Vitis vinifera (eurooppalainen tai aitoviiniköynnös) on käytännössä ainoa Ampelidacae-heimon laji, jota käytetään viinin valmistukseen. Vitis vinifera -lajikkeiden osuus maailman viinintuotannosta on noin 99 prosenttia. Suomessa juotavat viinit on myös käytännössä aina (joitakin satunnaisia Pohjois-Amerikan kuriositeetteja lukuun ottamatta) valmistettu Vitis vinifera -lajikkeista, kuten esimerkiksi Chardonnay ja Cabernet Sauvignon. Viineissä lajikkeiden merkitys on lopullisen tuotteen laadussa poikkeuksellinen suuri, etenkin kasvimaailman mittapuun mukaan.

Muita Vitis-suvun lajeja ovat esimerkiksi törmäviini (Vitis riparia), ojukkaviini (Vitis labrusca) ja myskiviini (Vitis rotundifolia). Myskiviini on kuitenkin joissakin luokitteluissa oma sukunsa Muscadina, koska sillä on 40 kromosomia Vitis-suvun 38 asemesta ja sen risteytymät muiden lajien kanssa ovat steriilejä.

AITOVIINIKÖYNNÖKSEN VILLIMUOTO (Vitis vinifera subsp. sylvestris) on esiintynyt alun perin Välimeren ympäristössä, Kaksoisvirranmaan jokien yläjuoksun alueilla, Kaukasuksella, Mustanmeren ympäristössä, Kaspianmeren eteläpuolella, Tonavan varrella sekä Biskajanlahden ympäristössä (ml. Bordeaux). Nykyisistä maista sen levinneisyys on kattanut kokonaan vain Kreikan (ml. saaret) ja Italian. Viljelyn kehittyessä kaksineuvoisesta villimuodosta on kehitetty vähitellen yksineuvoinen, nykyinen aitoviiniköynnös, jota siirryttiin lisäämään kasvullisesti pistokkaista, koska muuten rypäleiden ominaisuudet eivät säily jälkeläisissä. (Tällä menetelmällä saadaan tietyt kloonit lisättyä ilman perimän muutoksia ja siten uusia klooneja.)

Varmoja arkeologisia todisteita aitoviiniköynnöksen viljelystä on Israelista ja Turkista noin vuodelta 3200 eKr. lähtien. Todennäköisesti viiniä on viljely jo tätä aikaisemmin. Tuhat vuotta myöhemmin on viininviljelystä todisteita Kreikasta. Läntiselle Välimerelle viininviljelyn toivat todennäköisesti foinikialaiset ja kreikkalaiset ja Keski-Eurooppaan puolestaan Rooman legioonat. Uuteen Maailmaan viininviljelyn puolestaan toivat (pääosin espanjalaiset ja portugalilaiset) löytöretkeilijät.

Köynnösten valintaperusteissa on kannattanut suosia kaksineuvoisia klooneja, kun villin alalajin yksilöt olivat joko emi- tai hedeyksilöitä, ja satoon tarvittiin kumpiakin yksilöitä. Viljellyssä alalajissa kuitenkin samassa köynnöksessä oli täysin kehittyneet heteet ja emi, jolloin köynnös voi pölyttää itsensä. Kaksineuvoinen viiniköynnös säästi viljelyalaa, kun kaikki köynnökset tuottivat rypäleitä.