Viinijaoston puheenjohtaja ja myyntipäällikkö Seppo Skippari suurista linjoista

Viinijaosto on agenttikunnan edunvalvontajärjestö, joka pyrkii ”vaikuttamaan ja ottamaan kantaa asioihin, jotka vaikuttavat agenttitoiminnan edellytyksiin ja ilmapiiriin”. Viinijaostoon kuuluu tällä hetkellä 24 ”perinteistä alan yritystä”. STTV rekisterissä on tosin yli 140 alkoholin tukkumyyntiluvan omaavaa yrittäjää ja myös tästä uudesta joukosta kaivattaisiin jäseniä. Huolimatta viinijaosto-nimestä yritysten ”repertuaari ja mielenkiinto ulottuvat väkevistä siidereihin, vaikka viinit ovatkin kasvavin segmentti”. Ennen Skipparia viinijaoston puheenjohtajana oli kaksi vuotta värikäs Petri Viglione ja ennen häntä kolme vuotta Unecon Esa Karppinen. Viinijaoston puheenjohtajuutta vedetään oman toimen ohella ja ”tietyn kauden jälkeen tulee vaihe, että puheenjohtajalla ei ole enää mitään uutta annettavaa”.

Agenttimaailma on ollut Skipparin mukaan päälinjoista suhteellisen yksimielinen, mutta esimerkiksi eri tuotteiden verotuksesta on jo näkemyseroja, kun jokainen yrittää ajaa oman tuoteryhmänsä etuja. Koko alkoholielinkeinon kanssa on viimeksi vaadittu alkoholiverotuksen alentamista. Uhkaskenaario on, kun vuonna 2004 tulevat EU:n tuontisäännökset täysimääräisesti voimaan ilman aikarajoitusta, että alkoholikauppa siirtyy Suomen rajojen ulkopuolelle mikäli veroille ei tehdä mitään. Silloin voi tuoda ”14 koria olutta, kaksi laatikkoa välituotteita, yhdeksän laatikkoa viinejä sekä laatikon ja pullon päälle viinoja”. Silloin muodostuisi jobbarijoukko, joka rakentaisi ”harmaat markkinat, jossa tuotteet vaihtaisivat omistajaa Hietalahden torilla ja porttikongeissa ja kotona olisi lista puhelinnumeroita alkoholin tilaamista varten”.

Alkoholielinkeino pitää jo nykyisin viranomaisten arviota kahden litran alkoholin tilastoimattomasta kulutuksesta absoluuttiseksi alkoholiksi muutettuna huomattavasti alimitoitettuna. Henki tosin on, että ”seuraavan hallituksen ja eduskunnan ohjelmaan olisi tulossa aikataulutus alkoholiverojen alentamisesta”. Elinkeino kaipaisi selkeää ohjelmaa verojen alentamisen aikataulusta. Viime aikojen asioita Viinijaostolle ovat olleet homemyrkky okratoksiiniin liittyen viranomaisten toiminnan ja pelisääntöjen selvittäminen sekä raja-arvojen määrääminen ennen satunnaisten mittaustulosten julkistamista. Viinijaoston mielestä ennen tuomitsemista pitäisi olla selvillä tuomitsemisen raja. Viinijaosto järjestää myös vuosittain ravintoloiden viinilistakilpailun.

Yhdistyksen toimintaan kuuluva ”kommunikointi Alkon kanssa sen valikoimasta ja kaupanpitoasioista on jatkuva prosessi ja tänä päivänä se alkaa olla suhteellisen hyvässä mallissa”. Uuden alkoholiverolain voimassaolosta vuodesta 1995 lähtien hinnoittelu on ollut läpinäkyvää. Aikaisemmin monopoli käytti hyväkseen hinnoitteluvapauttaan ja suosi esimerkiksi kotimaan teollisuutta. Viime vuonna vaadittiin voimakkaasti Alkon kilpailun alaisen ravintolatukkukaupan eriyttämistä. Yhdistyksen mielestä kilpailijoiden asema on epäreilu vapaassa ravintolatukkukaupassa, kun Alkon monopoliosalla on yli 80 prosenttia viinien ja väkevien kaupasta hallussaan ja volyymin tuoma logististen kustannusten edullisuus.

Huikeasti kasvanut viinitarjonta

Alkoholielinkeinossa on Skipparin mukaan eletty mielenkiintoisia vuosia ja myös vuosikymmeniä. Muutokset lähtevät vuodesta 1968 jolloin keskioluen vapauttamiseen liittyen alettiin myöntää vapaamielisemmin anniskelulupia. Ihmisten tasa-arvo lisääntyi kun ”lähes joka kylään alkoi tulla anniskelupaikkoja, joita oli aikaisemmin ollut vain suurimmissa kaupungeissa”. Toinen merkittävä vaihe oli 1990-luvulla Alkon siirtyminen itsepalvelumyymälöihin. Muutos vaikutti oleellisesti viinikaupan kasvuun, sillä kun ”asiakas meni tiskin taakse niin hänen oli vähän vaikea pyytä Castelgiogondo Brunello di Montalcino -viiniä, mutta se on erittäin helppo noukkia hyllystä oikean maan kohdalta”. Suomalainen itsetunto ei aina riitä vaikeiden viininimien lausumiseen. Muutos vaikutti myös siihen, että valikoimaa on pystytty kasvattamaan ja tarjonnan kasvattaminen on puolestaan lisännyt ihmisten mielenkiintoa viineihin. Tarjonnan kasvattamisessa pitää myös muistaa, että ”Alkon myynnissä on perin pohjin kysymys liiketoiminnasta. Tuntuisi kovin omituiselta, jos Alko olisi pelkästään palvelulaitos, joka tuottaisi tappiota.”

Vuoden 1995 kilpailun vapauttaminen ja verotuksen muutokset ovat puolestaan johtanut siihen, että ”meidän tämän päivän viinitarjonta on valtaisa ja se on kasvanut huikeasti viimeisen neljän vuoden aikana. Aikaisemmin oli vain Alkon maailma, mutta tukkuliikkeet ovat tuoneet valtaisan määrän uusia viinejä lähinnä ravintolakauppaan. Lähivuosina entistä voimakkaammin ravintola- ja vähittäiskauppavalikoima tulevat eriytymään.” Kehityksessä on positiivista ravintolan kannalta, että tarjonta pystytään luomaan omaan liikeideaan sopivaksi. Maahantuojan kannalta ongelmaksi tulevat ravintolakaupassa liikkuvat suhteellisen pienet volyymit ja niistä johtuvat panostusrajoitukset. Ravintolat eivät aina miellä, että ”ravintolakauppa on alle viidennes kokonaisvolyymistä ja suurelle tuottajalle muutama tuhat pulloa ei ole mitään”.

Vain hyvin suppea joukko ravintoloista on hyödyntänyt huikeaa tarjontaa. Tuhansien viinien tarjonnassa ravintoloiden halu omiin etiketteihin tai yksinmyyntiviineihin ihmetyttää Skipparia. Norex oli muutama vuosi sitten mukana myös oluilla, mutta totesi olutkaupan olevan liian oma maailmansa. Viime vuosina on päätetty keskittyä viinikauppaan. Väkevät tosin luovat kannattavina ”tiettyjä toimintaedellytyksiä, mutta myös monet viinit ovat merkittäviä. Norex pyrkii hajauttamaan tuottopuolta mahdollisimman laajoille osioille, jotta ei oltaisi yhden kortin varassa. Väkevissä tosin huomattavasti pienemmällä volyymilla kuin viineissä saa saman tuoton.”

Juomatrendit ovat puolestaan muuttuneet siten, että vielä 1990-luvun alussa saksalaiset viinit hallitsivat markkinoita. Sen jälkeen tulivat italialaiset viinit ja viimeisimpänä espanjalaiset etenkin punaisella puolella. 1990-luvulla on myös löydetty selkeästi Uusi maailma. Ensin tulivat australialaiset viinit, sen jälkeen chileläiset ja eteläafrikkalaiset viinit. Viimeisimpänä ovat tulleet chileläisten rinnalle argentiinalaiset viinit. Seuraava, jo parin vuoden aikana näkynyt, trendi ovat itäeurooppalaiset viinit, kun länsieurooppalaisilla investoinneilla ja osaamisella tehdään myös laatuviinejä aikaisempien bulkkiviinien lisäksi. Norexin edustamat romanialaiset Lupu Negru (Vuoristosusi)-viinit ovat yhtenä esimerkkinä. Eläinaiheet ovat yleensä vedonneet kuluttajiin. Muita kuluttajiin vetoavia teemoja ovat olleet taideaiheet. Bollan Soaven puolentoista litran koripunospullo vetosi myös hyvin kuluttajiin.

”Kerro lisää Chardonnay-alueesta”

Uuden maailman viinien myötä rypälenimikkeet ovat selkeästi lyöneet itsensä läpi ja kuluttajat kommunikoivat voimakkaasti rypäleiden nimillä. Tosin suomalaisen nuorta viinikulttuuria kuvaa, että alueiden ja rypäleiden nimet ovat vielä helposti sekamelskaa ja esimerkiksi viinimessujen yleisöpäivänä kysyttiin, että onko sinulla Chablis-rypäleen viiniä tai kerro Chardonnay-alueesta lisää. Viineistä kiinnostuneille rypälemaailma tosin alkaa olla jo hyvin selvillä. Enemmän kuluttajille tuottaa vaikeuksia mieltää, että esimerkiksi eri tuottajien Soave voi olla erilaista.

Yhteen vaihtoehtoon tottuneiden suomalaisten kuluttajien on myös vaikea mieltää, että jokaisella tuottajalla on oma, erilainen Beaujolais Nouveau. Tämä voi olla yksi syy ”miksi Suomessa Beaujolais Nouveau ei ole sellainen juttu kuin Euroopassa, jossa istutaan iltaa ja maistellaan neljää viittä eri viiniä sekä keskustellaan siitä mikä niistä on paras”. Skippari on huomannut myös omassa tuttavapiirissään työn ulkopuolella selvää kiinnostusta eri rypälelajikkeisiin, alueisiin ja viineihin kun on selvinnyt, että hän tekee työkseen viinikauppaa. Yleistä viinikiinnostuksen kasvua kuvaa myös ViiniExpon kävijämäärien jatkuva kasvu.

Viinin kulutuksen kasvu perustuu koko alkoholin kulutuksen muutokseen. ”1960-luvulla alkoholin käyttöä luonnehti kirkas viinapullo, joka oli kätketty ulkorakennukseen tai halkopinon taakse. Jos väkevä pullo oli sisällä, sitä pidettiin pöydän alla ja kun emäntä käänsi selkänsä, niin isäntä kaatoi kahvikuppiin plöröjä. Kotialkoholin käytössä 1960-luvulla harvoin pantiin viinapulloa pöytään. 1970-luvulla kotikäytössä tehtiin puolestaan booleja ja käytiin pitkiä keskusteluja siitä kuka pystyy tekemään väkevimmän boolin, jossa alkoholi ei maistu. 1980-luvun puolenvälin jälkeen ja 1990-luvulla viinistä tuli yleisesti hyväksytty sosiaalinen alkoholijuoma. Kun vieraita tulee kylään, niin viiniä tarjoillaan ruokajuomana ja ruokailu on osa seurustelua. Yritysten edustuskäytössä väkevien käyttö on lähinnä jäänyt avec-juomiin ja muilta osin edustustilaisuudet tapahtuvat viinin ympärillä. Ravintoloissa on enää harvoin väkevää buffeeta ja kirkkaat viinat ovat jääneet vähemmälle. Tämä on puolestaan myös heijastunut kotikäyttöön.”

Viinit ilman varastointia välittömään kulutukseen

Skipparin mielestä viinit on tehty juotavaksi välittömään kulutukseen eikä varastoitaviksi. Viinien säilytykseen riittää kotikylmiö. Hyvä viini paranee ja saa ”kehittyessään tiettyjä upeita ominaisuuksia, mutta en ole nähnyt koskaan intoa viinien varastoimiseen”. Lähinnä säästettyjä viinejä ovat Riojan Gran Reservat 1980-luvun alusta tai vuoden 1994 Bordeaux’n matkalta hankitut Lafon-Rochet’n tyyppiset viinit. Viinien harrastamisessa on Skipparin mukaan jonkinlaisena ongelmana, että mitä enemmän niitä harrastaa sitä enemmän suu menee karkuun. Viininharrastajat tykkäävät monesti upeista viineistä, mutta Skipparin viinien hintataso pyörii 50-70 markan välissä.

Valkoviineissä Skipparia miellyttää enemmän hedelmäisyys kuin tammisuus, vaikka voimakkaasti tammitetuissa viineissä on monia kansainvälisesti arvostettuja viinejä. Hänen vaaleiden maailmaa kuvaa parhaiten (Norexin edustaman) Larochen Macon-Villages, joka on kivan hedelmäinen ja elegantin tasapainoinen. Se on myös riittävän moninainen eikä se ole yhdellä maistamisella loppuunkäsitelty. Punaviineissä tammisuus toimii huomattavasti paremmin kuin valkoviineissä. Uudesta Maailmasta löytyy myös viinejä, joissa tammella ei ole tapettu hedelmää, kuten esimerkiksi (Norexin edustama) australialainen Brown Brothers Chardonnay. Kiehtovinta viineissä on kuitenkin viinin ja ruoan yhdistämisen haasteellisuus ja onnistumisen mukanaan tuoma tyydytys.

Vanhan maailman tyyli on pitänyt Skipparilla pintansa vaikka matkoilta tulee hankittua aikaisemmin kokeilemattomia viinejä. Alkon täyden valikoiman myymälöiden tarjonta on riittävä Skipparin tarpeisiin. Tarjonta on kuitenkin myymäläkohtainen ja Skippari joutuu hakemaan monet viininsä lähi-Alkoaan kauempaa. Vaikka täyden valikoiman Alkoista puuttuu viinejä, niin niitä ilman Skippari kuitenkin tulee toimeen. Valikoiman laajuus on myös Alkon osto-osaston ja tavaran toimittajien välillä ikuisuuskysymys, sillä ”menekiksi ei riitä pelkästään 200 viininharrastajan hankinnat”. Alkon ja Pohjoismaiden viinien globaalia tarjontaa kannattaa Skipparin mielestä verrata Eurooppalaisten kauppojen tarjontaan, jossa oman alueen viineissä on laaja tarjonta, mutta ulkomaisia viinejä ei löydy mitään. Suomessa ravintoloiden tarjonta on puolestaan huikea, kun yhdistetään tukkuliikkeiden ja Alkon tarjonta.

Ismo Järvinen

Haastattelu julkaistu alun perin 1.3.1999 ja Nautiskelijassa 15.10.2006.