Härmä (UNCINULA NECATOR) on englanniksi virallisesti POWDERY MILDEW ransk. L´OÏDIUM, ruots. Mjöldagg ja saksaksi. Mehltau. Englanninkielisenä nimenä käytetään yleisesti myös sanaa OIDIUM (erotuksena lehtihometta tarkoittavasta mildew-sanasta). Tieteellisenä nimenä on myös käytetty sen ensimmäisenä Euroopassa vuonna 1845 havainneen englantilaisen puutarhurin Tuckerin mukaan nimettynä Oidium tuckerii. Kotimaassaan Yhdysvalloissa härmä oli vuonna 1835 ensimmäinen tieteellisesti kuvattu viiniköynnöksen sienitauti.

Ranskassa sieni havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1847. Ensimmäisen kerran merkittävän hävityksen sieni aiheutti siellä vuonna 1854, jonka jälkeen sitä alettiin torjua rikillä. Tautia vastaan on kehitetty myös orgaanisia torjuntamenetelmiä. Nykyisin härmä on maailmanlaajuinen ongelma aitoviiniköynnökselle, mutta amerikkalaiset lajit ovat sille vastustuskykyisiä.

Sieni muodostaa kasvin vihreisiin osiin valkoisen, läpikuultavan, jauhomaisen ja hämähäkinseittikuvioisen peitteen sen kohdan ympärille, johon sieni ensimmäisenä iski. Sitä esiintyy sekä lehden ylä- että alapuolella. Alle kahdessa viikossa sieni on kehittää itiöt. Sieni talvehtii silmuissa ja köynnöksen pinnalla.

Levitäkseen härmää vaatii lämpöä ja kosteutta. Erityisen suotuisa härmällä on kuumalla säällä toistuvasti tulevat sateet. Härmää torjutaan ilmavilla köynnöksen leikkausmenetelmillä sekä yrittämällä maksimoida köynnöksen saama kuivaava auringonvalo. Kosteus ei mainittavasti estä härmän leviämistä, mikä tekee sen poikkeavaksi muihin viiniköynnöksen sienitauteihin nähden.