Maatalousmaan kauppa on harvassa maassa vapaata. Ranskassa maatalous- ja metsämaan kaupan sääntelystä vastaa voittoa tavoittelematon yritys nimeltään SAFER, Société d’Amènagement Foncier et d’Etablissement Rural. Ranskassa perinteisesti tuottajat ja valtiota edustava julkinen valta ovat toimineet läheisessä yhteistyössä. SAFER luotiin lain säätelemäksi osakeyhtiöksi Charles de Gaullen aikoina vuosien 1960 ja 1962 lainsäädännöllä. SAFERille pitää ilmoittaa kaikki maatalousmaan kaupat ja sillä on maatalousmaan ETUOSTO-OIKEUS.

Etuosto-oikeus on automaattinen, mikäli SAFER tarjoaa myyjälle saman hinnan kuin ostaja. SAFERin halvemman hintatarjouksen tapauksessa myyjä joutuu vähintään neuvottelemaan SAFERin kanssa hyväksyttävästä hinnan alentamisesta, viemään tapauksen oikeuteen tai peruuttamaan kaupan kokonaan. SAFERilla on merkittävä markkinaosuus myös varsinaisessa maatalousmaan kaupassa. SAFER myy vuosittain maatalousmaata noin 100 000 hehtaaria ja lisäksi vuokraa maata noin 45 000 hehtaaria. Vuonna 2000 myydyistä viinitarhoista SAFER osti 17 prosenttia, 2700 hehtaaria. Rahallisesti mitattuna viinitarhoissa SAFER myi maata reilulla 100 miljoonalla eurolla ja kokonaisuutena SAFERin maatalousmaan kauppa oli vuonna 2000 noin puoli miljardia euroa.

Pariisissa päämajaansa pitävällä SAFERilla on 29 toimipaikka eri puolilla Ranskaa ja noin 800 työntekijää. Departementeittain ja suurempien kokonaisuuksien perusteella ryhmitellyllä SAFERilla on laaja asiantuntijoiden verkosto käytettävissään, jotta maatalousmaan arvo saadaan asiantuntijoiden voimalla määriteltyä. Eturistiriitojen välttämiseksi monet myyjät ottavat SAFERin suoraan kaupan välittäjäksi.

SAFERin toiminnan tavoitteena on keskikokoisten ja taloudellisesti kannattavien maatilojen luominen ja siten elannon mahdollisuuden antaminen myös pienemmille tuottajille, joilla ei ole suurtuottajien pääomia käytettävissään. SAFER myy esimerkiksi maata sellaisille viljelijöille, jotka haluavat laajentaa tilansa kokoa. SAFERin tavoitteena on tarjota edellytykset tuotannon harjoittamiseen sekä laajentamiseen ilman isojen yritysten suuria pääomia. Intohimot heräävät sen jälkeen kun SAFER estää ostajan ja myyjän välisen kaupan sekä myy maan muille osapuolille pienemmissä erissä. Kriitikoiden mukaan SAFER suosii liian pieniä tuottajia isojen tuottajien kustannuksella.

Esimerkiksi Burgundi tapauksessa maatalousministeriön vahvistamien ohjeiden mukaan viinintuottajan olisi sopiva omistaa reilu joko reilu neljä hehtaaria Grand Cru –tarhoja, tai kahdeksan hehtaaria Premier Cru –tarhoja tai 15 hehtaaria kuntatarhoja tai vaihtoehtoisesti pienempiä määriä eri tasoisista tarhoista. Näin pienet määrät epäilemättä herättävät suurten, suurtuotannon etuihin tähtäävien tukkukauppiaiden intohimoja, kun SAFER estää heidän lisätarhojen hankinnat ja myy maat paloissa pienille tuottajille. Keskimääräinen tilakoko Burgundissa onkin 5,5 hehtaaria. 1990-luvun lopulla SAFER tosin esti vain 2,7 prosenttia viinitarhojen alkuperäisistä kaupoista.

SAFER tehtävä on tarjota tietoja maatalousmaan hinnasta ja siten lisätä markkinoiden läpinäkyvyyttä. Ranskassa AC-järjestelmä on epäilemättä edellytys kannattavaan tuotantoon sillä tilastojen mukaan keskimääräinen AC-viinitarhahehtaarin hinta vuonna 2000 oli 63 000 euroa. Vuonna 1988 vastaava hinta oli 31 900 eroa. 12 vuoden aikana AC viinitarhan reaalihinta oli noussut yli puolella, 54,8:lla prosentilla. Vuodessa hinta oli noussut 11,4 prosenttia. Tosin hintaa vääristää ylöspäin muutaman kuuluisan alueen huimat hinnat. Hintakehityksessä tuli takapakkia vuoden 1992 jälkeen, mutta 1990-luvun lopun noususuhdanne sekä hyvät sadot kiihdyttivät jälleen hinnannousua.