Nautiskelija käyttää pisteytyksessä asteikkoa 40-100 ja juomakelpoisen viinin alaraja on 50 pistettä. Se on verrattavissa suomalaiseen peruskoulu- ja lukioarvosteluun siirtämällä pilkkua yksi merkki vasemmalle. Täydellinen on vähintään 95 pisteen viini ja KIITETTÄVÄ 90-94 pisteen viini. ERITTÄIN HYVÄ VIINI saa 85-89 ja hyvä 80-84 pistettä. Vähintään harrastajatasoiseksi luokiteltava viini edellyttää 80 pistettä. Keskimääräistä parempi on 75-79 pisteen viini. Suositeltava PERUSVIINI saa 70-79 pistettä eikä siinä ole laatuun nähden ylihintaa, eli hinta on alle kahdeksan euroa. Vähintään 80 pisteen viineissä on oltava valmis toisinaan maksamaan reilumminkin lisälaadusta. Nämä ovat SUOSITELTAVIA VIINEJÄ. LAATUVIINIltä edellytetään vähintään 80 pistettä, ja niissä on riittävästi, ja yleensä reilusti, normaalista ruoista ja juomista poikkeavaa potkua. Erittäin hyvässä viinissä potku on jo poikkeuksellista suurta. Suositeltavissa laatuviineissä Nautiskelija ei katso hintaa, vaan lukijan tehtäväksi jää tulkita onko laadun ja hinnan suhde hänelle kunnossa esimerkiksi vertaamalla tietokantahaulla kuinka paljon muut samantasoisia pisteitä saaneet viinit maksavat, tai kuinka paljon saman hintaluokan viinit ovat saaneet pisteitä.

PISTE-EROJEN TULKINTA

Viiniin liittyy Nautiskelijalla sekä älyllinen että aistinvarainen tai nautinnollinen tyydytys. Tämän vuoksi pisteet annetaan myös nautittavuudelle, jota käytetään Nautiskelijan pääpisteinä. Kriittiselle viininystävälle monesti sopivammat ovat KOKONAISPISTEET (P). Pisteiden erotessa kokonaispisteitä (P) korkeammat NAUTITTAVUUSPISTEET (N) tarkoittavat, että viinissä on panostettu miellyttävyyteen eikä siinä ole (liikaa) "vaikeita" ominaisuuksia. Nautittavuuspisteiden ollessa kokonaispisteitä alhaisemmat on tyydytys arviointihetkellä enemmän älyllistä ja pohdiskelevaa kuin mutkattomuuteen ja "helppouteen" liittyvää. Pisteet eivät voi arviointijärjestelmän puitteissa suuresti erota toisistaan, joten tärkeintä on eron suunta. Mikäli nautittavuuspisteet ovat vähintään kolme kokonaispisteitä alhaisemmat, on syy tarkistettava kuvauksesta. Ero toimii varoituksena "ongelmiin". Halvoissa, alhaisten pisteiden viineissä suuret erot pisteiden välillä ovat yleisempiä. Moderneissa, hedelmä- ja tammivetoisissa, nuorissa viineissä nautittavuuspisteiden pitäisi olla maisteluhetkellä kokonaispisteitä korkeammat. Valtaosa kohtuuhintaisista, alle 10 euron, viineistä ei hyödy säilytyksestä eivätkä potentiaaliset pisteet (PP) eroa tässä tapauksessa kokonaispisteistä. Viinin ominaisuudet kyllä muuttuvat ajan mittaan. Jos viinin POTENTIAALISET PISTEET (PP) ovat kokonaispisteitä suuremmat kertoo se, että viinin laatupotentiaali ei ole vielä täysin realisoitunut ja yleensä nautittavuuden pitäisi myös lisääntyä. Kts. myös happopisteiden, tanniinipisteiden ja makeuspisteiden tulkinta. Pisteytyksessä on pyritty siihen, että tasapainoisessa laatuviinissä pisteiden pitäisi olla lähellä toisiaan ja saada hyvät arvot (80-89). Perus- (P), Nautittavuus- (N) ja Potentiaaliset Pisteet (PP) muodostavat Nautiskelijan LAATUPISTEET. Määräpisteitä ovat happo- (H), tanniini- (T) ja makeuspisteet (M). Vaikka viinin pisteet nousevat, lisääntyy samalla ennen kaikkea avarakatseisuuden ja älyllisyyden vaatimus, jos luokittelu vaihtuu harrastajasta asiantuntijaan ja varsinkin erityisasiantuntijaan. HARRASTAJAN VIINI