Tumma
PETIT VERDOT, lyhennettynä
PV, mainitaan yleensä Bordeaux’n yhteydessä
voimakkaan tanniinisena lajikkeena, jota on Medocin pitkäikäisissä sekoitteissa korkeintaan muutama prosentti. Katkeroainemainen siemenmäisyys korostuu viineissä etenkin jälkimaun suuntuntumana ja pituutena. Pieninä pitoisuuksina lajike korostaa viinien sävykkyyttä ja parfyymisuutta. Rypäleet ovat tanniinipaukkuja ja vaativat pitkän kasvukauden. Lajike vaativaa myöhään kypsyvää Cabernet Sauvignonia pitemmän kasvukauden, mikä Bordeaux’n leveysasteilla on suuri ja monesti realisoituva riski. Kuten nimen alkuosa petit viittaa, ovat rypäleet pieniä ja lisäksi paksukuorisia. Köynnös on taudinkestävä. Se parantaa sekoiteviinien säilytyspotentiaalia, mutta markkinoilla olevat etupäässä Uuden maailman lajikeviinit on yleensä suunniteltu (suhteellisen) nuorena juotaviksi. Yksinään lajike ei tuota hienovaraista vanhan viinin sävykkyyttä. Iän myötä viinin hedelmäisyys muodostuu helposti ongelmaksi.
Vaikka Petit Verdot yhdistetään Porvooseen, ei se ole kuitenkaan sieltä peräisin vaan erittäin todennäköisesti Pyreneiltä (Pyrenees-Atlantiques). Siellä lajike on todennäköisesti jalostettu villistä alkumuodosta. Köynnös muistuttaa morfologisilta muodoiltaan muita lajikkeita, joista ranskalaiset käyttävät nimeä
lambrusques. Termillä tarkoitettaan Vitis viniferan (aitoviiniköynnöksen) alalajia silvestris (
Vitis vinifera subsp.
silvestris). Lambrusques-sanasta on tullut myös lajikkeen ranskalainen synonyymi Lambrusquet.
Verdot tulee sanasta vert (vihreä), jolla viitataan voimakkaisiin tanniineihin sekä voimakkaisiin happoihin, joista Nautiskelijakin käyttää ranskalaisperäistä vihreä-nimitystä. Porvoossa lajike oli tärkeässä osassa vielä 1800-luvulla, mutta nykyisin se on marginaalinen lajike. Rypäleen paradoksi on se, että kun rypäleet ovat fysiologisesti kypsiä on myös Medocin päärypäle Cabernet Sauvignon silloin tuleentunut eikä silloin välttämättä tarvittaisi PV:n potkuapua, tosin huippupitkää säilyvyyttä ja upeaa jälkimakua tosin antaa viineihin. Viileinä vuosina Cabernet Sauvignon ei yleensä kestä viineihin vihreyttä lisää antavaa Petit Verdot’ta.
Rypäle on parhaimmillaan sekoitteissa
jälkimaun pituutta ja voimakkuutta korostavana parfyymisten marjamaisten ja kukkamaisen yrttimäiset aromien ohella. PV antaa nuoriin viineihin modernilla tekniikalla nuoruuden hedelmäisyyttä ja pyöreyttä. Yleensä viinit vaativat kuitenkin asiantuntijan otetta eikä nautittavuus ole niiden pääominaisuus, vaan ruokaviinien tyyppinen tavara. Uudessa maailmassa lajikkeesta valmistetaan suhteellisen nuorena juotavia sekoiteviinejä sekä myös lajikeviinejä. Rypäle ei näytä parhaimpia puoliaan kuitenkaan puhtaana lajikeviininä, vaikka kuuman ilmaston lajikeviinien suosio kasvaa. Yleensä Bordeaux’n rypäleitä hyödyntäviltä Uuden maailman laatutuottajilla löytyy tarhoilta vähintään palsta Petit Verdot’ta Porvoon esikuvien mukaisesti. Rypälettä voi verrata moneen muuhun Porvoon lajikkeeseen, jotka dominoivat ryhmää
Kansainväliset lajikkeet. PV:n levinneisyys on lähes Cabernet Sauvignonia vastaavaa, mutta viljelymäärät ovat kuitenkin aitoihin kansainvälisiin lajikkeisiin suhteutettuna suhteellisen vaatimattomat, vaikka tällä vuosituhannelle lajikkeen suosio on lähtenyt lentoon. Petit Verdot on nykyisin muodikas lajike.
Lajikkeen tunnuspiirteenä on
voimakkaiden tanniinien lisäksi kirsikkamaiset marjojen aromit, yleensä parfyymisyys sekä kukanvarsimainen yrttimäisyys ja maustemaisuus. Hedelmäisyyttä riittää edellyttäen, että tanniinit pidetään kurissa. Tyylikkyyttä on melko hyvin. Petit Verdot-lajike muistuttaa ominaisuuksiltaan
Cabernet Sauvignonia. Pääkäyttötarkoitus on
Porvoon tumman sekoitteen tyylinen sävykkyyden ja suuntuntuman parantaminen suhteellisen alhaisilla pitoisuuksilla. Uudessa maailmassa yleensä kaikki rypäleet kypsyvät turvallisesti ja tavaraa riittää, joten Petit Verdot’n tarve potkua ja syvää väriä antamaan on vähämerkityksellinen Bordeaux'n Medocin pitkään säilytettäviin punaviineihin verrattuna. Mikäli Petit Verdot’ta sekoitetaan Syrahin kanssa on Nautiskelijan rypäleluokitus silloin CS-Syrah-sekoitteen mukainen
Australian tumma sekoite. Petit Verdot-lajikkeen käyttöyhteys on monipuolinen erilaisissa sekoitteissa ja kuumassa ilmastossa myös nuorena juotavissa lajikeviineissä.
Ensimmäinen maininta lajikkeesta Bordeaux’ssa on vuodelta 1736. Kyseessä on siis suhteellisen vanha lajike, jolla oli Porvoossa vielä 1800-luvulla suhteellisen merkittävä asema. Vuonna 2009 lajikkeen viljelyala Ranskassa oli 862 hehtaaria, josta Bordeaux’ssa reilusti yli puolet, 526 hehtaaria. Cabernet Sauvignon on ollut Bordeaux’ssa viljelyalueensa äärirajalla ja vielä myöhemmin kypsyvä Petit Verdot on siellä ehdottomalla viljelyalueensa äärirajalla. Lajike on suositeltu lajike eteläisessä Ranskassa. Vuonna 1988 lajikkeen Ranskan oli enää vaatimattomat 338 hehtaaria poikkeuksellisen myöhäisen kypsymisen aiheuttamien ongelmien vuoksi. Sen jälkeen lajikkeen suosio on kasvanut myös Ranskassa, todennäköisesti kasvukausien keskimääräisten lämpötilojen nousun avittamana.
Suurimman suosion Euroopassa Petit Verdot on saavuttanut kuumassa Espanjassa. Vuoteen 2008 mennessä lajikkeen viljelyala Espanjassa oli kasvanut 1042 hehtaariin. Espanjassa lajikkeen mainetta loi 1990-luvulla Marques de Griñon Dominio de Valdepusa-tilallaan Kastilia-La Manchassa Toledon lähellä. Eteläisessä Portugalissa lajikkeen viljelyala oli 2010 139 hehtaaria. Iberian niemimaalla on panostettu sekoitteiden ohella myös lajikeviineihin. Italiassa lajikkeen vaatimaton viljely on keskittynyt Toscanaan ja siellä etenkin Maremmaan. Toscanassa lajiketta käytetään Porvoon esikuvien mukaisissa sekoitteissa.
Uuden maailman suurimmat viljelmät ovat Kaliforniassa ja yleensä Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain lämpimillä alueilla lajikkeella riittää viljelijöitä. Vuonna 2008 Petit Verdot-viljelmät kattoivat Kaliforniassa 1779 hehtaaria ulottuen rannikolta Napasta etelään volyymiviinien kehtoon Central Valleyhin. Kaliforniassa lajiketta hyödynnetään Bordeaux’n esikuvien mukaisissa sekoitteissa, tosin kuuma ilmasto sallii myös lajikeviinit. Yhdysvalloissa Porvoon tummalle sekoitteelle on myös olemassa rekisteröity ja maksullinen Meritage-nimi. Lämpimän Washingtonin viljelmät olivat vuonna 2006 53 hehtaaria. Myös Kanadan länsirannikon Brittiläisessä Kolumbiassa ja etenkin Okanagan Valleyssa lajiketta viljellään myös.
Etelä-Amerikan lajikkeen suurimmat viljelmät ovat Argentiinassa. Vuonna 2008 paikallisen Verdot-lajikkeen viljelyala oli 455 hehtaaria. Chilen viljelmät kattoivat 257 hehtaaria. Näissä maissa lajiketta hyödynnetään sekä lajikeviineissä että sekoitteissa Porvoon esikuvan mukaisesti. Myös Uruguayssa ja Perussa lajiketta viljellään, tosin yleensä toisen tanniinipommi Tannat'n kanssa sekoittaen.
Australiassa lajiketta on hyödynnetty Shirazin vaihtoehtona. Australian vuoden 2008 1354 hehtaarin viljelmät keskittyivät kuumaan ja keinokasteltuun Kaakkois-Australiaan, tosin myös Etelä-Australian osavaltion laatuviinialueilla lajiketta viljellään myös suhteellisen laajasti. Myös Australiassa lajikettä käytetään Porvoon esikuvien mukaisissa sekoitteissa sekä myös tuhdeissa syvän värisissä lajikeviineissä. Kohtuuhintaisia lajikeviinejä sekä sekoitteita tulee Australian lisäksi Etelä-Afrikasta. Etelä-Afrikassa lajikkeen suosio on reilussa kasvussa. Vuonna 2008 lajikkeen Etelä-Afrikan viljelyala oli 634 hehtaaria. Etelä-Afrikassa panostetaan sekoitteisiin ja niissä keskitytään volyymiviinien hintaluokkaan. Viljelmät keskittyvät perinteisille alueilla Länsi-Kapmaan pohjoisemmilla alueilla.
Petit Verdot'n, lyhennettynä PV:n, synonyymejä ovat Lambrusquet, Petit Verdau, Verdot Petit, Verdot Rouge ja Verdot.
Vuoden 2016 kesällä Nautiskelijan tietokannassa oli reilu 10
lajikepunaviinien arvioita.
Lajikeviinien laatupotentiaali ERITTÄIN HYVÄ.
Sivu päivitetty 20.6.2016.