Bronner, toiselta nimeltään Freiburg 250-75, on ihmisen nimeltä Norbert Beckerin (1937-2012) hybridi-risteytys erittäin laajalla esivanhempien kirjolla ja aito kuriositeetti. Nimen rypäle on saanut kuitenkin 1800-luvun alkupuolen saksalaisen apteekkarin ja merkittävän viinivaikuttajan Johann Philipp Bronnerin (1792-1864) mukaan. Lajikkeen vanhemmat ovat Merzling ja Geiselheim (GM) 6494. Yhden ja korkeintaan kahden käden sormilla laskettavia viljelyhehtaareja on Belgiassa, Saksassa, Sveitsissä ja Pohjois-Italian Etelä-Tirolissa. Rypäle on riittävän pitkän kasvukauden ja samalla selvästi viileän ilmaston lajike. Pienimuotoinen viljely tapahtuu hybrideihin myönteisesti suhtautuvilla alueilla. Köynnöksen pääavu on hyvä sienitautien vastustuskyky, jonka periaatteessa pitäisi alentaa viljelykustannuksia.

Merzling, toiselta nimeltään Freiburg 993-60, puolestaan on vuoden 1960 risteytys hybridin Seyve-Villard (Seibel) 5276:n sekä Freiburg 379-52:n välillä. Freiburg 379-52 on aitoviiniköynnösristeytys Riesling x Pinot Gris. Merzling-nimi on johdettu Baden-Württembergin Freiburgin jalostustarhojen sijaintipaikasta nimeltä Merzhausen. Bronnerin lisäksi Merzling on toiminut vanhempana Helios- ja Solaris-hybrideille. Suurisatoisen Merzlingin viljelyala oli vuosituhannen alkupuolella kahdeksan (8) hehtaaria. Geiselheim 6494 on puolestaan venäläisen 1930-luvun hybridin Zarya Severan (Malingre Précoce x Vitis amurensis) sekä itävaltalaisen aitoviiniköynnös Sankt Laurentin risteytys. Suomalaisia kiinnostanee, että suomennettuna zarya severa tarkoittaa revontulia.

Lähimmät vertailukohdat Bronner-viineille ovat - positiivisesti ilmaistuna - viileän kasvuympäristön Müller-Thurgau, tosin ilman leipämäisiä ja taikinamaisina piirteitä, tai muut saksalaisen rypäletehtailun katkeroainemaiset ja yrttimäiset suurisatoiset lajikkeet sekä luonnollisesti lukemattomat kylmän/viileän ilmaston hybridit. Positiivisesti ilmaistuna lajikeviinejä on verrattu ei-kypsinä kerättyihin Pinot Blanc -viineihin. Siis selviä ja etenkään kypsyyden tuottamia ominaisaromeja viineiltä ei kannata odottaa.

Köynnös on erittäin elinvoimainen ja samalla suurisatoinen, joten riittävän kypsän aromisia viinejä tuottavien rypäleiden kasvattaminen ei ole helppoa eikä halpaa. Jos haluaa muuta kuin voimakkaan vihreän hapokasta viiniä, niin köynnöksen rypäletuotoksia on karsittava kovalla kädellä ja sen jälkeenkin toivottava parasta. Hydridi-lajikkeiden viinien niukat identifioitavat ominaispiirteet, helposti rustiikkeina, ovat siis esillä.

Hienostuneisuutta tai eleganssia viineiltä ei kannata odottaa eikä myöskään hienovaraista sävykkyyttä tai tasapainoa. Vihreyden korostamat kovuus on viinien tunnuspiirteenä, lisäksi monesti karvaalla jälkimaulla. Viinit eivät hyödy säilytyksestä.

Viinien laatupotentiaali   TYYDYTTÄVÄ.

Sivu tehty 21.5.2022