Tumma Sagrantino on Umbrian paikallinen lajike, jota viljellään lähinnä Perugian ympäristössä, maineikkaimpana alueenaan Montefalco, josta lajikkeen oletetaan myös olevat peräisin. Italialaiset, ja etenkin umbrialaiset arvostavat lajiketta nykyisin niin paljon, että Sagrantino de Montefalco sai DOC-laatuviiniluokituksen 1979 sekä korkeimman DOCG-luokituksen vuonna 1992. Umbria kuuluu Italian pienimpiin viinintuotantoalueisiin joka on ollut sekä teknisesti että laadullisesti naapurilääni Toscanaa jäljessä. Perinteisesti Sagrantino-rypäleitä kuivattiin ja niistä valmistettiin makeita viinejä (Valpolicellan recioton tyylisesti). Lajikkeen nykyistä määrällistä merkitystä kuvaa sen Italian vuoden 2000 viljelyala 361 hehtaaria.
Nykymuoti edellyttää kuivia punaviinejä. Pienelle ja paksukuoriselle rypäleelle ovat tyypillisiä voimakkaat ja helposti
vihreät tanniinit. Tanniinien kesyttäminen on tuottajalle haaste hieman samaan tyyliin kuin Piemonten maineikkaan
Nebbiolon tanniinien kesyttäminen avasi tien viinimaailman kirkkaimpien tähtien joukkoon. Toisaalta tanniinien pitäisi antaa viineille säilytyspotentiaalia ja viinit ovat haastavia nuorena. Laatuviinin olemus edellyttää varastointia. Rypäleet kypsyvät myöhään, mikä rajaa viljelymahdollisuuksia Italiassa.
Tyylikkyys ja konsentraatio eivät ole lajikeviinien
tunnuspiirteinä. Riittävä hedelmäisyys saadaan modernilla tekniikalla, mutta huippuviinien
nuorena marjamaisia sekä iän myötä sävykkäitä aromeja ei yleensä löydy. Perusaromeja voisi kuvata lähinnä
rypälemäiseksi ja vihreyden korostaman
yrttimäisiksi. Lajike ei ole (italialaisittain) hapokas. Geneettisesti lajike poikkeaa keskisen Italian muista lajikkeista ja sillä on monen sadan vuoden historia takanaan. Keski-Italian perinteisiin lajikkeisiin verrattuna tanniinisuus korostuu ja perinteisemmät grafiittimaiset ja maanläheiset aromit ovat niukempia. Aromeja joudutaan hakemaan tammesta, jota rypäle kestää melko hyvin. Viineihin tuo lisälaatua sekä parempaa nuorena juotavuutta tuo
Sangiovesen lisääminen viiniin
Lajike oli kadota Umbrian viljelykartalta 1960-luvulla. Lajikkeet kampanjoivat muutama paikallinen viljelijä Arnoldo Caprain johdolla. Arnoldo Caprain lobbauskykyä kuvaa Sagrantino di Montefalcon DOC-luokitus 1979 ja sekä vuoden 1992 DOCG-luokitus. Lajike on laatuviineille kuitenkin haastava viljellä ja kasvattaa. Lajikkeena Sagrantino pysynee Umbrian paikallisena kuriositeettina laadukkaimpana kasvualueen Montefalco. Synonyymejä Sagrantinolla ei ole.
Alko ihastui vuonna 2007 Sagrantino di Montefalcon ensiversiona Arnoldo Caprain lippulaiva Collepiano. Vuoteen 2015 mennessä Alkon perusvalikoimassa on ollut myynnissä neljä
Sagrantino-punaviiniä.
Viinien laatupotentiaali HYVÄ.
Sivu päivitetty 3.1.2016 ja tehty 20.6.2007