Juomien hedelmäisyyden lähde on vaikeasti selitettävissä teoreettisesti, joten Nautiskelija jättää sen myös suosiolla asiantuntevampiin kemiallisesti orientoituneisiin käsiin. Aistinvaraisesti
hedelmäisyys tarkoittaa juomissa kuolleen tai kuivuneen vastakohtaa. Sitä voisi kuvata myös sanoilla mehevä tai suuta (limakalvoja) kostuttava. Nautiskelijan
viiniteoria edellyttää selvää hedelmäisyyttä.
Nautiskelijan luokituksessa hedelmäisyyden astevaihtelut ovat
REHEVÄ, erittäin hedelmäinen, hedelmäinen, melko hedelmäinen ja kohtuullisen hedelmäinen sekä riittävän hedelmäinen. Nautittavuuden kannalta hedelmäinen on selvästi laadukkaampi kuin
KOHTUULLISEN HEDELMÄINEN. Riittävän hedelmäinen ilmaisee niukkaa hedelmää eikä ole positiivinen ilmaus. Vanhoissa viineissä melko hedelmäinen on positiivinen ilmaus. Hedelmäisyyden määrä voi vaihdella alku- ja jälkimaussa.
NUORUUDEN HEDELMÄINEN tai rehevä kuvaa huippumehevyyttä tai hedelmäisyyden korkeinta astetta, mutta ilmaisee samalla, että todennäköisesti lyhyellä säilytyksellä hedelmäisyys vähenee selvästi heti kun nuoruusvaihe (tai monien käyttämä tuoreus) on jäänyt taakse. Valtaosa moderneista viineistä on suunniteltu mahdollisimman nuorena juotavaksi tämän (linkki)nautittavuutta korostavan ilmiön vuoksi. Nuoruuden hedelmäisyys, tai monilla muilla samaa tarkoittava nuoruuden raikkaus, edellyttää modernia valmistustekniikkaa.
Hedelmäisyyteen ei tarvitse (Nautiskelijalla) liittyä zzz hedelmien tai
marjojen aromeja. Vanhoissa erittäin hedelmäisissä viineissä hedelmien primaariset aromit ovat hävinneet, samoin viljapohjaisissa juomissa ei ole välttämättä käytetty ollenkaan hedelmäraaka-aineita, mutta ne voivat olla silti erittäin hedelmäisiä.
Hedelmän määrän aistimukseen vaikuttavat voimakkaasti sitä kumoavien happojen, tanniinien ja muiden aineiden määrä ja laatu. Juomissa ja etenkin viineissä hedelmäisyys vähenee iän myötä ja supistavan tanniininen viini voi kehittyä pehmeäksi ja hedelmäiseksi, jos tanniinit polymerisoituvat nopeammin kuin hedelmä häviää, mikä puolestaan ei ole varmaa. Hedelmäisyys on vain yksi osa juomien vuorovaikutuksessa, joten hedelmäisyyden määrän määrittäminen on vaikeaa, kun sen aistimiseen vaikuttavat muut ominaisuudet myös muuttuvat.
Hedelmän riittävyyttä (pitkäaikaissäilytyksen kannalta) ei ole myöskään viinimaailmassa kyetty yksiselitteisesti arvioimaan, joten
pitkäaikaissäilytykseen sopivat sellaiset viinit, jotka ovat siitä aikaisemminkin selvinneet. Viinimaailman uusien tulokkaiden tai uusien vuosikertojen kohdalla niiden ikääntymispotentiaalia yritetään päätellä muiden samantyylisten viinien perusteella, mutta (monesti varoitetaan) vasta ajan kertovan totuuden.
Riittävästi sekä nuoria että ikääntyneitä huippuviinejä maistamalla yleensä pystyy (intuitiivisesti) päättelemään kohtuullisen luotettavasti niiden hedelmän riittävyyden vaikka saman viinin suhteen on kovasti arvioijakohtaista vaihtelua.
Viineissä hedelmän määrän arvioimisen tekee myös ongelmalliseksi se, että hedelmää sulkeutuu välillä eri kehitysvaiheiden saumakohdissa. Nautiskelijan sanastossa viini on silloin sulkeutunut tai
VAIHEESSA tai turbulenssissa. Tämä tilannetta ja sen seurauksena normaalia vaikeampi tulevaisuuden ennustettavuus ilmoitetaan selvästi.
Niukkahedelmäinen viini voi parin vuoden (tai laadusta riippuen pitemmän ajan kuluttua) olla jälleen hedelmäinen kun hedelmä on avautunut. Sulkeutuneisuuden asteen päätteleminen on vaikeaa ja sen toteamiseksi nuorehkon viinin kannattaa ainakin näytemielessä antaa hapettua.