Tor Faleniuksen käsityksiä viiniharrastuksesta ja Alkosta

Falenius jäi eläkkeelle 1989 kolmenkymmenen vuoden työrupeaman jälkeen Suomen Husqvarnan palveluksessa. Viimeiset 17 vuotta hän oli toimitusjohtajana. “Porvooseen muutettiin 1995, kun mietittiin, että rannikolle halutaan.” Porvoon Seitlahden kylästä löytyi oma pientila omalla merenrannalla. “Pihalla seisseen jättiläiskoivun alla tuli ‘blink’ ja tämä pitää saada. Maalla on kiva asua ja se olisi pitänyt tehdä aikaisemmin. Helsinkikin on riittävän lähellä, jos sinne välttämättä haluaa.” Viinit ovat nykyisin tärkein harrastus tilanhoidon lisäksi. Lapsiakin on kertynyt neljä ja lapsenlapset päälle.

Tuttu Falenius on nykyisin ruotsalaisperäisen viiniseura Munskänkarnan “Juomanlaskijat”, Suomen aluepäällikkönä. Helsingin osastoon hän liittyi pian perustamisen jälkeen 1988, kun huomasi lehdessä jutun. Sen jälkeen tamperelaiselle Faleniukselle viininmaistelut ja opiskelu merkitsivät sukkulointia Helsingin ja Tampereen välillä. Tampereelle oli myös helsinkiläisten mielestä hyvä perustaa osasto, kunhan löytyy paikallinen vetäjä. Helsingistä ei kannattanut odottaa tietenkään apua. Asiaa fundeerattuaan Falenius “pisti buffin pariin paikalliseen lehteen”. Kiinnostusta riitti ja osasto perustettiin tammikuussa 1991 ja toiminta lähti ihan kivasti luistamaan. Helsingin ja Tampereen viinikulttuurissa oli selvä ero. Helsinkiläiset olivat paljon kehittyneempiä, kun tamperelaiset olivat paljolti vasta-alkajajoukkoa, mutta innostusta riitti.

Kolmiportaiset viininharrastajat

Viiniharrastajissa on “kaarti, joka opiskelee ja syventyy voimakkaasti sekä viineihin että viinikirjallisuuteen, hankkii viinejä ulkomailta sekä kerää koko ajan lisää tietoa. Toisena on välikasti, joka on kiinnostunut ja tekee tätä vähemmässä määrin. Kolmantena löytyy se joukko, joka on mukana enemmän sosiaalisen kanssakäymisen mielessä. Havaintojeni mukaan jäsenistä yleensä viidennes kuuluu kaartiin, välikastiin kuuluu puolet ja loput ovat sitten mukana sen takia, että se on kivaa.” Viiniseuratoiminnassa pitäisi saada ihmisiä syvällisemmin paneutumaan viinitietämykseen. Viini-innostus on viime vuosina lisääntynyt ja kymmenen vuoden takaiseen verrattuna kehitys on ollut huomattavaa. Tätä kehityssuuntaa on hyvä jatkaa. Faleniuksen aikana on perustettu jo neljä uutta osastoa Porvooseen, Loviisaan, Kotkaan ja Hämeenlinnaan. Osastoja on yhteensä yhdeksän levittäytyen eteläisen Suomen suurimpiin kaupunkeihin.

Oma asiansa on Alkon rooli. “Nyt alkaa tuntua siltä, että yhä useammat eivät enää halua Alkon kuolevan pois. Monet ovat ihan oikein alkaneet fundeeraamaan, että tavallisessa myymälässä sortimentti kärsii. Voi olla, että Helsinkiin ja suuremmille paikkakunnille tulisi muutamia hyvin kehittyneitä, laajan valikoiman myymälöitä. Koko maata ajatellen viinien saatavuus kärsisi. Jos Alko paneutuu laatuasioihin, osoittaa hyvää asiakaspalvelua, uskaltaa ottaa sortimenttia riittävästi, vaihtaa sitä tarpeeksi usein ja paneutuu paremmin laatuasioihin, niin en ole varma, että myynnin raju vapauttaminen olisi koko maan kannalta paras ratkaisu. Siinä voi käydä hullustikin. Meillä on vielä muutama vuosi aikaa katsoa ennen kuin rajat avautuvat. Suunta on hyvä, mutta suurella firmalla on aina elefanttitautinsa ja kärsimättömät ihmiset odottavat nopeaa muutosta.”

Iso muutos on ollut itsepalvelumyymälät sekä palvelukulttuurin muutos. “Kymmenen vuotta sitten tunsi itsensä hieman liioitellen sanottuna rikolliseksi, kun tiskin takana pyysi jotakin. Aikaisemmin ei voinut kuvitellakaan saavansa nykyistä ystävällistä palvelua. Korkkivikaiset viinitkin vaihdetaan nykyisin murisematta. Tampereella reilu 10 vuotta sitten olin ostanut neljä pulloa samaa viiniä ja totesin jokaisessa olevan vikaa. Kun vein pullot Alkoon ja päällikkönä oli vanhan ajan mörökölli, joka ei olisi halunnut käsitellä asiaa. Analyysikin tuli eikä viinissä ollut mitään vikaa vaikka tunsin viinejä sen verran, että niissä kaikissa oli taatusti sama vika.” Itsepalvelumyymälät edesauttavat kokeilua ja ovat hyvä asia, vaikka monet ostavatkin pelkän etiketin perusteella, mutta joka tapauksessa ihmiset kokeilevat. Puolimakeat tilaviinit auttavat myös viinikulttuuria, kun ihmiset kokeilevat ja alkavat ihmetellä, että mitähän ne muut juovat.

Viini kuuluu ruoan yhteyteen

Erikoisemmat viinit Falenius hankkii yleensä matkustamisen yhteydessä. Viininkulutuksesta valtaosa katetaan Alkon viineillä ja kotona juodaan paljon viiniä ruoan kanssa yleensä neljänä-viitenä päivänä viikossa.” Määrällisesti kuitenkin harvoin tyhjennetään kahteen pekkaan koko pullo, neljännes pullosta juodaan myöhemmin tai käytetään kastikkeeseen, jos se ei ole säilynyt. Se on kastike, mikä määrää viinin.” Viini juodaan harvemmin viininä vaan se on ruokaan yhdistettynä. Viinit valitaan ruoan perusteella. Vaimon, Ninan, kastikkeen tekotaidot näkyvät Tutun vyötärön ympäryksessä. Ruokailuun kuuluu aina aperitiivi, lähinnä kuiva sherry ja vermutti sekä digestiiviksi espresso.

“Tammiset valkoviinit ovat out. Australialaisia valkoviinejä juotiin muutama vuosi sitten ja niissä oli tammea niin, että sai tikkuja suuhun.” Jonkun verran tammea sietää, mutta ylitammitettuja valkoviinejä tapaa edelleen liikaa. Valkoviiniä juodaan kuitenkin aika paljon ja “mitä enemmän kesässä ollaan, niin sitä helpommin valkoviinit tulevat pöytään”. Sauvignon Blancin hapokkuus miellyttää nykyisin, samoin Riesling ja joskus ulkomailla Falenius on törmännyt hyvään Chenin Blanciin. Rieslingin ongelmana on sen vaatima pitkä varastointiaika. Viognier on hyvää paikan päällä nautittuna. Hieno esimerkki on keväisellä Rhônen matkalla maistettu Robert Nieron Condrieu. Italialaiset valkoviinit ovat sopivan ruoan kanssa ihan kivoja, kun niiden pääominaisuus on italialaisten haluama raikkaus ilman syvyyttä.”

Muutama roseeviinikin käy Alkosta ruoan kanssa ja oikeassa ympäristössä. Periaatteena on, että erilaisia viinejä pitää kokeilla. Yleensä viiniä ostetaan varastoon vain yksittäisiä pulloja ja vain muutamaa viiniä on useampia pulloja. Kellarissa on vielä muutama viini Burgundin matkalta 1988. Punaviinien pitää olla kypsempiä ennen kuin ne maistuvat Faleniuksen suussa. Ranskalaisten tapa juoda punaviinit aivan liian nuorena ei innosta. Vähänkin parempi tavara joutuu kellariin. “Onnistunut Bordeaux-sekoitus on maailman huippua”, mutta pelkkä Cabernet tai Merlot ei istu Faleniuksen suuhun. Ranskalainen Syrah on hyvää, mutta Uuden Maailman versioista puuttuu finesse. Hyvin tehty Tempranillo voi olla oikein miellyttävä. Italialainen Sangiovese voi olla hyvää vaikka huonoa tehdäänkin enemmän. Uuden tyylin nebbiolot ovat upeita.

“Pinot noirit ovat helkkarin hyviä parhaimmillaan, vaikka useimmiten laatu juoksee karkuun. Olen samaa mieltä Jancis Robinsonin kanssa, että Burgundi on miinakenttä, ja yksi viidestä on hyvää. Tosin Robinson on saanut sen verran selkään, että hän on nostanut hyvien burgundereiden osuuden jo kolmannekseen. Suuri häpeä on, että ranskalaiset kehtaavat tehdä tuollaista ihmiskunnalle.”

Alkossa alle kuudenkympin viineissä harvoin löytää OK-viinejä. Jos haluaa parempaa tavaraa, niin yli sataan markkaan on lähdettävä ilman muuta. Falenius kuvaa itseään enemmän hedonistiseksi kuin analysoivaksi maistelijaksi. Kokonaisuus on tärkein. Viinimuistiinpanoissa Falenius käyttää kolmea luokittelua: ennen ruokaa, ruoan kanssa sekä ruoan jälkeen. Viinin luonne riippuu tilanteesta. Faleniukselle viininharrastukseen kuuluu oleellisena osana viinimatkailu ja ensimmäinen matka oli syksyllä 1988 Burgundiin. “Viineistä saa toisenlaisen kuvan kun käy alueella ja huomaa, että viininvalmistuksen kirjo saman alueen sisällä voi olla tavattoman suuri.”

Ismo Järvinen

Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran 7.6.1998 ja Nautiskelijassa 14.10.2006.