Tumma Lambrusco (joskus Rosso-lisämääreellä) on lähinnä lajikeperheen nimi, koska huomattavan erilaatuisia alalajikkeita on vähintään 60 kappaletta. Lambrusco yhdistetään lähinnä Emilia-Romagnan maakunnan samannimiseen helmeilevään viiniin. Tosin sitä viljellään myös muualla Italiassa ja ainakin Argentiinassa. Lambrusco-viiniä on kuitenkin saatavilla kaikilla värisävyillä. Vaaleimmissa viineissä väriä voidaan myös aktiivisesti poistaa. Lambrusco on nykyisin klassisia kaupallisia halvalla hinnalla myytäviä massaviinejä. DOC-Lambruscot edellyttävät dominoivasti nimeään kantavia laadukkaita alalajikkeita Lambrusco di Sorbana, Lambrusco Grasparossa di Castelvetro ja Lambrusco Salamino, joten volyymilambruscot ovat nykyisin lisääntyvästi pöytäviinien laatuluokitukseen kuuluvia IGT-viinejä.

Lambruscon maine rypäleenä on lähinnä hyvän markkinoinnin tulosta. Suosionsa ja maineensa huipulla lambrusco-viinit olivat 1970- ja 1980-luvuilla viineihin totuttelevassa Pohjois-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Rypäleen ominaispiirteisiin kuuluvat selvät hapot, niukat tanniinit, luonnollisesti suurisatoisuus ja mahdollisimman nuorena juotavuus. Grasparossa on alalajikkeista suhteellisesti tanniinisin. Lisäksi viljelijän kannalta köynnöksen taudinkestävyys on hyvä. Viinit ovat siis helppoja, puolikuivia/puolimakeita ja Nautiskelijan terminologialla rypäleellisiä tai markkinointihenkisemmin ilmaistuna viinillisiä (engl. vinous). Jo Rooman valtakunnan aikana Caton lainataan kehuneen köynnösten tuottavuutta. Etruskit tunsivat lajikkeen lähes samalla Lambrusca-nimellä. Lambrusco-lajikkeella siis riittää historiallisia perinteitä.

Reggianon DOC-viinin Lambruscoon saa käyttää Emiliassa ja myös muualla Italiassa suhteellisen suosittua Ancellotta-lajiketta.

Lambrusco-viineille pastörointikaan ei ole tuntematon käsittely mahdollisimman tehokkaan suodatuksen, kirkastamisen ja stabiloinnin lisäksi. Valmistusmenetelmä on tankkikäyminen eikä enää haikailla alkuperäisen reseptiin mukaiseen toiseen käymiseen (pullossa). Maailmalle viedään osuuskuntien tuotteita. Laatutietietoisten kannattaa etsiä viinejä, jotka on valmistettu arvostetuimmista alalajikkeista yleensä DOC-alkuperämerkinnällä.

Laatupotentiaali yleensä keskinkertainen ja huipputuottajien käsissä mahdollisesti hyvä. Viinien yksiselitteinen pääominaisuus on mutkattomuus.

Laadukkaimmat alalajikkeet Lambrusco di Sorbana, Lambrusco Grasparossa di Castelvetro ja Lambrusco Salamino.