Ranskassa viinien (sekä monien muiden juomien ja elintarvikkeiden) korkein laatuluokitus on Appellation (d´Origine) Controlee, A(O)C. Termin voisi kääntää sanoilla "vahvistettu alkuperämerkintä", josta Nautiskelija käyttää lyhennettyä versiota alkuperämerkintä.

Lakiin rinnastettavat AC-säädökset määrittävät viinille minimivaatimukset eri tuotannon vaiheissa. Teoriassa määräysten pitäisi taata viinin korkea laatu. AC määrittää esimerkiksi maantieteellisen alueen, sallitut rypälelajikkeet, minimin sokerille ja alkoholille, enimmäishehtaarisadon, valmistusmenetelmät ja köynnösten viljely- ja sidontamenetelmät.

Mitä pienemmän alueen AC kattaa, sitä laadukkaamman viinin pitäisi olla teoriassa. AC-määräyksiä alettiin luoda 1920-luvulla. 1900-luvun alkupuolen sääntelyissä keskeisenä tavoitteena oli tuottajien suojaaminen kilpailevilta väärennöksiltä. Pariisissa majaileva AC-järjestelmää valvova viranomainen INAO (Institut National des Appellations d´Origine) luotiin laman keskellä 1935.

Italiassa vastaavat laatu- tai alkuperämerkinnät ovat korkeimpana Denominazione d´Origine Controllata e Garantia (DOCG) ja pykälää alempana Denominazione d´Origine Controllata (DOC). Espanjassa vastaava alkuperäismerkintä on Denominación de Origen Calificada (DOCa) Riojalle ja muille Denominación de Origen (DO). Historiallinen näkökulma Ranskalaisia pidetään nykymaailmassa alkuperämerkinnän, appellation, luojina ja EU on puolestaan omaksunut viinin laatuluokituksen periaatteet ranskalaisilta. Alkuperämerkintä muodostuu ilmaston ja maaperän yhteisvaikutuksesta. Jo kuitenkin Roomalaisilla oli Falernolaisille hyvin nykyiseen Burgundin maaperään ja mikroilmastoon eli tarhan asemaan rinteellä sidottu (epävirallinen) laatuluokitus. Jo silloin laakson pohjien todettiin tuottavan selvästi heikompia viinejä (jotka eivät siis ansainneet huippuviinin asemaa).

Roomalaisilla oli Falernolaisille yleisesti sovittu kolmiportainen luokitus. Alhaisimman laatuhierarkian viini oli yksinkertaisesti Falernolainen (FALERNUM), joka tuli Falernum-vuoren alarinteiltä. Laadukkaimpia olivat keskirinteiltä tulevalla Falernolainen Faustia (Faustia Falerni) sekä vuoren ylärinteiltä tuleva Falernolainen Caucisia (Caucisia Falerni). Galenoksen mielestä Marcus Aureliukselle paras elinvoiman antaja oli (tuntemattoman vuosikerran) Faustia.

Vaikka "alkuperämerkintä" ei ollut lain asemassa, niin epäilemättä yläluokka ja etenkin keisari vaativat suhteellisen yksiselitteisiä laatu- ja alkuperätakuita, sillä muuten myyjän asema saattoi pään säilyttämisen suhteen käydä tukalaksi.