Itä-Eurooppassa on käytetty, etenkin sosialismin aikana, tarkoituksella pullossa pitkään varastoiduista viineistä (epävirallista) nimitystä arkistoviini (archive wine). Varastoinnin eli arkistoinnin tarkoituksena oli nostaa viinien arvoa ja myös laatua. Yleensä nämä viinit oli kuitenkin tarkoitettu nomenklaturalle. Portugalilaisten käsite arkistoviinille oli, etenkin aikaisemmin kun laatu yhdistettiin erittäin pitkään varastointiin, garrafeira. Englantilainen yläluokka varastoi aikaisemmin porvoolaisensa sekä porttinsa suunnilleen saman periaatteen mukaisesti (mutta varastointi jäi yleensä kuluttajalle tuottajan tai jakeluportaan asemesta).

Arkistoviinin pääasiallinen arvo on pitkä säilytys, joka ei tee siitä välttämättä synonyymia mietiskelyviinin kanssa, vaikka usein tarkoittaakin samaa asiaa. Italialaisten nimitys mietiskelyviinille on meditaatioviini, VINO DA MEDITAZIONE, joka tosin alun perin tarkoitti ruoan jälkeen nautittavaa, (yleensä) kuivatuista rypäleistä valmistettua makeaa ja alkoholipitoista, voimakasta viiniä. MIETISKELYVIINI on nykyisin määritelmällisesti voimakas ja moniulotteinen huippuviini, jota voi myös pitää ainutlaatuisena taideteoksena, ja johon kannattaa tutustua ajan kanssa analysoimalla ja nauttimalla ilman ruokaa tai muita ulkopuolisia makuaistimuksia häiritseviä tekijöitä.