Alkon hyllyistä on pitkään löytynyt kaikenlaista vähän kaikkialta ja myydyimmissä viineissä kopioiden kopioita löytyy pilvin pimein, joten viime aikoina Alko on suosinut luomuviinejä sekä erilaisten sertifikaattien omaavia eettisiä viinejä sekä markkinoinut niitä näkyvästi. Cavan kohdalla vaaleaa luomuvaihtoehtoa esittelee huonosti säilytystä kestävästä ja kuumassa ja kuivasta viihtyvästä Xarello-lajikkeesta valmistettu Alta Alella Bruant Brut Nature Cava 2014. 23 euron hintaa ei voi pitää vaatimattomana. Juuri laatuviinin tasolle yltävät 80 peruspistettä oikeuttavat asiantuntijan laatuviiniluokitukseen, tosin selvästi heikommalla nautittavuudella. Alta Alellaan verrattuna ja myös yleisesti ottaen cavajätti Freixenetin alias Freiksun alle kympin hintainen perusskumppa Cordon Negro sekä lisäksi 14 euron hintainen vuosikerran 2013 skumppa tarjosivat kumpikin positiivisen yllätyksen. Suurtuotanto vaikuttaa toimivan kun kaikkein heikommat perusviinierät voi hyödyntää halvemmissa viineissä ja lisäksi ammattitaitoisella sekoittamisella saadaan aikaan laatua ja nautittavuutta, kuten Samppanjassa.

Listan edullisimpiin kympin hintaisiin kuuluu chileläinen Cono Sur Brut Valle de Bio-Bio, jonka juuri välttävä ei oikeuta suositusta. Viiniä kuvaa parhaiten sana rakennettu luonnontuotteen vastakohtana. Kympin lisähinnalla tulee puolestaan Pohjois-Chilestä Atacaman autiomaan vierestä Concha y Toro Subercaseaux Extra Brut Valle del Limari NV. Parinkympin hinnalla tulee kuitenkin edelleen vain tyydyttävän laatutason vaativa hiekkamainen ja vihreä skumppa ilman kuohuviineihin perinteisesti yhdistettäviä olemuksia. Chileläiset saavat kuohuviininsä kaupaksi ilman kallista ja aikaa viejä pullokäymistä ja pullokypsytystä. Chileläisillä ei myös ole perinteiden rasitetta, että kuohuviinien aromien ja rakenteen pitäisi olla autolyysijohdannaisia, joita muualla on pidetty laadukkaan kuohuviinin perusehtona. Chileläisten ei tarvitsekaan hakea tyylikkyyttä viineistänsä kuten Vanhan maailman tuottajien.

Riittävän hyvää riittävän halvalla tarjoilee puolikuiva unkarilainen Törley Casino Sharaz-Sec Quality Sparkling Wine yhdeksän euron hinnalla. Perinteinen liisterimäisyys on esillä mutta hapokkuutta ja kotamaista kesytetty ja sokeri pehmentää onnistuneesti. Hieman samantyyppisiä ominaisuuksia kukkamaisempana ja vaalean maustemaisempana tarjoilee saksalainen St. Ursula Devil's Rock Riesling Sec-Dry Sekt NV, Hinta 10,48 euroa ja tyydyttävä laatu antavat kuitenkin keskimääräinen vastine –luokituksen. Devil’s Rockin etiketti ei mainitse mitään Riesling-rypäleiden alkuperästä. Todennäköisesti ne eivät siis ole Saksasta, ainakaan merkittävissä määrin.

Nautiskelija ihmettelee Alkon saksalaisten rypäleiden skumppavalintaa Doctor Loosen Riesling Extra Dry Flaschengärung Mosel NV. Reilu karvasmanteli yhdistettynä reiluun kirpeyteen ja siemenmäisyyteen ovat epätyypillisen vaativia eikä hinta 18,5 euroa oikeuta näin pelkistettyjä ominaisuuksia. Saksalaisuudesta on vaikea puhua muuten kuin reilun kirpeyden osalta. Toivottavasti myöhemmissä perissä valmistusprosessi on paremmin hanskassa.

Kevään uutuuksia kuuluu Piemonten paikallisesta Cortese lajikkeesta valmistettu kympin hintainen juuri kuivan pysyvä skuppa. Prosecco viljelleen lähettyvillä hieman etelämpänä. Kympillä lähteen kesytetyn hapokas ja ylikypsyyden pyöristämä mutkaton skumppa. Tyyli on siis kovasti muodikasta Proseccoa mutta eipä tämä tankkikäymisellä valmistettu Cortese-kupliva mainittavasti eroakaan myyvemmästä esikuvastaan.

Piemonten pieneltä Alta Langan DOCG-alueelta Alko on löytänyt 28 euron hintaisen suurtuottaja Gancian skumpan nimeltä Cuvee 36 Mesi Metodo Classico Brut 2010. Hulppea kirpeys ja selvä siemenmäisyys tekevät viinistä rutikuivan ja lisäksi nykyisin muodikkaita rikkiyhdisteitä löytyy myös. Hinta on siis hulppea tälle samppanjakopiolle ja tämän viinin perusteella Alta Langan samppanjakopiot pysyvät kuriositeetteina. Tyylikkyyttä viinistä ei kannata hakea. Tervetuliaismaljaksi viini ei sovellu.

Reilua ikääntyneen viinin vaativuutta tarjoillee myös tasmanialainen samppanjakopio Kreglinger (Pipers Brook) Brut Tasmania 2007 35 euron hintaan. Hapot ovat reilut ja hapettamalla nykyviineissä harvinainen karvaus tulee selvästi esille. Erityisasiantuntijalle viini on laatuviini kuitenkin lähinnä älylliseen tutkiskeluun. Vuosikerta on johdonmukainen Nautiskelijan vuosikerran 1999 arvion kanssa. Siis kuriositeetti etenkin kun tasmanialaisia muovimaisia piirteitä löytyy reilun vahamaisuuden lisäksi. Skoolausseura kannattaa valita kokeneiden viiniystävien joukosta.

Hehkutettuja englantilaisia samppanjarypäleistä valmistettuja perinteisen menetelmän kuohuviinejä on alkanut tulla Alkon hyllyyn vähitellen muiltakin kuin (englantilaisittain) suurtuottaja Ridgeview’ltä. Uusien tuottajien ilmestyminen Suomeen asti ei kuitenkaan välttämättä ole laatusuositus. Alkon uusin viini on tuottajalta nimeltä Hattingley Valley ilman vuosikertaa ja hinta 35 euroa. Englanti on Champagnen aluetta selvästi viileämpi, joten happoja riittää hulppeasti kun Hattingley Valleyn kohdalla. Viinin katkeroaineet ovat tosin erittäin kohtuulliset. Tammi antaa viinille sävykkyyttä ja autolyysin tyylisiä ominaisuuksia. Alkon arvioima pullo on ainakin nyt liian nuori ja se oli hyötynyt vuoden säilytyksestä etenkin mineraalisuuden suhteen. Tulevaisuus antaa odottaa erityisasiantuntijalle juuri laatuviiniä. Tyylillisesti sekä etenkin vaativuuden suhteen Hattingley on vastakohta viime vuoden englantilaiselle samanhintaiselle skumpalle Hush Heath Balfour 1503 Classic Cuvee NV.

Tehoviljellyn samppanjan laadun on vaikea aistia nousevan kohisten mutta kysehän on markkinoinnista…

Kuohuviineistä kirjoitettaessa on käytännössä mahdotonta unohtaa samppanjoita, mikäli käsitellään laatuviinejä tai yleensä hinnakkaampia viinejä. Tähän artikkeliin on poimittu pohdiskelumielessä laadun ja hinnan suhdetta esittelemään osuuskunnan tuottaman Nicolas Feuillatten kaksi pikkoloviiniä. Kympillä lähtee perusvalikoiman perusreserve sekä 14 eurolla Alkon kesävalikoimaan kuulua Grand Cru-versio nimeltä 1/4 One Fo(u)r. Grand Cru yltää laatuviinin tasolle ja halpisversio jää tyydyttävälle laatutasolle epäpuhtailla aromeilla. Viinien laatuero ei ole suuri mutta nykyisen samppanjatuotannon mukainen.

Kallis samppanja on virallisesti laatuviini vaikka hehtaarisadot ovat nykyisin pöytäviinien tasoista huippua. Kaikkien oppien mukaisesti köynnösten tuottavuuden reilu kasvattaminen heikentää viinien laatua. Jotta kuluttajille saadaan markkinoitua päinvastaista luonnonlakeja kuvaavaa laatukäsitystä ”kohisten nousevalla laadulla”, tarvitaan luonnollisesti erilaisia samppanjaguruja, jotka hehkuttavat samppanjoiden ainutlaatuista ja yleensä jatkuvasti paranevaa huippulaatua. Nautiskelijan kriitikon analyysien perusteella samppanjoihin aikaisemmin yhdistetyt pullamaiset ja hienommin ilmaistuvat briossimaiset aromit ovat lisääntyviä ”niukkuushyödykkeitä” mikä taas johtunee savuvetoisten aromien niukkuudesta.

Mineraalisuus ja yleensä maaperä on nykyisessä tehotuotannossa niukkuushyödyke. Jos samppanjoista löytyy maaperää, niin lähinnä se muistuttaa – Nautiskelijan kriitikolle - Lounais-Suomen hedelmällisiä savipeltoja. Toinen tällaisen maaperän lähde löytyy suomalaisten suosikkipunaviinejä tuottavalta Pohjois-Italian Valpolicellan ja yleensä Veneton alueelta. Mineraalisiksi Nautiskelijan on yhä vaikeampi kuvata samppanjoita, myöskään kalliimmissa vaihtoehdoissa.

Vuoden kuohuviinivetoinen juhlakausi on menossa. Juhlien viinivalintaa ja ainakin jälkipeliä varten kannattaa tarkistaa Nautiskelijan kriitikon käsitys pullojen sisällön laatutasosta ja aistittavista ominaisuuksista. Viimeisen kahden vuoden ajalta löytyy yli 170 kuivien kuohuviinien arviota ml. lukien samppanjat. Samppanjoita joukossa on yli 70. Joukossa on lähes 80 alle 20 euron hintaisten kuoharien arviota löytyy lähes 80 kuivien kuohuviinien arviota. Välimakean tyylin ystävät joutuvat etsimään viiniarvioita pidemmältä ajalta. Vuodesta 2013 lähtien tietokannasta löytyy nelisenkymmentä välimakeiden kuohuviinien arviota.

Samppanja ja etenkin samppanjan hinta on pitkän tähtäyksen markkinoinnin tulos. Samppanjasta ja yleensä viinien hinnoittelusta kiinnostuneiden kannattaakin tutkia, minkälaisia ovat olleet Nautiskelijan tällä vuosikymmenellä analysoimat yli 30 kolminumeroisen hintalapun samppanjaa. Tässä kohden Nautiskelija joutuu arvosteluperusteiden vuoksi toteamaan, että Nautiskelija ja Nautiskelijan juomakriitikko eivät ole riippuvaisia tuotanto- ja myyntiportaasta vaan arvioidut viinit perustuvat omaan omaa rahaa vaativaan hankintaan. Tämän vuoksi Nautiskelijalla on mahdollisuus käyttää muitakin kuin superlatiivin tyylisiä ilmauksia ja pisteytyksiä. Nautiskelija on asiantuntijajulkaisu, joten sen politiikkaan ei kuulu luvata kuuta taivaalta auringoista puhumattakaan (eli hehkuttamalla tietty määrä viinejä ylimaallisiksi, ainutlaatuisiksi tai täydellisiksi).