Nuoren polven absoluuttista tasoa metsästävä Kristian Juvonen

Epäviralliseen viininharrastukseen liikenevä aika, joka vapaa-ajasta vie merkittävän osan, onkin keskittynyt viinien maisteluun joko kotona ruoan kanssa tai sitten tastingeissä käymällä ja niitä vetämällä. Viinikauppaan Juvosella ei ole kiinnostusta. Harrastuksen myönteisenä puolena on ollut se, että hän on oppinut tuntemaan Suomessa useita laatuviineistä ymmärtäviä henkilöitä. Viimeisin uutuus on Vinoteekissa kisailtava BYOB (Bring Your Own Bordeaux), jossa yritetään sokkona tunnistaa kunkin tuoman viinin vuosikertaa, aluetta ja tuottajaa. Hän on toiminut Helsingin kauppakorkeakoulun viinikerhon Baccuksen puheenjohtajana 1993. Nykyisin hän on Vinoteekki Oy:n hallituksessa vastuualueenaan tastingtoiminnan kehittäminen.

Hän toimi myös vuoden 1997 viinilistakilpailun sihteerinä. Viinilistakilpailun järjestelyt olivat ainakin pääsponsorin, Diners Clubin, mielestä onnistuneet, sillä nykyisin hän työskentelee Diners Clubin markkinointiosastolla ja on lähiaikoina valmistumassa kauppatieteiden maisteriksi. Yliopistossa on puolestaan tullut täydennystä ja muita näkökulmia kaupallisiin opintoihin teoreettisen filosofian puolelta. Filosofian avulla voi nousta tikkaille, joiden avulla “näkee korkeammalta pidemmälle”.

Bordeaux-viineissä on historia ja älyllinen haaste mukana

Juvonen hakee viinistä tekijän kontribuutiota niin, että “viini on passion eikä business. Pullosta pitää aistia, että tekijä on rakastanut sitä mitä hän on pyrkinyt tekemään ja on täydellä sielulla viinissä mukana eikä yritä vedättää ja huijata.” Aika “ei yksinkertaisesti riitä ihastelemaan kaikkien uusien alueiden toinen toistaan ihmeellisempiä hinta-laatu-suhteita” ja lisäksi ne merkitsevät aina kompromissien tekoa. Bordeaux-viini parhaimmillaan on kompromissiton.

Viininharrastajat eivät suinkaan ole mikään yhtenäinen joukko. Paitsi että kiinnostuksen kohteet vaihtelevat alueittain ja maittain, myös viiniharrastuksen perusfilosofiassa on paljon eroavaisuuksia. Hän edustaa itse brittiläis-amerikkalaista koulukuntaa. Viinin absoluuttinen taso on erittäin tärkeä asia sekä kulttuurellinen sidos, joka syntyy, kun alueen viinejä on maisteltu satoja vuosia. Tämä johtaa siihen, että hän harrastaa lähinnä vanhojen, vakiintuneiden alueiden tunnettuja viinejä. Juvonen ei usko, että kykenisi lähestymään viiniä riittävän analyyttisesti, jollei tunne tarpeeksi hyvin arvosteltavan alueen taustaa ja historiaa. Niiden kanssa, jotka “pomppivat muodikkaasti alueelta toiselle en koe harrastavani samaa asiaa”.

Läheisin alue on ehdottomasti Bordeaux. Bordeauxin harrastamista verrataan usein shakinpeluuseen ja hän uskookin, että tämä analogia kuvaa aluetta parhaiten. Mikään muu alue ei pysty tarjoamaan vastaavaa älyllistä haastetta. Bordeaux’sta taas Médocin viinit kiinnostavat. Varsinkin Pomerolin viinit ovat liian kosiskelevia ja ilmeisiä. Juvosen mukaan viinipiireissä tavataankin tehdä luonneanalyysejä sen perusteella, mitä aluetta ihminen harrastaa. Hän on aina suhtautunut epäluuloisesti Burgundin ymmärtäjiin. Burgunderit ovat “suurelta osalta huijausta”. Alue ratsastaa suurelta osalta romanttisilla mielikuvilla. Juvosen ongelma on se, kun “Burgunderia saa suuhunsa Vinoteekin leikkauspöydällä (= maistelutilassa) niin se harvoin lunastaa lupauksensa ja niistä puuttuu intensiivisyys sekä moniulotteisuus”.

Uuden maailman viineistä kellariin on tullut Jenkeistä Kalifornian “design-viinejä” eli “pienen tuotannon sekä suuren effortin ja innon viinejä”. Suosikkeja on vaikea nimetä, koska hän näkee Kalifornian vielä selkiintymättömänä massana, mutta esimerkiksi Opus One ja Beringer Private Reserve ovat olleet ihan kelvollisia. Ainoa “briljatti kokemus ja marttyyrijenkkiviini”, minkä Juvonen päässyt alueelta maistamaan on ollut Heitzin Cabernet Sauvignon Martha’s Vineyard 1974. Toinen kiinnostuksen alue on Italian nousevat tähdet eli Toscanan ja Piemonten viinit, joiden tekotavasta aistii, että niiden valmistuksessa ei säästellä. Jokaiselle viinille on kuitenkin oma paikkansa ja ruoan kanssa kotona menee alueille tyypillisemmät viinit. Viinit ovat jakautuneet Juvosella kaksijakoisesti eli briljantteihin harrastusviineihin ja sitten korrekteihin viineihin, jotka sopivat ruoan kanssa ja kotona nautittuna.

Juvonen mielellään sanoisi, että menee Alkoon ja hankkii hintaluokassa 80-120 markkaa kiinnostavahkoja perusviinejä. Mutta, jos hän näin sanoisi, niin valehtelisi. Perusviinitkin hankitaankin ulkomailta. Lähinnä Alkosta tulee ostettua vappuviinit. Kotona nautittuna kuluu paljon samppanjaa, koska se on hyvä mielialan kohottaja ja melko neutraalina sopii monen ruoan kanssa. Kotona juodaan usein Bordeaux’n luokiteltujen viinien pikkupulloja, jotka hän hankkii pääasiassa Lontoosta. Hintakin on silloin kohtuullinen alle 200 markkaa pullolta. Nautitun viinin määrä jää tosin pienemmäksi, mutta iltaan kuluva kokonaishinta pysyy kurissa mutta viinin laatu kaksinkertaistuu. Kotonakin Juvonen nauttii siis avovaimonsa, Sini Vikkulan, kanssa yleensä melko traditionaalisten alueiden viinejä.

Muistot nivoutuvat nautittuihin viineihin ja niiden mystiikkaan

Muistettavimpia viinikokemuksia on Baccuksen matka Tukholmaan Silja Linella vuonna 1993. Tuolloin oli pöydässä ruoan kanssa samanaikaisesti (Bordeaux’n huippuja) Pétrus 1986, Pétrus 1988 ja Latour 1982. Hän arveli tuolloin, että tämän kokemuksen ylittäminen saattaa kestää jonkin aikaa ja vaikka tuon jälkeenkin on tullut juotua yhtä ja toista, niin tapaus on säilynyt hyvin mielessä. Kun paljon maistelee absoluuttisen hyvää viiniä, niin mieleen jäävät tastingit ovat yhä harvinaisempia. Vuodelta 1997 on jäänyt mieleen Bordeaux’n ykkösluokan maistelu vuodelta 1982 yhdessä ruoan kanssa ja edelliseltä vuodelta erikoisuutensa vuoksi Bordeaux’n vuoden 1961 viinit. Juvonen tosin nauttii viininsä mieluiten kymmenvuotiaina ja nyt juotavia vuosikertoja ovat 1986 ja 1988.

Viinissä motivoi analyyttistä henkilöä myös siihen liittyvä mystiikka, saman viinin pullojen pienehkö erilaisuus samankaltaisuudesta huolimatta, pölyiset kellarit ja lapsen hoivaamisefekti, kun voi seurata viinin laadun ja hinnan kehitystä. Myös englantilainen kirjallisuus avautuu paremmin kun tuntee kirjallisuudessa yksilöidyt viinit vuosikertoineen. Lisäksi tärkeät juhlapäivät säilyvät Juvosella mielessä niissä nautittujen viinien perusteella. Esimerkiksi oma 29-vuotissyntymäpäivä jää hyvin mielelleen Krugin 1985 samppanjan ja 1988 Mouton-Rotschildin avulla.

Ismo Järvinen

Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran 23.1.2.1997 ja Nautiskelijassa 5.10.2006