 takaisin
Termitiivistelmä
Nautiskelija arvioi viinit vain viininä aistinvaraisen tyydytyksen lähteenä, sekä avoimesti. Avoimen maistelun tarkoituksena on kalibroida viini normaalin kulutustilanteen mukaiseksi sekä hyväksyä viinien monimuotoisuus - ja siten niiden kiehtovuus - ilman että pisteytys hylkisi kevyempiä ja/tai valtavirrasta poikkeavia viinejä. Samalla on helpompi etsiä ja arvostaa tyyliin kuuluvia ominaisuuksia. Tilaaja voi helposti verrata tietokantahaussa viinien laadun ja hinnan suhdetta antamalla hintarajat (esim. 7-8 euroa), tai antamalla pisterajat (esim. 80-83) sekä tutkimalla tämän laatutason viinien hintaa.
Nautiskelija analysoi tai arkikielellä testaa viinit. Arkipäivän käyttöyhteydessä kiinnitetään huomiota vain pieneen osaan kuvatuista ominaisuuksista. Nautiskelijalle aromit ovat viinin keskeisin lisäarvo. Ne kuvataan ISO-lasin mukaisina, mutta muista laseista ja sokkona maistettuna saattaa tulla erilaisia aromeja. Elinympäristön aromiassosiaatioilla tarjotaan johdanto keskeisten aromien tyyliin ja voimakkuuteen eikä viineissä kannata kiistellä yksittäisten aromien sopivuudesta.
Nautiskelija on vallitsevaa käytäntöä kriittisempi ja käyttää koko pisteväliä 50-100, minkä vuoksi moniin sadan pisteen järjestelmiin verrattuna laatuviinien pisteet ovat alhaisempia. Tyydyttävät pisteet (70-79) ilmaisevat vankkaa laatua ja näistä viineistä alkaa monesti viininystävän "matka". Vertailun kannalta moniin laatuviineihin voi lisätä mielessään useita pisteitä - ja helposti viisi.
Tavoitteena on viinin arviointi aidon nauttimistilanteen mukaisena (vähintään ravintola-annos) nopeasti maistetun viinitilkan ja pelkän ensivaikutelman asemesta. Eri viinien samantasoiset pisteet ilmaisevat yhtä suurta "tyydytyksen" määrää erilaisen tyylinsä puitteissa. Viinisivuston sanoman sisäistämistä helpottaa Aistinvaraisen arvioinnin periaatteet -artikkeli.
Nautiskelijan arvio tarjoaa rationaalisen valinnan apuvälineen omiin tarkoituksiin parhaiten sopivien viinien valinnassa. Monesti tämä tarkoittaa ruoan sekä juomien ominaisuuksien yhteensovittamista. Seikkailunhaluisille ja kokeilijoille kuvaukset ovat uusien elämysten etsimisessä tärkeimmät. Sopivasti valitun ruoan kanssa monesti niukkahedelmäiset sekä pistävän hapokkaat ja/tai voimakkaan tanniiniset viinit pehmenevät monesti nautittaviksi. Perusviinit (eli tyydyttävien pisteiden viinit) ovat yleensä ruoan kanssa yleiskäyttöisiä ilman yhteensopivuutta häiritseviä ominaisuuksia, ja niiden yhdistelymahdollisuudet ovat laatuviinejä huomattavasti joustavampia.
Kuvien ja taustavärien merkitys
Viiniarvioissa viinin nimi ja sen nautittavuuspisteet ovat värillisellä taustalla. Taustavärien merkitys:
Valkoviini tai välimakea viini Makea viini, kuohuviini, roseeviini tai väkevä viini Punaviini
Muissa kuin Alkon perusvalikoiman viineissä on ennen nimeä pieni kuva. Kuvan merkitykset ovat seuraavat:
 Alkon tilausvalikoiman viini.
 Ruotsinlaivojen (Silja Line tai Viking Line) viini.
 Erikoisviini, joka ei kuulu Alkon tai Ruotsinlaivojen valikoimaan, mutta saattaa olla Suomen tukku- eli ravintolamyynnissä.
Saatavuudeksi on ilmoitettu viinin hankintalähde. Esimerkiksi erikoisviinit ovat usein Ruotsinlaivojen valikoimassa ja toisinaan Alkon tilausvalikoimassa.
PISTEYTYSLYHENTEET:
P= (Perus)pisteet
PP= Potentiaaliset pisteet
N= Nautittavuuspisteet
H= Hapot (aistinvaraisesti)
(Kemiallisen määrän mittaaminen voi antaa eri tuloksia.) Happojen aistimiseen vaikuttaa niiden määrän lisäksi voimakkaasti niiden laatu pehmeä-pistävä -akselilla.
T= Tanniinit eli supistavuus (engl. astringency)
(Tanniinit eivät ole happoja vaan fenoleita ja niiden aistiminen eroaa täysin happojen aistimisesta ja ne aistitaan limakalvojen supistavuutena tai kuivumisen tunteena.) Valkoviineissä alhaiset tanniinipisteet ilmaisevat katkeroaineiden aistimuksia. Tanniinien laatu vaihtelee kuitenkin voimakkaasti, joten se on hyvä tarkistaa sanallisesta kuvauksesta.
M= Makeus.
Makeus ilmaisee makeutena aistittavaa ominaisuutta, joka on (ollut) synonyymi sokerin määrän kanssa. Jos makeuspisteet ovat 60-65 ilmaisevat pisteet yleensä positiivista kypsyyttä. Selvästi (aistinvaraisesti) makea viini on vähintään 80 makeuspisteen, ja yleensä vähintään 85 makeuspisteen viini.
Happojen ja tanniinien skaalaus poikkeaa laatuominaisuuksien luokittelusta. Näiden luokittelussa lähdetään siitä, että ne olisivat tasapainoisessa viinissä lähellä laatupisteitä, joten tavoitteellinen vaihteluväli olisi hyvä olla 80-89. Jos niiden pisteet ovat 90 tai lähellä sitä, ovat viinin hapot ja/tai tanniinit huippuvoimakkaat ja saattavat aiheuttaa sekä itse viininä että etenkin ruoan kanssa haasteita, mikäli nautittavuuspisteet eivät myös ole huippukorkeat.
Kun hapot ja tanniinit ovat voimakkaat saavat ne vähintään 85 pistettä. Yli 85 pisteen tanniinit edellyttävät yleensä tuhtia liharuokaa, mielellään ei-kypsillä proteiineilla. Puolestaan alle 80 pisteen ominaisuus ilmaisee niukkoja happoja ja tanniineja, eli viini on arkikielellä pehmeä. Alle 80 happopisteen viinit eivät kestä hapokkaita ruokia. Nämä sopivat makean ja kirpeyttä vieroksuvan tyylin ystäville. Jos valkoviineihin tulee tanniinimerkintöjä yli 65 pistettä, kertoo se selvästi aistittavasta supistavuudesta ja/tai punaviinimäisistä katkeroaineista (siemenistä).
PISTEIDEN TULKINTA (kalibrointi)
Erittäin hyvät 85-89 pistettä ilmaisevat poikkeuksellista potkua, ja viineille alkaa tulla myös reilusti hintaa. Laatuviinejä ovat myös hyvät pisteet 80-84 saaneet viinit. Näissä on edelleen poikkeuksellista potkua valtaosaan viineistä nähden. Erittäin hyvässä viinissä on yleensä jo niin paljon potkua, että se aiheuttaa haasteita ruokavalinnalle ja/tai makuaistille. Aloittajille voimakkaita ovat monesti jo keskimääräistä paremmat - 75-79 pisteen - viinit.
Harrastajan, asiantuntijan ja erityisasiantuntijan viinit tarjoavat oikotien olemuksen ja etenkin aromien tulkintaan. Harrastajan viinit ovat "normaaliin" suomalaiseen makuun. Asiantuntijan viinit, erityisasiantuntijan viineistä puhumattakaan, edellyttävät älyllistä uteliaisuutta sekä tottumusta poikkeuksellisiin ja voimakkaisiin aromeihin ja makuihin.
Perusviinit edellyttävät tyydyttävät 70-79 pistettä. Nämä edustavat monesti satunnaiselle viininkäyttäjälle ja suuren joukon tilaisuuksissa laadukkaita viinejä. Onnistuneet halvat viinit saavat välttävät (60-69) pistettä ja parhaimmat tyydyttävät pisteet. Nautiskelijan suosittelemien viinien raja on vähintään 70 pistettä.
Nopean hahmotuksen oikotien viinin olemuksen tarjoavat Nautittavuuspisteiden (N) ja Kokonaispisteiden (P) suhde. Mikäli nautittavuuspisteet ovat kokonaispisteitä korkeammat korostuu viinissä arkikielellä miellyttävyys (tai mutkattomuus). Kun kokonaispisteet ovat korkeammat korostuu älyllisen lähestymisen vaatimus, esimerkiksi reilumpien tanniinien/happojen tai vaativien aromien muodossa.
Mikäli säilytysmahdollisuutta ilmaisevat potentiaaliset pisteet (PP) ovat kokonaispisteitä korkeammat, hyötyy viini säilytyksestä. Modernit alle kymmenen euron viinit hyötyvät harvoin säilytyksestä. Niissä on tähdätty nuoruuden hedelmäisyyden korostamaan miellyttävyyteen.
Lajikelyhenteitä
Nautiskelija saattaa käyttää tilansäästön vuoksi etenkin kaksiosaisista lajikkeiden nimistä niiden alkukirjainten mukaisia lyhenteitä. Nimeämisen perustana ovat ranskalaiset (ja englantilaiset) nimet. Mikäli tilansäästö vaatii, käytetään myös yksisanaisista lajikkeista niiden kahden ensimmäisen kirjaimen lyhennettä esimerkkeinä:
Ch= Chardonnay; CS= Cabernet Sauvignon; CB= Chenin Blanc; Gr= Grenache (tai espanjalaisittain Garnacha); Me= Merlot; PG= Pinot Gris; PN= Pinot Noir; SB= Sauvignon Blanc jne.
Lajikkeiden tärkeästä merkityksestä lisätietoa tilaajille rypäleistä ja niiden ominaisuuksista Rypälesanastossa.
Käytettyjen sanojen merkitys ja tulkinta on selitetty Maistelusanastossa. Sanalliset kuvausten oikea tulkinta edellyttää Nautiskelijan määrittelyjen tarkistamista. Nautiskelijan termit on sovitettu suomalaiseen kulttuuriin ja suomenkielen merkitysrakenteisiin.
Tulosteisiin voi valita Omat asetukset -kohdasta joko analyysin tai arvion tai kummatkin.
YHTEENVETO
Viinissä on potkua (ja siten vähintään harrastajan viini) kun sen pisteet ovat hyvät. Pisteiden noustessa lisääntyy myös voimakkuus. Kiitettävissä viineissä ei ensimmäisenä katsota hintaa. Hapoissa tavoiteltava vaihteluväli on kuitenkin 80-89 samoin kuin tanniineissa. Nämä ylittävät pisteet aiheuttavat aistinvaraisia haasteita ja vaativat tottumusta, sekä viinissä muita tasapainottavia ominaisuuksia toimiakseen. Ominaisuuksien aistimisessa ja etenkin tulkinnassa on kuitenkin aina voimakkaat yksilölliset ja kokemuksen tuomat vaihtelut. Nautiskelijan kuuden pisteen pistesarja selvittää nopeasti viinin tai muun juoman ydinolemuksen.
Analyysissa on erikseen tuoksu ja maku. Tuoksuun vaikuttaa voimakkaasti lasin muoto. Mikäli aromit eivät ole tärkeitä nopeassa selauksessa hyödyllisintä on lukea ensimmäinen tuoksuvirke ja ensimmäinen makuvirke. Maku jakaantuu puolestaan alku-, keski- ja jälkimakuun. Jälkimaku on laadun kannalta kriittinen etenkin huippuviineissä ja erittäin hyvissä viineissä sekä kaikkein tärkein yksittäinen laatumittari vanhoissa viineissä. Oletusarvoisesti maun odotetaan toistavan tuoksun ominaisuuksia, sekä jälkimaun alkumaun ominaisuuksia, mikäli niistä ei ole erilaisia kuvauksia.
Sivu päivitetty 10.2.2004
|