Saksan laatuviinit jaetaan kahteen pääluokkaan. Ensimmäisenä luokkana on QbA, Qualitätswein bestimmter Anbaugebiete. Saksassa on 13 QbA-aluetta (Itä-Saksan liittäminen toi kaksi uutta aluetta) ja niillä on oltava säädösten mukaan alueelle tyypillisiä piirteitä. Näitä viinejä saa chaptalisoida. Itävallan luokitus on myös lähellä Saksan luokitusta ja noudattaa samoja periaatteita.

Toinen pääluokka on suppeamman alueen QmP, Qualitätswein mit Prädikat -viinit, joita ei saa chaptalisoida. Predikaatti-viinejä on kuusi luokkaa ja ne perustuvat rypäleiden kypsyysasteeseen eli sokeripitoisuuteen. Kypsyyden mukaisessa järjestyksessä ne ovat KABINETT, Spätlese, Auslese, BEERENAUSLESE ja Trockenbeerenauslese. Eisweinin vaatimukset ovat samat kuin Beerenausleselle. Auslesesta ylöspäin viinit ovat aina makeita. Auslese viinit ovat yleensä puolimakeita, mutta ne voidaan valmistaa myös kuiviksi tai puolikuiviksi. Kabinett-viinit voidaan myös jättää puolimakeiksi. Mitä korkeampaan jäännössokeriin pyritään sitä alhaisemmaksi pitää jättää alkoholipitoisuus.

Käytännössä Saksan viinien laadullisessa luokituksessa on ollut tärkeintä mahdollisimman korkea sokeripitoisuus ja sen tähden Saksa on niittänyt (viininharrastajien keskuudessa) kyseenalaista mainetta huippusatoisten lajikkeiden kehittelyssä. Maksimihehtaarisadot on määritelty niin ylös, että uusien satoisten lajikkeiden kehittely ei aiheuta ongelmia.

Palstojen nimien perusteella ilman tarkkaa karttaa tai hyvää muistia ei myöskään kannata liikaa suunnistaa laadun perässä, sillä alueiden nimet tehtiin suunnitelmallisesti harhaanjohtaviksi (ainakin lopputuloksen perusteella) tavalliselle kuluttajalle vuoden 1971 uudistuksessa.