Absintti oli aikanaan 1800-luvulla suosittu, runsaasti (viljapohjaista tai mahdollisimman halpaa) etanolia sisältävä anisviina. Nimi tulee yhtenä mausteosana käytetystä koiruohosta (Artemisia absinthum), jonka joidenkin lajikkeiden eräänä ainesosana on TUJONI-niminen huumaava ja runsaasti käytettynä myrkytystiloja aiheuttava aine. Koiruohoa käytetään myös vermunteissa.

Näistä ominaisuuksista ja väristä johtuen absintista raittiusliike alkoi käyttää nimitystä "vihreä hulluus", kun juoma oli vielä saatu pinaatilla sopivasti vihreäksi. Juoma oli suosittu taitelijapiireissä ja siitä käytettiin nimitystä "VIHREÄ HALTIJATAR". Absintin kehitti ranskalainen, Sveitsiin paennut tri Pierre Ordinaire vuonna 1792. Aine kiellettiin monissa maissa, lukuun ottamatta Tanskaa ja Portugalia, ensimmäiseen maailmansotaan mennessä.

Alkoon absintti tuli vuoden 2000 lopussa ranskalaisen yhtiön Slaur Chauvet´n toimesta. Voltteja vihertävän sininen juoma sisältää nykymittapuun mukaan kunnioitettavat, vaikka historiallisesti alhaiset "vain" 60. Kolme grammaa sokeria tuntuu "Isä Kermannin" absintissa jo selvästi makealta. Maku on selvää anisviinaa eikä tujonista ole tietoakaan, joten inspiraatio on todennäköisesti haettava etanolista. Tujonin poistaminen koiruohosta on helppoa. Ehkä absintin seuraajilla eli nykyajan anisviinoilla kuten Pernodilla ja Pastiksella on parempi paikkansa väkevien juomien joukossa, vaikka aluksi ne samaistettiin absinttiin.