Espoon Viinin Ystävien Timo Kivistö

4.7.1999 · Määrittelemätön

Timo Kivistö, 42, perusti vuonna 1989 Espoon Viinin Ystävät (EVY) ja on sen jälkeen vetänyt tätä vapaamuotoista viiniseuraa. EVY:n hallitus ja toimihenkilöt ovat käytännössä Timo Kivistö. Ammatiltaan hän on Espoon kaupungin yli 150:stä Macintosh-tietokoneesta vastaava mikrotukihenkilö. Viimeiset parikymmentä vuotta Kivistön työelämä on sujunut tietokoneiden parissa ja koulutukseltaan hän on operaattori. Kivistön vakavampi kiinnostus viineihin heräsi 1980-luvun lopulla, kun työkaveri pyysi mukaan Helsingin Munskänkarnaan. Kivistön viiniharrastuksessa oli jossain vaiheessa mukana myös kotiviinit. Ne jäivät kuitenkin melko nopeasti pois, kun hän tutustui valmispullotteisiin ja harrastus syveni. Munskänkarnan toiminta kuitenkin pyöri ”paljon tietävän ydinporukan” ympärillä. Kivistö kuitenkin kaipasi perusasioista opastusta ja kun Munskänkarna ei sitä tarjonnut, niin hän päätti perustaa oman viiniseuran, jotta myös aloittelijat saisivat tarvitsemaansa viinitietämystä. ”Porukan kerääminen ja useiden viinien yhtäaikainen maisteleminen pitävät kustannukset kurissa ja samalla löytää helposti kivoja viinejä.” Viiniseuran pyörittäminen sekä lentopalloharrastus täyttävät hyvin Kivistön vapaa-ajan. ”Kunpa vielä löytäisi mukavan viineistäkin tykkäävän naisen.” Kivistön mielestä hän ei ole viiniasiantuntija vaan viininharrastaja.

Kivistön mielestä oman viiniseuran perustaminen vuonna 1989 tuntui ”loogisimmalta, jos halusi lähteä tutustumaan viiniin aakkosista”. Munskänkarna jäi melko nopeasti pois, kun oman seuran pyörittämisessä oli ”riittävästi hommaa”. Lisäksi hän kuuluu saksalaisen kulttuurialueen viineihin keskittyvään Weingeister-seuraan. Myös monet EVY:n jäsenet kuuluvat toisiin viini- ja ruokaseuroihin, sillä ne täydentävät toisiaan. Toiminta antaa Kivistölle paljon uusien viinien, juomien ja ihmisten muodossa. Seuran toiminta lähti alkuun Kivistön työpaikan viineistä kiinnostuneista ihmisistä ja toiminta lähti siitä nopeasti laajenemaan ulospäin. Kivistön mielestä tyypillistä jäsentä luonnehtii mukavuus ja kiinnostus viineihin. Ikähaitari on erittäin laaja. Seura ei ole rekisteröity yhdistys, sillä rekisteröidyn yhdistyksen asema vaatisi ”liikaa duunia ja lisäisi kustannuksia”. Eräs jäsen on sanonut Kivistölle, että ”viininharrastus on niin helppoa, kun löytyy joku, joka järjestää tilaisuudet ja itse vaan maksaa ja menee mukaan”.

Matala mukaantulokynnys

EVY on ”hyvä vaihtoehto ihmisille, jotka ovat aloittamassa tutustumista viineihin, mutta mukana on myös paljon henkilöitä, jotka tutustuvat syvällisemmin viineihin”. Monilla ihmisillä on tietynlainen pelko kun he tulevat mukaan, että ”muut tietävät paljon tai itse ei osaa, mutta missään nimessä ei tarvitse arastella ja pelot ovat turhia. Tärkeintä on nauttia viineistä ja tutustua niihin. Meillä se tapahtuu mukavien rentojen ihmisten parissa. Kaikki tietävät mikä on omasta mielestä hyvää ja se riittää. Mukaantulokynnys täytyy pitää mahdollisimman matalalla. Kun kiinnostus lisääntyy niin jokainen voi itse päättää kuinka syvälle jatkaa. Ainoa mahdollisesti negatiivinen asia on, että viininharrastus on vaarallista: jos sille antaa pikkusormen niin se helposti haukkaa isomman palan ja vie mukanaan.”

EVY:n jäsenmäärä on vaihdellut vuosien varrella ja nykyisin aktiivisia henkilöitä on noin 50. Seuran joustavaa toimintaa kuvaa, että 80 markan jäsenmaksun on tänä vuonna maksanut parikymmentä henkilöä, mutta postia menee peräti sadalle henkilölle, osittain sähköpostina. Joustavalla toiminnalla pyritään saamaan uusia ihmisiä mukaan. Viininmaisteluita on kerran kuukaudessa kesä- ja joulutaukoja lukuun ottamatta ja jokaisesta tilaisuudesta lähetetään tiedote, jossa kerrotaan maisteltavat viinit. EVY:n maistelut ovat tavallisesti puolisokkona, jossa alustuksen jälkeen maistellaan ensin itse viinejä, sen jälkeen keskustellaan niistä ja lopuksi paljastetaan viinien järjestys.

Erilaisten ja tasoisten maisteluiden lisäksi toimintaan ovat kuuluneet agenttivierailut, ruoan ja viinin yhdistäminen sekä kaksi viiniristeilyä, vuonna 1996 Tukholmaan ja vuonna 1997 Tallinnaan. Maisteluiden teemojen suhteen EVY:ssä ollaan joustavia ja Kivistö kuulostelee aktiivisesti jäsenten kiinnostusta. Suosittu teema on etenkin vuodenvaihteen ja Vapun ympärillä olleet samppanjat ja kuohuviinit, mutta myös mallasviskejä on ehdotettu teemaksi. Tallinnan risteilyn positiivisten kokemusten ja Kivistön paneutumisen ansiosta myös EVY:n kymmenvuotisjuhlaristeily suuntautuu syksyllä sinne. Eräänä EVY:n tulevaisuuden tavoitteena on viinimatka Keski-Eurooppaan.

Omakustannushintaiset maistelut

Maistelutilaisuuden hinta on keskimäärin 40-80 markkaa ja maksimi on ollut 150 markkaa. Jäsenille on myös ilmaisia tilaisuuksia, jos esimerkiksi tutustutaan agenttien viineihin. Viinit ovat yleensä Alkosta, mutta maisteltavat viinit eivät ole kaikkein halvimpia, sillä ”niitä ihmiset voivat itse maistella, vaan hieman kalliimpia, joita ihmisillä on varaa myöhemmin myös itse ostaa”. Mukana on myös kalliita viinejä, joita ”ihmisten ei välttämättä tule itse ostettua, mutta kuitenkin pääsevät maistamaan niitä”. Edullisimmat viinit maksavat yleensä 50-80 markkaa ja kalliimmat 100-150 markkaa.

Vapaaehtoispohjalla toimivalle EVY:lle markkinointi ja julkisuuden saaminen on vaikeaa, kun paikalliset lehdet ja yhteisöt eivät yleensä ole olleet toiminnasta kiinnostuneita tai osoittaneet ymmärrystä toimintaa kohtaan. Toinen jäsenmäärää rajoittava tekijä on edullisten maistelutilojen puute. Kutakin viiniä on yksi pullo ja kerralla voi siten olla mukana 10-17 henkilöä, yleensä 15. Edullisia ja sopivia maistelutiloja varten Kivistö on vuosien varrella joutunut käymään Espoossa läpi ”lähes kaikki ajateltavissa olevat tilat”. Kivistölle miellyttävä yllätys on ollut Matinkylän ammattioppilaitoksen positiivinen suhtautuminen. Siellä on ymmärretty, että viini voidaan yhdistää ruokapuolen koulutukseen. Vakituista sopivaa tilaa EVY ei ole löytänyt. Ravintoloiden käyttöä rajoittaa kustannusten lisäksi juomien etukäteistilausten vaatima sitova osallistujamäärä.

Nauttiminen ja kokeilu tietoa tärkeämpää

Mitä kauemmin on ollut viinien kanssa tekemisissä, sitä tärkeämmäksi muodostuu viineistä nauttiminen. Viininharrastuksen ”jujuna” on viinistä nauttiminen ja analysoinnilla, luokittelulla ja teoreettisella tiedolla on vähäisempi merkitys, vaikka taustatieto yleensä sekä nautittavista viineistä on ”kivaa”. Liiallinen tieto voi häiritä viinistä nauttimista, vaikka käytännössä ne kulkevat yhdessä. Kivistöltä löytyy viinikirjoja metrin verran ja lisäksi lehtiä, joka on ”moniin harrastajiin verrattuna vähän”. Hän ei kuitenkaan kerää viinikirjallisuutta. Alan lehdistä hän lukee Viinilehteä ja Decanteria sekä Alkon julkaisuja.

Kivistöä on myös muutaman kerran pyydetty vetämään viiniaiheisia tilaisuuksia seuran ulkopuolelle. Tätä Kivistö tekee mielellään, kun ”tarkoitus on lisätä ihmisten kiinnostusta ja kokeiluhalua viineihin. Niiden maailma loppumaton ja maailma on täynnä hyviä, jokaiselle sopivia viinejä.” Myös viineissä pitäisi olla rohkeutta ja kiinnostusta tutustua myös muuhun kuin tuttuun viiniin. Ihmisten pitäisi useammin koota pieni porukka ja ostaa kimpassa muutama pullo sekä maistella niitä, jolloin kustannukset pysyvät kurissa ja löytää helpommin kivoja viinejä. Jonakin päivänä Suomi ”ehkä on eurooppalainen maa ja kaupoissa voidaan maistaa viinejä”.

Hänen mielestä positiivinen kehityssuunta on ravintoloissa laseittain myytävien viinien yleistyminen. Ravintoloiden pitäisi enemmän panostaa ja markkinoida laseittain myytäviä viinejä vaikka valitsemalla kaksi viiniä viikkoa kohden ja antamalla niistä riittävästi tietoa asiakkaille, jolloin viinit eivät jää pulloihin seisomaan.

Eduskuntaan kuultavaksi

Viiniseuran vetäjälle voi tulla yllätyskutsu Eduskuntaan kuultavaksi. Kivistöön otettiin yhteyttä vuoden 1994 toukokuussa. Torstaina puolen päivän aikaan soitettiin Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan lakiasiainosastolta ja pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä antamaan lausunto alkoholijuomaverotuksen uudistusesitykseen. ”Kyllä vuorokaudessakin pystyy paljon tekemään, kun pistää hösseliksi. Kivistö otti yhteyttä muiden viiniseurojen edustajiin ”ja yhdessä mietittiin päälinjat, jotka voisi ottaa esille”, sekä esitti seuraavana päivänä viiniseurojen yhteisen kannanoton.

Hän antoi tiivistetyn lausunnon ja sanoi lopuksi jättävänsä mielellään lausunnon kirjallisena, millä saatiin lisäaikaa valmistella lausunto ”vielä paremmaksi”. Esityksestä tuli ”todella hyvä, vaikka lakiin ei silloin tullut mitään muutosta, tosin tänä päivänä esityksen suuntia on otettu huomioon”. Muutosesityksillä ei olisi ollut taloudellista merkitystä. Tilaisuus oli ”ihan mielenkiintoinen, vaikka jälkikäteen ajateltuna saa sen vaikutelman, että kuultiin eri tahoja, jotta voidaan sanoa, että kaikkia osapuolia on kuultu. Hyvin perustelluilla muutosesityksillä ei ollut vaikutusta.”

Kivistön maku on kehittynyt yleisen suuntauksen mukaisesti melko nopeasti tutustumisvaiheen puolikuivista viineistä kuiviin, koska ”kuivissa viineissä löytyy valtavasti täyteläisiä ja voimakkaita viinejä. Sokeri vain haittaa useimpien viinien makua.” Lisäksi hänen kiinnostuksena väkeviin juomiin on vähentynyt, kun miedoissa on paljon enemmän makuja. Kivistön makuaisti on yleisestä käsityksestä poiketen herkimmällään iltaa kohden. Yleensä korostetaan, että se on herkimmillään aamulla. Kivistön on turha maistaa aamulla nauttimistarkoituksessa laadukasta viiniä.

Kivistön viinien valintaa ohjaa tutustumishalu uusiin viineihin, halua löytää ”uusia kivoja viinejä ja makuja, vaikka tietyissä ruoan kanssa hyvin yhteensopivissa viineissä tulee pitäydyttyä”. Vaikka monia viinejä voi nauttia sellaisenaan, niin ”makunautinto täydentyy, kun viinin kanssa on yksi yhteen sopiva ruoka sekä sopiva seura ja ympäristö”. Kaikkein parhaimpiin viineihin ei tosin ole taloudellisia mahdollisuuksia tutustua vaan viineissä täytyy löytää sopivia kompromisseja. Hankittavien viinien valintaan vaikuttavat kirjallisuusarviot, mutta tärkeää on oma kokemus. Kesäisin Kivistö suosii ”vaaleampaa, kevyempää ja talvella punaista, tukevampaa”, mutta säännöt eivät ole ehdottomia ja ruoan suhteen ”rajoja täytyy jatkuvasti rikkoa”. Joka puolelta maailmaa tulee ”hyviä viinejä, jotka ovat vain erilaisia”. Uuden maailman viinit ovat myös hyviä ruokaviinejä.

Suosikkiviinejään Kivistön on vaikea nimetä, mutta jos ”autiolle saarelle saisi vain yhden alueen viinejä, niin ne olisivat punaisia ja valkoisia burgundereita”. Burgundi on monipuolinen alue, mutta hyviä viinejä löytyy joka puolelta. Eri maiden perinteisistä rypälelajikkeista valmistetuissa viineissä on paljon ”turhan vähän arvostettua yksilöllisyyttä”. Bordeaux’n viinien harrastus vaatisi taloudelliset edellytykset hankkia viinejä laatikoittain ja mahdollisuuden seurata niiden kypsymistä. Viinit Kivistö hankkii pääosin Alkosta. Matkoilla ja tax-freessä ostoksia rajoittaa se, että ”ne täytyy tavallisesti itse kantaa”. Kalliimmat hankinnat ovat olleet 200-250 mk, mutta normaaliostokset liikkuvat 50-100 markan välillä. Pääosin Kivistö ostaa viinit heti nautittavaksi vaikka viinikaapissa on myös yksittäisiä pulloja kypsytystä vaativia viinejä. Kaapista löytyy useasti muutamia pulloja Laurent-Perrierin suhteellisen edullista ja hyvää perussamppanjaa.

Viinien hinnoittelu ei ole kunnossa

Alkossa on ollut määrään nähden ”ihan hyvä, laaja valikoima viinejä, mutta hinnoittelussa on kyse poliittisesta päätöksestä, jolla halutaan verotulot, ja tämän vuoksi Suomessa siirrytään hitaasti eurooppalaisiin hintoihin. Viinien hinnanalennuksella ei olisi merkittävää vaikutusta verotuloihin. Alkossa on tosin yksittäisiä, suurostojen mahdollistamia edullisia viinejä. Jos verot olisivat samat kuin Keski-Euroopassa, niin suomalaisille hinnat olisivat edullisempia kuin tax-free-hinnat. Hinnoittelun voisi nopeasti eurooppalaistaa, vaikka ruokakulttuurin ja juomatapojen muuttuminen on hidasta ja kestää pitkään, kuten kaikki kulttuurin liittyvät asiat. Tunnettu tosiasia on, että viinituntemus ja palveluhenkisyys on lisääntynyt Alkossa, vaikka paljon olisi vielä tekemistä.”

Yksi asia Suomessa ei kuitenkaan ole Kivistön mielestä kunnossa. Jos asiakkaan mielestä viini on viallinen, mutta Alkon mukaan se on kunnossa, niin asiaa ei kontrolloi aistinvaraisesti mikään kolmas, puolueeton taho. Kivistö oli hankkinut kolme pulloa libanonilaista Château Musaria 101 markan kappalehintaan, mutta ne eivät vastanneet hänen aikaisempia kokemuksiaan kyseisestä viinistä. Ne olivat selvästi maderisoituneet ja menettäneet tyypillisen hedelmäisyytensä eivätkä olleet kunnossa. Kivistön mukaan Alkon selitys, että maderisoituminen kuuluu viinin luonteeseen, oli liian ympäripyöreä ja riittämätön.

Asteittaista kulttuurin eurooppalaistumista

Suomessa viinikiinnostus ei ole kovin laajaa vaan keskittyy suurelta osin Etelä-Suomeen. Suurella osalla ihmisistä on tietyt merkit, joihin he ovat tottuneet ja luottavat hankintakerrasta toiseen. Suomalaiseen viinikulttuurin muodostumiseen ja hitaaseen eurooppalaistumiseen on ilmaston ja hinnoittelun lisäksi vaikuttanut se, että harvalla on varaa lähteä ravintolaan syömään ja nauttimaan ruokajuomasta. Euroopassa ei ole mitenkään ihmeellistä nauttia ruoasta, juomasta ja seurasta. Etelässä voidaan istua avotaivaan alla illalla, mikä ”Suomessa ei ainakaan ympärivuotisesti ole mahdollista”. Lisäksi viininviljelyn puuttuminen näiltä leveysasteilta on vaikuttanut viinikulttuurin kehittymiseen. Nyt ollaan kuitenkin siirtymässä kohti eurooppalaista kulttuuria, mikä on ”ihan hyvä asia”.

”Onneksi nykyisin on vakuuttava määrä lääketieteellistä näyttöä, että kohtuullinen ja säännöllinen viinin nauttiminen on terveellistä, vaikka siitä nauttisi muutenkin. Virallinen politiikka tosin vetää sellaista linjaa, että viini ei ole terveydelle hyväksi millään tavalla nautittuna. Lisäksi virallisesti epäillään, että kukaan ei pystyisi kontrolloimaan kohtuukäyttöä. Suomen virallinen alkoholipolitiikka hidastaa terveellisempien ja parempien juomatapojen omaksumista. Jos viinin positiivisia vaikutuksia ei myönnetä, sillä hidastetaan terveellisempään juomakulttuuriin siirtymästä ja parempien juomatapojen omaksumista. Aina on ihmisiä, jotka eivät hallitse itseään minkään suhteen, mutta se ei saisi vaikuttaa yleiseen suhtautumiseen ja positiivisten vaikutusten myöntämiseen.” Artikkelin loppu

Ismo Järvinen

Haastattelu julkaistu alun perin 4.7.1999 ja Nautiskelijassa 15.10.2006.