Havistran viinivastaava Paavo Korpikuusi

Primalcon lisäksi Havistra edustaa 40 eri juomanvalmistajaa, joiden valikoimaan kuuluu puolestaan keskimäärin kymmeniä juomamerkkejä. Havistra “pyrkii kattavaan, maailman kaupallisesti merkittävistä viinituottaja-alueista koostuvaan valikoimaan, jotta se olisi myös pitkällä tähtäimellä varteenotettava merkkien ja tuottajien edustaja Suomessa”. Korpikuusen näkökannan mukaan kaupoista ei saa olla ulkona sen vuoksi, että jokin tietty maa ei kuulu valikoimaan. Havistran kotimaan myynnissä on 15 myyntimiestä ja koko henkilökunta on vajaat 50 työntekijää. Verovapaaseen myyntiin on lisäksi omat myynninedistäjät. Havistran budjetoitu liikevaihto vuodelle 1999 on 560 miljoonaa markkaa. Sen jakelemien viinien markkinaosuus kotimaan myynnistä on noin kolmannes.

Italialaiset kengät johdattivat Amaroneen

Viineistä Korpikuusen sai kiinnostumaan äidin omistama kenkien vähittäismyyntiketju ja oma naisten jalkineiden agentuuri. Korpikuusi meni 1980-luvun alussa äidin yhtiöön töihin avustamaan kenkien hankinnassa ja kenkien hankintaan kuuluivat oleellisena osana eri puolilla Italiaa kuudesta kahdeksaan kertaa vuodessa pidettävät messut. Vähitellen Korpikuusi huomasi, että messuilla eniten kiinnostivat kenkätehtailijoiden tarjoamat lounaat ja etenkin niiden viinit. Eräällä illallisella talvisen Gardajärven rannalla tarjottiin Amaronea, johon “ihastuin yllin kyllin. Punaviini oli totaalisesti erilaista, mitä olin aikaisemmin maistanut.” Vähitellen hän rupesi kantamaan kotiin sekä tyhjiä että täysiä pulloja sekä kirjoitti “ruokapöydässä kynät sauhuten muistiinpanoja viineistä”.

1980-luvun lopulla Tom Alakari otti yhteyttä ja tarjosi töitä, kun “sinä pidät läträämisestä”. Tom Alakari oli silloin havainnut, että viinillä voi saada lyhyellä tähtäyksellä voimakkaan kasvun, koska Alko oli alkanut laajentaa voimakkaasti valikoimaansa. Puolentoista vuoden sapattivapaan eli maailmanympärikilpapurjehduksen jälkeen Korpikuusi aloitti vuonna 1990 Alakari Winesilla ja Bordeaux’n VinExpon ja VinItalyn jälkeen oli jo useita nykyisiäkin päämiehiä. Alussa tärkeitä olivat myös alkoholittomat Ariel-viinit, mutta laman myötä ihmiset karsivat ensimmäisinä alkoholittomat viinit. Laman aikana kasvu jatkui vuoteen 1995 asti, jonka “jälkeen on ollut aika tasaista”. Silloin Alakari Winesin komissiotuloista koostunut liikevaihto oli vajaat puolitoista miljoona markkaa, joka vastaisi noin 30 miljoonan markan tukkumyyntiä. Korpikuusen viinitietämys on hankittu itse opiskelemalla ja matkustamalla sekä ennen kaikkea maistamalla. Viinejä Korpikuusi oli harrastanut jo 1970-luvun lopulta lähtien.

Laaja matkustaminen on myös avartanut ja antanut uusia ja suomalaisesta poikkeavia näkökulmia sekä ruokailuun että viineihin. Paras rentoutumistapa on lähteä ulkomaille, kun “menee vähän pidemmälle kuin oma kesämökki”. Vaimokin on sopivasti matkatoimistossa töissä. Vapaa-ajanmatkustamiseen kuuluu oleellisena osana viinituottajiin ja ruokakulttuuriin tutustuminen, sillä ne ovat “helposti kombinoitavissa, jos liikututaan oikeilla alueilla. Viinintuotannon suhteen eksoottisilta alueilta tulee kaivettua vähintään yksi tuottaja esille.” Ennen viinien löytämistä Korpikuusi “oli monitoimimies Jantunen ja oma firma salli vaihtelua sekä työhön että harrastuksiin”. Hän ehti työskennellä myös matkatoimiston esitteiden kuvaajana sekä hiihto-oppaana Alpeilla. Harrastuksiin ovat lisäksi kuuluneet mm. purjehdus, laskettelu ja jääkiekko ruoan ja viinien lisäksi. Perheeseen kuuluvat vaimo sekä vuosikertaa 1998 olevat kaksostytöt sekä “lehmänkokoinen” koira.

Päämieshallinta ja yhteydenpito työllistävät

Korpikuusen nykyinen, kuten pääosin aikaisempikin, toimenkuva sisältää pääosin olemassa olevan päämieshallinnan: yhteydenpidon ulkomaille tuottajien kanssa ja strategiset päätökset markkinoinnin, myynnin ja tuotteiden suhteen. Yhteistyössä myynnin kanssa Korpikuusen toimenkuvaan kuuluu tuotevalikoiman suunnittelu, kehittäminen ja ylläpitäminen. Asiakkailta tulevia vinkkejä pyritään työstämään myös mahdollisimman hyvin, etenkin jos kyselijä on tarpeeksi mielenkiintoinen eli mahdollisen viinin volyymi on riittävä. Eniten aikaa vievät kuitenkin itse puhelinsoitot ja jatkuva asioiden tarkistaminen päämiesten kanssa.

Kiireisin aika vuodessa on marraskuusta huhtikuuhun, kun verovapaan myynnin edustajat luovat valikoimaansa toukokuun alussa alkavaa myyntikautta varten. Silja Line ja Viking Line myyvät yksinään kuusi miljoona litraa viiniä vuodessa, kolmanneksen Suomen tuontipullotteiden määrästä. Silja Linen viinivalikoima on myös monien päämiesten pienen tuotannon allokaatioviineille kiinnostava markkinapaikka kansainvälisen näkyvyyden turvaamiseksi. Korpikuusen toimenkuvaan kuuluu lisäksi yhteydenpito uusien potentiaalisten toimittajien kanssa.

Matkustaminen vie Korpikuusen vuosityöajasta noin kaksi kuukautta. Matkoja on vuodessa 10-20 ja hän pyrkii etenkin Euroopassa säästämään aikaa vierailemalla tuottajien luona viikonloppuisin, jos mahdollista. “Jotta viinitalosta saisi todellisen kuvan ja siitä ja sen viineistä pystyisi puhumaan Suomessa, niin paikan päällä pitää käydä. Tosin hyvää tuotetta kilpailukykyiseen hintaan pystyy myymään monta vuotta Suomessa, vaikka tuottaja ei itse henkilökohtaisesti kiinnostaisikaan. Uusien tuottajien luona vierailuilla tulee monia yllätyksiä sekä positiivisena että negatiivisena.

Esimerkiksi tuotteen myyntiin liittyviin ongelmiin, kuten puutteelliseen hygieniaan, löytyy monesti vastaus päämiesvierailujen antaman informaation avulla.” Maailman messut ovat myös tärkeä foorumi uuden etsimisessä. Nykyisin, kun valikoima on kattava, niin messuilla tavataan päämiehiä ja viedään asiakkaita tutustumaan heihin. Verovapaan myynnin ihmiset voivat myös halutessaan ostaa messuilta viinejä joustavasti siltä istumalta. Lähinnä Ranskaan, Italiaan ja Espanjaan tehdään myös asiakas- ja koulutusmatkoja.

Yhä halvempia viinejä yhä enemmän

Suomen markkinat ovat “tällä hetkellä murroksessa, vaikka ne eivät päälle päin siltä näytä, koska 40-50 markan hintaluokan viinien markkinaosuus on pudonnut drastisesti ja kysyntä on siirtynyt yhä halvempiin viineihin. 40-50 markan punaviinien markkinaosuus Alkon myynnistä laski viime vuonna 28,8 prosentista yli kymmenen prosenttiyksikköä 18;5 prosenttiin ja samoin valkoviineistä niiden markkinaosuus melkein puolittui 16:sta prosentista yhdeksään prosenttiin. Valkoviinien myyntimäärissäkin pudotus on ollut samanlainen kahdesta miljoonasta litrasta 1,2:een miljoonaan litraan. Hyvää kehityksessä on punaviinien osuuden tasoittuminen valkoviinien kanssa.”

Viineissä, kuten muussakin kaupankäynnissä, on havaittavissa myös 20/80-sääntö. Määrällisesti harvat viinit “kantavat kotiin volyymin ja rahan”. Suomessa ilmiötä kärjistää markkinoiden suuri hintaherkkyys. Primalcon tuotteet tuovat merkittävän volyymin Havistralle eikä “tuontituotteilla pyritä suoranaisesti kannibalisoimaan Primalcon tuotteita tuomalla ainakaan mittavassa määrin markkinoille saman hintaluokan tuotteita”. Halvempia maahantuontituotteita tarvitaan etenkin ravintolamyyntiin.

Havistran merkittäviin viineihin kuuluvat ranskalaiset Baron Philippe Rotschildin Mouton-Cadet-viinit ja Skallin perheen Fortant de France -sarja Pays d’Ocista, italialaiset Masi ja Castello Banfi sekä volyymitalo Casa Girellin Canaletto-sarja, espanjalaiset Marques de Griñon, Somontanon Enate ja Riojan Campo Viejo, australialainen Lindemans ja eteläafrikkalainen Stellenbosch Farmers Winery sekä uutuutena Havistralle siirtyvä kalifornialainen Fetzer. Suomen toiseksi myydyin Hennesyn konjakki ja saman tuottajan Moët-samppanjat kuuluvat myös Havistran valikoimaan. Kesko tuo maahan yksinoikeudella maahan chileläisiä Santa Rita -viinejä, koska Suomen saamat volyymit eivät riitä laajempaan jakeluun.

Maailmanympäripurjehdukselta tuliaisena Cloudy Bay

Lisäksi Havistraan kuuluu laaja joukko laatuun keskittyviä tuottajia, joiden menekki ei yleensä ylitä edes Alkon normaalituotteilta vaadittavaa minimimyyntimäärää. Alkossa on ollut perinteisesti jokin rhônelaisen Chapoutierin tuote, mutta ne ovat Alkon palvelutuotteita, joissa toimittajaa on vaihdettava kahden vuoden välein. Esimerkiksi valkoisen, 85,50 markan hintaisen, Saint-Joseph Deschantsin vajaan 300 pullon keskimääräinen kuukausimyynti ei ylitä Alkon tämän hintaisen tuotteen minimimyyntivaatimusta. “Yleensä lähellä sataa markkaa maksavan valkoviinin myyminen on vaikeaa olkoon viini mikä tahansa.”

Alakarin agentuuriviineihin kuuluu uusiseelantilainen Cloudy Bay Sauvignon Blanc, joka myy enemmän kuin Suomeen saadaan. Suomen kiintiö, 240 laatikkoa, riittää yleensä kymmenen kuukauden myyntiin, mutta jää kuitenkin Alkon tämän hintaisen tuotteen minimimyyntivaatimuksesta vuodessa vajaat 1000 pulloa. Ensimmäisen kerran Korpikuusi maistoi viiniä 1980-luvun lopulla ja totesi viinin mielettömäksi. Viinistä oli alettu kohista jo 1980-luvun puolivälissä. Hän hyppäsi käymään maailmanympäripurjehduksen vapaa-aikana tilalla ja lopulta muutaman vuoden kuluttua ensimmäinen Cloudy Bayn Suomeen tullut vuosikerta oli 1995. Nyt on myynnissä viinin neljäs vuosikerta 1998. Tämän säännöstellyn viinin Suomeen saantia helpotti se, että samppanjatalo Veuve Clicquot osti Cloudy Bayn ja Zetterströmin jo edustama Moët puolestaan omisti Veuve Clicquot’n, joten tarvittavat kontaktit olivat olemassa.

Suosikkirypäleet Pinot Noir ja Gewürztraminer

Korpikuusen vuosien varrella kokoama oma, laaja viinikellari koostuu muutamista 1970-luvun ja 1980-luvun alun vuosikerroista, mutta pääosa vuosikerroista on 1980-luvun puolivälin jälkeisiä. “Jälkikäteen tosin harmittaa, kun ei silloin alkuaikoina tullut hankittua enempää viinejä, joita nyt olisi kiva maistella.” Korpikuusen hankintasuunnitelmiin kuuluu viime vuonna syntyneitä kaksostyttöjä varten hankia reilusti kyseisen vuosikerran suuria pullokokoja, joita tytöt saavat täysi-ikäisyyden saavutettuaan juotavakseen. Pääsääntöisesti varastoivat viinit ovat Bordeaux’sta ja yleensä Euroopasta. Viime aikoina hän on yrittänyt unohtaa Bordeaux’n ja keskittyä etenkin italialaisiin sekä myös espanjalaisiin ja portugalilaisiin viineihin. Punainen suosikkirypäle on Pinot Noir ja valkoinen Gewürztraminer.

Keskihintaiset kalifornialaiset Pinot Noir -viinit ovat selvästi laadukkaampia kuin vastaavan hintaiset Burgunderit. Yksi mieleenpainuvimmasta Pinot Noir -viineistä on peräisin Kanadan Brittiläisestä Columbiasta tuottajalta nimeltä Quails’ Gate. Myös Italiasta löytyy muutama huippu Pinot Nero viini. Korpikuusen kotikäytön viinien hintarajana on yleensä 150 markkaa ja tilaisuuden pitää olla todella erikoisluonteinen, jos siihen hankkii 500 markan viinin. Tosin Bordeaux’n viineistä joutuu maksamaan reilusti, mutta “niiden markkinat ovat viimeisen parin vuoden aikana ylikuumenneet ja hinnat tulevat menevät kovaa vauhtia alaspäin”.

Korpikuusen ykkösharrastus on ruoanlaitto ja siihen oleellisesti liittyvät viinit. Korpikuusella ei ole liian jäykkiä sääntöjä erilaisten viinien ja ruokien yhdistämisessä. Esimerkiksi miedosti savustetun ja paistetun sisäfileen ja sienikastikkeen kanssa Cloudy Bayn Sauvignon Blanc oli “taivaallinen yhdistelmä ja kaikki olivat yhteensopivuudesta yhtä ällistyneitä kuin minäkin. Lihan savun maku sai aikaan yhteistoiminnan viinin kanssa.” Korpikuusen ruoanlaittoon kuuluu oleellisena osana kokeileminen ilman rajoittavia ohjeita samoin kuin ruoan ja viinin yhdistämiseen. Välillä tosin viini on pitänyt vaihtaa kesken aterian. Myös kokkaamisen perustaito on tullut kokeilemalla kantapään kautta.

Hän valitsee usein ruoan kanssa omasta mielestään yhteensopivan viinin sekä toisen “ekstrovertin viinin”, joka on toisen viinin vastakohta. Vaikka monesti viinit ovat paperilla vastakohtia, ne sopivat ruoan kanssa molemmat. Korpikuusen perusmottona kaikille paremmassa kotiruoanlaitossa on, että ruokaa kannattaa arvostaa hyvällä viinillä. Jos kahden ruokalajin ateria neljälle hengelle maksaa kolmesataa markkaa, niin viinissä ei enää kannata säästää hankkimalla koko ateriaa varten 35 markan viiniä, vaan sekä alkuruokaa ja pääateriaa varten kannattaa hankkia kuuden kympin tuhdimmat ja laadukkaammat viinit. Jos näiden lisäksi halutaan läträtä lisää viinien kanssa, niin sitten voi ostaa halpoja viinejä.

Ismo Järvinen

Haastattelu julkaistu ensi kerran 23.4.1999 ja Nautiskelijassa 15.10.2006.