Jaakko Salonojan "maailman pienin" viinitila Euroopan keskellä

9.3.1998 · Määrittelemätön

Ekonomi ja radion viihdeohjelmista tuttu Jaakko Salonoja, 65, hyödynsi Berliiniin muurin kaatumisen jälkeistä tilannetta ja hankki yhdessä nykyisen Unkarin radion apulaisjohtaja László Gáborin kanssa viinitarhan ja kellarirakennuksen Unkarista. “Maailman pienin viinitila” sijaitsee Balatonjärven lähellä Menchelyn kylässä. Ehdotus 0,7 hehtaarin viinitarhan hankintaan tuli Gáborilta ja Salonoja innostui heti asiasta. Myöhemmin tuli lisää neljä suomalaista perustettuun osakeyhtiöön. Muutenkin Unkarin radiolaiset innostuivat viininviljelystä ja yhdeksän hankki alueelta pienen viinitilan. Maan hinta oli silloin halpa eivätkä itävaltalaiset ja saksalaiset suurine rahoineen ole vieläkään nostaneet hintoja pilviin. Hintojen nousupainetta tosin hillitsee määräys, että maakaupoissa pitää olla unkarilainen ostaja mukana. Tilanne voikin sitten kokonaan muuttua, jos, ja kun, Unkari pääsee EU:hun.

Balatonjärven rannalta pääsee sujuvasti Wieniin illaksi konserttiin, Prahaan oluelle tai Bratislavaan oopperaan. Münchenin Oktoberfest on 500 kilometrin päässä. Unkarin pikipäällysteiset maantiet lehtipuukujineen ovat kauniita. Tärkeää Salonojalle ovat kylpylät ja läheisen Hévizin (“Kuuma vesi”) kylpylän mineraalipitoinen, rentouttava vesi. Pikkutiloja on paljon myynnissä edelleen kohtuulliseen hintaan. Myös Menchelyn kylän entisen viiniosuuskunnan rakennukset ovat kylmillään ja viinitarhat villiintyneet.

Kuusi kilometriä Balatonista pohjoiseen, 300 metrin korkeudessa sijaitseva Menchelyn kylä on unkarilaisittain vuoristossa. Kesällä puhaltava leppoisa tuuli tekee ilmaston “suurenmoiseksi”. Balatonilta nouseva kosteus pitää kasvillisuuden rehevänä. Myös unkarilaiset uusrikkaat ovat vähitelen löytäneet alueen. Balatonjärven viinihistoria ulottuu muinaiseen Roomaan, jolloin patriisit perustivat suuria tiloja. Myöhemmin olivat vuorossa Unkarin porvarit. Sosialismin aikana tilat puolestaan yhdistettiin suuriksi osuuskunniksi ja ainoastaan tuotannon määrä ratkaisi. Viinikulttuuri melkein katosi. Alueen valkoviinejä vietiin etenkin Neuvostoliittoon.

Salonoja kuvaa lapsuuttaan leppoisaksi. Vaikka Neuvostoliitto vei Viipurin kodin, niin se ei ole paljon haitannut tahtia. Pohjois-Karjalan murrekin tuli opittua evakossa Joensuussa. Hän on saanut suhteellisen hyvän lauluäänen myös ilman viiniä. Kauppakorkean markkinointiopintojen jälkeen tupakkateollisuus työllisti kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Salonojan mukaan tupakkateollisuus on yksi joutavimmista aloista. Se menee savuna ilmaan. Vaikka Salonoja polttaa sikareita ja joskus piippua, niin keuhkoihin hän ei koskaan oppinut vetämään. Tupakkateollisuus vaihtuikin Yleisradion viihdepuoleen eläkkeelle jääntiin, vuoteen 1993, saakka. Siellä hän työskenteli ohjelmapäällikkönä ja erikoistoimittajana. Puhelinlankoja hän laulatti 18 vuotta. Radion kansainvälisten kontaktien kautta hän ystävystyi László Gáboriin.

Iltasulkeisten täystuhosta viiniin

Ystävyys viinin kanssa syntyi jo opiskeluaikana eikä teräviin syntynyt kovin läheistä suhdetta. Markkinointiekonomin toimenkuvaan kuului Amer-Tupakassa tosin iltasulkeiset, jotka aloitettiin “cocktaililla, sitten oli vähän sherryä, snapsia, puna- tai valkoviiniä, sitten kahvia ja konjakkia sekä välissä vähän madeiraa ja näiden jälkeen pitkiä viskejä”. Näiden “täystuhoillallisten” jälkeen kasvoi järki vanhetessa ja mieluiten Salonoja muistaa kaiken illasta juomalla viiniä. Tosin ahtaasti Salonoja ei ole pitäytynyt viineissä ja kaksi kertaa on tullut tyhjennettyä myös ravintolan juomavarasto. Tahkovuoren baari tuli tyhjennettyä tsekkiläisestä suosikkioluesta Velkopopovickéstä. Toinen juomavaraston tyhjennys tapahtui parinkymmenen hengen vanhalla opiskelijaporukalla, kun Katajanokan Kasinolla lounas venähti puolen vuorokauden mittaiseksi. Ainoa juoma oli Koskenkorva ja lasi vain muuttui ruoan vaatimusten mukaisesti.

Tila keskittyy laatuviiniin ja 0,4 hehtaarin Olaszriesling-tarha on kaadettu ja lepäämässä. Suunnitelmien mukaan vuonna 1999 tai 2000 tarhaan istutetaan Chardonnay-taimia ja noin kuuden vuoden päästä tuotanto yli kaksinkertaistuu. Tilan tuotantoa ei ole tarkoitus kasvattaa siitä. Chardonnay-rypäle korvaa alueella nykyisin perinteiset unkarilaiset valkoviinilajikkeet. Olaszrieslingin nimi on tullut tarinan mukaan maahan 1600-luvulla muuttaneilta swaabeilta, jotka istuttivat Rieslingiksi kutsumiaan köynnöksiä. Paikalliset luulivat saksan murretta puhuvia tummia miehiä italialaisiksi ja nimesivät heidän rypäleensä Italian Rieslingiksi (Olaszriesling).

Salonojan mukaan Balatonin pohjoisosan basalttipitoinen maaperä on Unkarin parasta valkoviinialuetta ja Unkarissa harvinaisempi suurempi yhteinäinen alue. Monet alueet ovat sitten enemmän pieniä vuoren rinteitä. Finngábor-tilan ensimmäinen sato oli vuonna 1994. Ensimmäisen vuosikerran Chardonnay sai läänin valkoviinikilpailussa kultamitalin ja seuraava vuosikerta hopeamitalin. Erinomaisen vuoden 1997 perusteella Salonoja uskoo “vuorenvarmasti” jälleen saavansa kultamitalin. Tila tuottaa Chardonnay-viiniä reilu tuhat litraa. Viini on koko elämänsä ajan käymisestä lähtien tammitynnyreissä. László Gábor huolehtii tilan käytännön asioiden pyörittämisestä ja paikallinen kouliintunut viinityöntekijäporukka palkataan tekemään tarvittavat tarhatyöt.

Innokas viinintutkija

Egerin alueella tuotetaan myös hyviä tummanpunaisia pehmeitä vuosikertapunaviinejä. Alkossa niitä tosin ei ole saatavilla. Kuuden puttonyoksen vanhantyylinen tokaji on Salonojalle puolestaan erinomainen konjakin korvike kahvin kanssa. Paras Salonojan maistama unkarilainen viini on ollut viime syksynä nautittu Unicum-tehtailija Peter Zwackin chardonnay. Viini on maksoi hotelli Hiltonin kellariravintolassa tosin unkarilaisittain huimat 100 Suomen markkaa. Muuten Salonoja on kaikkiruokainen ja erittäin innokas tutkija viinien suhteen. Viinien valintaan vaikuttaa lehtien arvostelut. Viinit ovat yleensä Alkon hintaluokassa 50-100 markkaa, harvemmin kuitenkaan yli 100 markkaa. Esimerkiksi Koonunga Hillin Chardonnay on hyvää. Punaviineistä “ehdoton ykkönen” on ollut (Bordeaux’n) Château Talbot, johon hän tutustui työelämässä Englannissa. Opiskeluaikana suosikit olivat Beaujolais-viinit sekä puolimakea Porvoon Lankku, tosin etupäässä taloudellisen tilanteen sanelemana. Oma viinikellari on tullut perustettua vasta omille viineille Unkariin. Unkarissa normaali lounasjuoma on Frötsch. Se sisältää puolet luonnon mineraalivettä ja puolet valkoviiniä.

Salonoja vietti viime vuonna viinitilallaan seitsemän viikkoa ja tänä vuonna siellä kuluu arviolta neljä kuukautta. Suomen lumoavaa kesää Salonoja ei tosin jätä väliin. Rakennuskin on vähitellen korjattu ja laajennettu parisataa neliöiseksi. Nykyisin siinä on myös sauna ja muut nykyajan mukavuudet. Terassilta aukeaa näköala alas viiniköynnösriveille ja kauempana häämöttävälle Balatonille. Suomalaiset ryhmämatkalaisetkin ovat olleet tilan tarjoiluun ja viiniin tyytyväisiä, kun päivän päätteeksi poislähteminen on usein työlästä. Salonoja sanoo tilalle asetettujen odotusten täyttyneen sataprosenttisesti eikä byrokratiakaan ole ollut ongelma. Lisäksi Unkari on suomalaisittain edelleen halpa maa. Lászlón kanssa viestintä tapahtuu saksaksi kuten muuallakin Unkarissa. Tiedostamaton sukulaisuus vetää hyvän ruoan ja ystävällisten ihmisten pariin. Artikkelin loppu

Ismo Järvinen.

Salonojan valkoviinin Gábor Fehérin etikettiin liitetty runo:

Oli aurinkorinne ja
rypäleet sinne,
teki itselleen pesän,
siellä kypsyivät kesän.
Sade leppeä juotti,
isot rypäleet tuotti,
alkoi suurin jo kehua:
“tehdään rypälemehua”
Rypäleitten puuhiin,
nyt luonto jo puuttui,
koko seurue kirkkaaksi
viiniksi muuttui.
“Olen viiniä leilissä”,
alkoi se laulaa,
“käykää uumaani kiinni
ja kastakaa kaulaa!”
Erik Murto

Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran 9.3.1998 ja Nautiskelijassa 5.10.2006