Albilloa eri nimijohdonnaisina pidettiin aikaisemmin samana lajikkeena. Kolmannen vuosituhannen geenitutkimusmenetelmillä on pystytty myös Iberian niemimaalla selvittämään, että Albillo-nimi on vain yhdistävä tekijä nykyisin kolmelle eri lajikkeelle. Aikaisemmin monelle muulle Albillo-nimeä kantavalle lajikkeelle on nykyisin löytynyt oikea lajikenimi. Yleisnimeltään Albillo-nimisiä lajikkeita viljellään lähinnä Luoteis-Espanjassa, etenkin Kastilia-Leonissa, Kastilia-La Manchassa sekä Galiciassa. Albillo voi pitää Kastilia-Leonin ja sen lähiympäristön lajikkeena.
Albillo-nimi käsittää nykyisin kolme eri lajiketta
Kun espanjalaiset säädökset mainitsevat lajikkeekksi Albillon, niin taustalla on joko
Albillo Mayor tai
Albillo Real tai näiden sekoite. Kolmantena Albillo-nimeä kantava lajikkeena on edellisiä selvästi harvinaisempi
Albillo de Albacete Kastilia-La Manchan Manchuelassa. Historiallisesti Albillo-lajikkeella on todennäköisimmin tarkoittu Albillo Real –lajiketta. Nykyisin Albilloa löytyy etupäässä Kastilia-Leonista ja vähäisemmässä määrin sen lähialueilta.
Albillo-lajikkeista löytyy maininta jo vuodelta 1513, joten nimenä Albillo on vanha. Albillo nimella agroniomi Gabriel Alonso de Herrera (1470-1539) kuvasi monia Kastilian, Extremaduran sekä Andalusian lajikkeita.
Ribera del Dueron punaviineihin tuottajat voivat halutessan lisätä Albilloa samoin kuin monissa muissakin Kastilia-Leonin DO-alueilla. Albillot sopivat parhaiten sekoitteisiin, mutta nykymuodin mukaisesti lajikeviinit ovat yleistyneet.
Espanjalaisten Albillo-nimen käyttämistä voi verrata italialaisten suosimaan Trebbiano-nimen käyttöön vaikka kaikki Trebbiano jotakin –nimeä kantavat lajikkeet eivät olekaan Trebbianoa. Monissa muissakaan tällainen myyvän yhden nimen hyödyntäminen eri lajikkeiden kohdalla ei ole tuntemantonta. Lisäksi samasta lajikkeesta halutaan monesti muista alueista poikkeavia ala´lajikkeen ominaisuuksia antamalla perusnimella lisämääreita, vaikka kyseessä ei olisikaan geneettinen muunnos alalajikkeesta puhumattakaan.
Viljelyalojen perusteella Albillot eivät ole merkittävä rypäle. Espanjan DO-alueet, joissa Albillo on sallittu, eivät myöskäään tarkenna mitä lajiketta Albillolla tarkoitetaan (Robinson-Harding-Vouillamoz 2012). Albillo Mayorin tilastoitu Espanjan viljelyala vuonna 2008 oli 1443 hehtaaria. Lajike on todennäköisesti peräisin Ribera del Dueron alueelta ja sitä viljellään Kastilia-Leonissa. Albillo Realin viljelyala puolestaan oli 415 hehtaaria. Pelkällä Albillolla tilastoitu viljelyala oli puolestaan 893 hehtaaria pääosin Madridissa, Kastilia-La Manchassa, Extremadurassa, Kanarian saarilla sekä Galiciassa. Yhteensä Espanjan Albillojen viljelyala vuonna 2008 oli 2751 hehtaaria.
Siirtolaiset ovat vieneet lajikkeen etenkin Etelä-Amerikan kuumiin osiin. Ongelmana näissä maissa on epävarmuus mikä Albillo-nimena takana oleva todellinen lajike. Perussa lajikkeen ohutkuorista versiota kasvatetaan laajemmin nimellä Albilla. Lajikkeen monikäyttöisyyttä lisää rypäleiden soveltuminen myös syötäväksi.
Lajiketta käytettiin aikaisemmin etenkin välimakeiden viinien valmistukseen. Positiivisin ominaisuus on korkean glyserolin tuoma pyöreys muuten suhteellisen neutraalien aromien kanssa toisen Espanjan kuivan alueen rypäleen
Airenin tyyliin. Parhaimmillaan rypäleissä korostuu
kukkaisa parfyymisuus sekä
maanläheiset aromit. Viinit ovat suhteellisen
matalahappoisia ja mahdollisimman nuorena juotavia. Kotamainen suuntuntumaa kehittyy helposti nuoruuden jälkeen. Albilloja ei voi pitää laatuviinien lajikkeina.
Lajike johdannaisineen on parhaimmillaan sekoiterypäleenä hapokkaampien lajikkeiden seurassa.
Näytearviot sentään löytyvät
lajikeviineistä.
Viinien laatupotentiaalli TYYDYTTÄVÄ.
Sivu päivitetty 6.1.2016