Tumma Lagrein on Pohjois-Italian Trentino-Alto Adigen erikoisuus, eikä se ole käytännössä matkustanut alueen ulkopuolelle. Sen viljelyala oli vuosituhannen vaihteessa noin 550 hehtaaria. Lajikkeesta valmistetut viinit ovat yleensä enintään keskitäyteläisiä, tosin tammituksella saadaan lisäpotkua. Lajike on myös suosittu roseen (Lagrein Rosato tai Lagrein Kretzer) valmistuksessa. Lajike kypsyy myöhään, joten se vaatii yleensä lämpimiä etelärinteitä. Vastaavasti kypsyyttä ja sen tuomaa makeutta on viineissä helposti aistittavissa, etenkin lämpiminä vuosina. Köynnökselle edullisia maaperiä ovat hiekka ja sora. Maaperää pitäisi löytyä myös laatupainotteisista viineistä. Viinit myydään kohtuullisella hinnalla ja tarkoitettu suhteellisen nuorena juotaviksi. Lajikkeesta on löytynyt mainintoja jo 1600-luvulta. Lajikkeen nimi viittaisi Lagarinan laaksoon. Modernilla tekniikalla lajikkeen karvaahkoja tanniineja saadaan pehmennettyä. Parhaimmillaan lajikeviinit ovat suhteellisen persoonallisen aromaattisia. Hedelmien aromit ovat kirpeiden marjojen puolella, ja lisäksi perinteistä italialaista kukkasävytteistä yrttimäisyyttä pitäisi löytyä. Lajike sopii myös tammitukseen. Siitä valmistettuja viinejä voi rakenteeltaan (ei käymismenetelmältään ja aromeiltaan) verrata Beaujolais’n suhteellisen nuorena juotaviin Cru –viineihin, tosin hapokkuus on kohtuulisempi. Lagrein on hieman tanniinisempi, mutta hieman modernin viinin vaatimuksia heikompi kuin Trentinon vielä paikallisempi ja nykyisin nimekkäämpi lajike Teroldego, josta valmistetut viinit ovat myös aromiensa puolesta lähempänä Gamay-viinejä. Katso parin viinin arviot. Laatupotentiaali on hyvä ja lämpimimpinä vuosina kunnianhimoisissa käsissä erittäin hyvä. Lähinnä lajikkeesta saadaan suhteellisen yleiskäyttöisiä ruokaviinejä. Harvinaisia synonyymejä Lagrain ja Lagarino. Sivu päivitetty 30.9.2006.