Vaalea ALIGOTE, tai ranskalaisittain kirjoitettuna ALIGOTÉ, jossa painomerkki ilmaisee että nimen viimeinen e-kirjain lausutaan, on tullut tunnetuksi Burgundin ”kakkosrypäleenä” tai kuriositeettina. Itä-Euroopassa lajike on ollut Länsi-Eurooppa reilusti suositumpi. Ranskan viljelmät keskittyvät Burgundiin mutta ylivoimaisesti suurimmat viljelmät ovat Burgundia hieman lämpimämmässä Romanissa, Moldovassa ja Ukrainassa. Näissä Maissa ilmastoa on Burgundia lämpimämpi, joten viinien hapokkuus ei nouse epämiellyttävän voimakkaaksi. Tarvittaessa Aligoten tuottavuus saadaan nuorina juotaviin ja edullisella hinnalla myytäviin volyymiviineihin sopivaksi. Burgundissa tämän viileän ilmaston lajikkeen viljelypaikoiksi ovat valikoituneet Chardonnaylta yli jääneet kaikkein viileimmät alueet. Rypäleen laatutasosta kertoo, että viinin käyttökohde Ranskassa on perinteisesti ollut erittäin makealla mustaherukkaliköörillä, creme de cassis, terästetty kir-aperitiivi.

Aligote on kaiken todennäköisyyden perusteella peräisin Burgundista. Ensimmäinen maininta siitä on todennäköisesti 1700 luvun lopulta nimellä Plant de Trois. Tällä viitataan siihen, että köynnöksen kussakin oksassa on normaalisti kolme (trois) terttua. Ensimmäisen kerran nimi Aligoté esiintyi vuoden 1807 dokumentissa Cote d’Orista. Siinä suositeltiin kitkemään lajike mieluummin pois kuin istuttamaan sitä. Sen jälkeen Aligote-johdannaisia nimiä on esiintynyt suuri määrä.

Aligotén vanhemmat ovat samat kuin Chardonnaylla eli jokin Pinot-ryhmän edustaja sekä Gouais Blanc. Aligote on Chardonnayn sisar, tosin laadullisesti huomattavasti vaatimattomampana. Aligoten kantasanan oletetaan olleen Gôt, joka oli Burgundin Arrieres-Cotes de Beaunessa vanha Gouais Blancin nimi. Siellä lapsi (Aligote) syrjäytti äidin viljelmiltä. Aligote on Burgundi toinen sallittu vaalea lajike dominoivan ja huippuarvostetun Chardonnayn varjossa.

Aligote on hintatietoisen vaihtoehto ja yleiskäyttöinen hapokas arkiviini. Aligote-viineissä on Chardonnay-viinin ominaisuuksia kohtuullisesti, mutta ei läheskään sisarruksensa veroisesti. Viinien suhteellisen alhainen hinta ei kannusta kohtuullisten satojen laatupainotteiseen tuotantoon. Viileinä vuosina kirpeän hapokkuus ja vihreys muodostuvat helposti viinien tunnuspiirteeksi. Lämpiminä vuosina viineihin tulee Chardonnaylle tyypillistä öljymäistä pyöreyttä. Aligote-viinejä ei myydä potkun eikä sävykkyyden avulla. Ne ovat parhaimmillaan (mahdollisimman) nuorena juotuna.

Viinien aromit ovat yleensä kukkamaisia ja yrttimäisiä sitruunan, omenan ja lämpimän vuoden viineissä myös kypsillä eksoottisilla hedelmillä. Hapot ja katkeroaineet ovat helposti tunnuspiirteenä. Rypäle reagoi suotuisasti maaperään ja hyötyy myös kohtuullisesta tammituksesta, jolloin kehittyneemmälle viinille tyypillinen pähkinämäisyys lisääntyy. Täyteläistä viiniä rypäleestä ei kuitenkaan saa eikä tyylikkyyskään ole viinien tunnuspiirteenä. Huippulaadukkaita viinejä rypäleestä ei saada Burgundissakaan, vaan silloin paukut ja tammi kannattaa panna Chardonnayhin. Köynnös silmikoi aikaisin ja rypäleet myös kypsyvät aikaisin. Köynnös on suhteellisen homeherkkä.

Tämän viileän ilmaston lajikkeen keskittyy Ranskassa Burgundiin. Vuonna 2008 lajikkeen viljelyala Ranskassa oli 1946 hehtaaria, joka on sama kuin 50 vuotta aikaisemmin. 1980-luvulla saavutettiin viljelyalan pohjanoteeraukset. Sen jälkeen rypäleen arvostus jälleen elpyi. Burgundissa lajikeviineillä on jonkinlaista laatumainetta Côte Chalonnaisen Bouzeronin kunnan alueella, jolla on rypäleelle oma muuta Burgundia (Bourgogne Aligoté) tiukempi alkuperämerkintä Bouzeron. Ranskan naapurissa Sveitsissä lajikkeen viljelyala oli 21 hehtaaria keskittyen ranskankieliseen Geneven kantoniin.

Ukrainan (mukaan lukien Krimi) viljelmät olivat vuonna 2009 hulppeat 9625 hehtaaria kattaen 11 maan kokonaisrypälealasta. Ukrainaa huomattavasti pienemmän Moldovan lajikkeen viljelyala oli vielä hulppeampi 15 790 hehtaaria. Kolmannella sijalla viljelytilastoissa oli Romania 7203 hehtaarin tarhoilla. Bulgarian Aligote-viljelmät kattoivat 1095 hehtaaria. Venäjän eri viininviljelyalueille lajike on myös levittäytynyt. Siellä lajiketta on hyödynnetty sekoitteissa sekä myös makeissa viineissä. Itä-Euroopassa viineistä ei odotusarvoisesti tule haastavina kasvukausina Burgundin tyylisiä vihreitä happopommeja.

Suhteellisen vanhalla lajikkeella riittää synonyymejä sekä kirjoitusasuvariaatioita: Aligotte, Alligotay, Alligote, Alligotet, Beaunie, Beaunois, Carcairone, Chaudenet Gras, Giboulot, Giboudot, Griset Blanc, Mahranauli, Plant deTrois, Plant Gris, Troyen Blanc, Blanc de Troyes sekä Vert Blanc.

Nautiskelijan Aligote-viinien arviot.

Viinien laatupotentiaali    HYVÄ.

Sivu tehty 17.7.2007 ja päivitetty 12.7.2016.