helposti tavaran ja sävykkyyden sekä laadun kustannuksella, tosin yleensä viinit ovat suhteellisen kosiskelevia. Pelkistäen voi sanoa, että portugalialaiset ovat ihastuneen Uuden maailman maista australialaisiin ja eteläafrikkalaisiin punkkuihin. Hintakilpailun kannalta Uuden maailman nuorena juotavien ja manipuloitujen viinien imitoiminen lupaa ongelmia. Kysynnän kasvun avittamana uusia viinejä on kuitenkin tullut reilusti tilausvalikoimaan, joten ainakin valinnanvaraa riittää, etenkin hinnakkaammissa Douron viineissä.

Katso Nautiskelijan viimeisen kahden vuoden aikana arvioimat kaikki
   portugalialaiset punaviinit sekä
   valkoviinit
ja erikseen vielä vertailun vuoksi makeat väkevöidyt
   portviinit. Lukija voi tarkentaa hakua haluttujen kriteerien, kuten alueen ja hintaluokan mukaiseksi.
Historiallisen näkökulman kadonneeseen portugalilaisuuteen tarjoavat Nautiskelijan reilut 40 arvopunaviinin kuvausta.