Laatuviinien kiehtovuus perustuu niiden moniulotteisuuteen sekä (etenkin ruoista poikkeavaan) konsentraatioon. Viinin laatuun voi sanoa vaikuttavan ulkonäkö, tuoksu ja maku. Aistimusten osalta puhutaan näkö-, haju-, maku- ja tuntoaistista. Monet painottavat myös kokonaisuuden merkitystä, mutta koska kokonaisuuden merkitykseen tulee vielä enemmän arvioitsijasta riippuvia (ja siten ulkopuoliselle vaikeasti hahmotettavia) ominaisuuksia jättää Nautiskelija arvioinneissaan siihen liittyvät pisteet. Lisäksi viini on ajan suhteen muuttuva, elävä tuote.

Nautiskelija jättää myös ulkonäköön eli näköaistiin liittyvät ominaisuudet kommentoimatta mikäli väristä pääteltävät ominaisuudet ovat johdonmukaisia tuoksun ja maun kanssa eikä pisteytä niitä. Arviossa saatetaan kommentoida värin perusteella alueelle, rypäleelle, viinin iälle tai muulle vastaavalle ominaisuudelle tavallisuudesta poikkeavia ominaisuuksia.

Ominaisuuksille voi antaa eri painokertoimilla pisteitä erilaisilla skaaloilla. Nautiskelijalle merkityksellisiä ovat tuoksu ja maku ulkonäön antaessa indikaatioita viinin muista ominaisuuksista. Viinien arvostelua ei kuitenkaan saa lineaariselle asteikolle. Jos hinta-laatusuhde tai vastine rahalle otetaan mukaan, niin laadun noustessa hinta yleensä alkaa nousta eksponentiaalisesti. Sanallinen arviointi ja pisteytys pakottavat miettimään tarkemmin juomien olemusta sekä etenkin omia arviointiperusteita.

Viininmaistelussa auttaa muistiinpanojen tekeminen. Muistiinpanot voivat olla omien aistimusten ja/tai mielikuvien kirjaamista tai apuna voi käyttää esimerkiksi ulkopuolisten antamia vaihtoehtoisia ominaisuusluetteloita. Muistiinpanot helpottavat etenkin myöhemmin tapahtuvaa eri viinien ominaisuuksien vertailua sekä paremmuusjärjestykseen asettamista. Pitemmällä tähtäyksellä voi myös seurata oman osaamisen sekä arvostusten kehittymistä.

Tärkeintä on kuitenkin oppia viinien ja muiden juomien kuvaamiseen kieli, jonka kykenee itse muistamaan ja tulkitsemaan. Kun tunnistaa omat aistimuksensa riittävästi on juomista kommunikointi helpompaa ja samalla pystyy mieltämään kuinka muut kuvaavat samoja ominaisuuksia.

Ulkonäkö tai näköaisti

Nuoren valkoviinin väri on yleensä vaalean hennohkon vihertävä, punaviinin puolestaan violetti (tai sininen). Viinin väri tulkitaan hyvässä (luonnollisessa) valaistuksessa kallistamalla lasia sekä päättelemällä viinin väri ehdottomasti lasin reunasta. Värin intensiteetti (syvyys tai läpinäkymättömyys) puolestaan katsotaan lasissa keskemmältä. Värin sävyyn ja syvyyteen vaikuttaa kuitenkin suurelta osin valaistus, joten varminta on verrata samoissa olosuhteissa viinejä keskenään.

Ikääntyessä kumpaankin viiniin kehittyy kellertäviä ja ruskeita värisävyjä. Vanhat, erittäin kypsät viinit ovat ruskeita. Värisävyt kertovat viinin kehitysasteesta ja iästä (ja/tai valmistustekniikasta). Siis nuorissa viineissä on kirkkaita ja voimakkaita värejä ja vanhoissa puolestaan haalistuneita ja hentoja. Värin kehitys on kuitenkin suhteellista, koska osassa viineistä voi olla kahden vuoden iässä vanhan viinin värit ja huippuviineissä vasta kahden kymmenen vuoden kuluttua. Sopivilla menetelmillä käsitellyissä viineissä värin muutokset ovat iän myötä niukat.

Värin intensiteetti vaihtelee rypälelajikkeen, ilmaston, valmistustyylin ja sadon mukaan sekä etenkin tammituksen mukaan. Tammikypsytys antaa aina valkoviineihin selvää keltaisen kultaista intensiteettiä, kun tammittamattomat viinit ovat yleensä ohuen vihreitä. Punaviineissä tynnyrikypsytys puolestaan vähentää värin syvyyttä sekä lisää ruskeutta (hapettumisen vuoksi). Näitä ominaisuuksia voidaan yrittää päätellä ulkonäköä tarkastelemalla (ehdottomasti huomioon ottamalla myös viinin todellinen ikä).

TUOKSU eli hajuaisti

Kun arkikielessä puhutaa